Vähän spontaani!

Olen aina ollut vähän semmoinen rutiinien rakastaja. Se, että tietää mitä tekee päivän aikana tekee olon turvalliseksi ja jotenkin pystyn toimimaan paremmin, kun tiedän missä olen ja miten. Joku voisi sanoa, että olen tylsä - ja varmaan on sanonutkin! Mutta minulle tämä "tylsyys" sopii hyvin ja olen ns. omalla pelikentällä silloin.
         Tänään kuitenkin pomppasin vähän pois mukavuusalueeltani ja tein spontaanisti asioita. En mitään riippuliitoa tai ulkomaanmatkaa, mutta pikku juttuja. Pienistä jutuista se on lähdettävä liikkeelle ennen suuria mullistuksia!
         Kun olin saanut tomaatin siemenet purkkeihin lähdin nauttimaan auringonpaisteesta pienelle kävelylenkille. Tuuli kylmästi, muuten olisi ollut mukava keli kävellä, mutta ei paha nytkään, kunhan oli varautunut villapaidalla. Törmäsin naapurin väkeen ja vaihdoin muutaman pakollisen sanasen ennen kuin pääsin omille teilleni. Kävelin ja tein askelkyykkyjä aina välillä ja mukavaa olikin yhdistää ulkoilu ja treenailu, kun en oikeastaan ole muuten ulkona treenaillut kuin juossut. Kesällä voisi tehdä lihaskuntoakin enemmän pihamaalla... (yeah, right! Ihan kuin jaksaisi pihalla tehdä enää mitään muuta kuin maata töiden ja oman pihan töiden jälkeen... onhan se nähty! Saa sitä kuitenkin puutarhurikin haaveilla...). 
         Kävin rannassa katsomassa, joko pääsisi uimaan. Luin eräästä kuntoilulehdestä artikkelin triatlonista ja olisi hauska kesällä kokeilla. Ei tietysti ihan ammattilaismitoilla, mutta ihan vaikka vaan omilla matkoilla. Uisi, pyöräilisi ja juoksisi. Pitänee harkita vakavasti ainakin...

Kuten huomaatte, ei ole maisema kamalasti muuttunut sitten viime kertaisen uimarantalenkin jälkeen. Lunta melkein yhtä paljon ja avovedestä ei tietoakaan. Sen verran kuitenkin löytyi hiekkaa jo paikka paikoin, että pääsin biitsi-tunnelmaan... Aloha!
       Hauskinta näissä kevätpakkasissa on tuo hankikeli, mikä antaa mahikset kävellä ihan minne vain ja hanki kestää! Nytkin hyödynsin sitä lenkillä ihan surutta ja oikaisin reittiä sinne ja tänne. Oikeasti minulle tuli lenkillä jo vähän nälkä ja yritin vain päästä nopeasti kotiin syömään ♥ Aurinko paistoi silmiin ja nautin viimeisistä maaliskuun päivistä. Mielettömältä tuntuu ajatella, että kohta eletään jo huhtikuuta! Oikeaa kevätkuukautta!
        Jippie!

Arvatkaa kuka pääsi jo fiilistelemään hiekkaa ja rantaelämää?!? ♥

Ruuan jälkeen oli sitten sen spontaaniuden vuoro, kun lähdin treffeille ♥ itseni kanssa. Säälittävääkö? Ehkä, kenties, mutta harvoin tulee ajatteelleeksi sitä, että ihminen jonka kanssa viettää eniten aikaa on oma itse ja jos ei viihdy itsensä kanssa, miten voi olettaa, että joku toinen viihtyisi. Eli. Minulla oli tänään laatuaikaa itseni kanssa ja huomasin, että ikävuodet ovat tuoneet minulle yhä enemmän tyyneyttä ja hyväksyntää tätä tyyppiä kohtaan, jonka ihon alla elän. Oli mukava tehdä jotain ihan vaan itse, omin päin.
         Kävin katsomassa leffan.
         Kung Fu Panda 3.
         Olin ainoa "tämän ikäinen" ilman pienempää seuraa. Muut olivat raahanneet leffateatteriin pienempää ihmisrotua. Minä istuin rehellisesti yksin, ilman omia tai sukulaislapsia ja katsoin lasten leffan ja nautin joka minuutista!

En tiedä miksi, mutta Kung Fu Panda nyrjäyttää minun sydämessäni jotain ihanasti sijoiltaan ♥ Olen nähnyt kaikki kolme ja kaksi löytyy omasta elokuva hyllystäkin (pian kolme!). Kai Po-panda muistuttaa minua minusta, jotenkin semmoisen itsensä löytämisen osalta. Innostus ja halua tehdä hyvää, vaikka välillä ei ihan mene putkeen... Se kiehtoo ja saa minut ainakin uskomaan johonkin semmoiseen iänikuiseen totuuteen siitä, että kaikki on mahdollista, jos vaan luottaa itseensä. Kolmas osa olikin pitkälti kertomus siitä, että jos yrittää olla joku muu, päätyy aina olemaan kakkonen. Pitää olla aina se, joka osaa parhaiten olla - oma itsensä!
         Ei mitenkään huono neuvo, edes tämmöiselle ylikasvaneelle, lapsenmieliselle naisihmiselle, joka löysi tänään taas sisäisen kung fu pandansa ♥
          Ihana leffa ja sai hyvälle mielelle ja hymyilemään!
          Spontaanius kannattaa, huomasin sen tänään, mutta taidan huomenna tehdä kuitenkin taas ihan normijuttuja kuitenkin... olla oma itseni. Osaan sen parhaiten ♥

Kuva napattu Finnkinon sivuilta.