17,1 KILOMETRIÄ !!!!

Väsytti tänä aamuna taas julmetusti, kun eilen meni nukkumaan meno myöhemmäksi kuin normaalisti. Aamu oli aurinkoinen ja kaunis, vaikka yöllä olikin tullut vähän lunta maahan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä sanontaa, että "uusi lumi vanhan surma". Uusi lumi on uutta lunta vanhan päälle. Ei nietokset ainakaan vähentyneet tänään..
       Lämmitin torpan ja tuntui, että oli motivaatio kateissa vähän joka asiaan. Lämmityksen jälkeen oli motivaatio hakusessa juoksun suhteen. Muutamassa jutussa sanottiin, että parhaimmat juoksijat ovat niitä, jotka juoksevat silloinkin kun motivaatiota ei ihan heti löydy. Minusta parhaimmat juoksijat ovat semmoisia, jotka löytävät juoksemisen ilon silloin kun sitä vähiten luulisi löytävän. Kuten minä tänään ♥

Lähdin juoksemaan ja alkuun ajattelin, että juoksen kevyesti ja pienemmän lenkin kun väsytti eikä ollut semmoinen "booster-olo" ollenkaan, että olisi jaksanut mitään ihmetekoja tehdä, mutta sitten kun olin kolmen kilsan metsätie-lenkin päässä, päätin kurvatakin toiseen suuntaan kuin tavallista ja hankkia uutta tietä jalkojen alle. Se sitten vähän virahti...
       Juoksin naapurikylän kautta tuon lenkin, joka on ollut ajatuksissa semmoinen "mahdoton lenkki"-tittelillä. Etappi etapilta tuli vastaan ja kun ei kroppa huutanut hoosiannaa vaan pikemminkin oli rauhallinen ja rento niin jatkoin juoksua aina siihen asti, kun ei enää luonto antanut periksi luovuttaa ennen omaa postilaatikkoa.
       Juoksin 17.1km aikaan 1tunti 50 minuuttia ja täytyy kyllä sanoa, että postilaatikolla en tiennyt itsekään itkinkö vain nauroinko!
      Tavoitteni, 15km puhdasta yhtäjaksoista juoksua ylittyi parilla kilsalla - vähän kuin varmuuden vuoksi ja tuntui kyllä mahdottoman hyvältä! Tavoitteiden saavuttaminen vaatii armotonta työtä, mutta sitten kun saa otteeseen ja tavoitettua, niin tunne on NIIN HYVÄ!! Ihan kuin olisi voittanut jotain suurempaa. Ja se mistä olen eniten ylpeä itsessäsi, on se, että en tee mahdottomia tavoitteita vaan näköjään pystyn tavoittamaan ne yksi kerrassaan omaa vauhtiani!
       HYVÄ MINÄ!

Yritin lenkin jälkeen pitää jalkoja liikkeessä sen verran, ettei ne ihan pakkautuisi täyteen kuona-aineita juoksun jälkeen ja yritin syödä hyvää ruokaa, että lihakset saisivat ravinnetta kasvaa ja kehittyä. Mutta olivathan jalat vähän oudon tuntuiset, ei niin kipeät kuin olisin luullut, mutta huomasin eron ns. normilenkkiin. Huomennahan sen tietää miten olen onnistunut iltavenyttelyissä ja putkirullailu-hieronnassa, että pääsenkö edes ylös enää sängystä.
         Ruuan jälkeen torkahdin sohvalle. En ihan antanut uneen asti mennä, kun olen huomannut, että se sekoittaa sitten muuta unirytmiä iltasella, mutta vähän tasoittelin ruokaa ennen iltatoimia.
         Nyt illalla tuntuu kyllä kroppa kuin puuklapilla hakatulta, mutta lähinnä käsivarret ovat kipeinä eilisestä treenistä... Pitäisi ottaa oppia omista neuvoista ja höllätä välillä treeneistä...

Koko päivän aurinko jaksoi paistaa ja melkeinhän se sataneen lumen sulatti maasta. Tulisi jo se kunnon kevät niin pääsisi nurmikkoa leikkaamaan ja kukkapenkkejä raivaamaan. Jotenkin tuntuu jo tämä vaatteiden pukeminen ja toppahaalarissa kulkeminen jo niin "last season"-meiningiltä...
      
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
187. juoksupäivä (67vko alkaa)
- 1219,0 km
- 17.1 km naapurikylän lenkki (1h50min)
- USKOMATONTA!!! Juoksu sujui alusta asti hyvin, jaksoin hyvin eikä mitään selvää väsymyspiikkiä tullut. 
- ylämäissä huomasin että vaikka pulssi nousi ja hengitys tiheni niin homma palautui nopeasti normaaliksi kun pääsi mäen päälle ja tasaiselle
- kenkä piti hyvin melko sulilla teillä ja lipsumista ei paljoa joutunut kärsimään
- hengitys pysyi rauhallisena koko matkan josta olen enemmän kuin iloinen ja hämmästynyt. Sain hengitellä melko hitaasti ja rauhallisesti ja silti jaloissa riitti virtaa!
- 13 km jälkeen alkoi jaloissa tuntumaan, että nyt mentiin entisen ennätyksen ohi ja polvien iskunsieto ylitettiin. Ei se kuitenkaan kipeää tehnyt, ainoastaan tunsin, että nyt mennää sille osalle missä jalat kehittyvät.
- ryhti ja asento olivat melko hyvät koko matkan, iltasella huomasin alaselän kipeytyneen, mutta voi olla ihan askelluksesta, kun juoksin melkein kaksi tuntia.. katsotaan aamulla.
- kotona oikean jalan toinen varvas oli hellä, mutta suurempia vammoja ei tullut - vielä.
- Olo oli AIVAN MAHTAVA kun kotitiellä kävelin, enkä oikein tiennyt itkeä vai nauraa, joten tein molempia!
- OLEN NIIN YLPEÄ ITSESTÄNI!!♥♥♥