Uusi päivä uupumukselle...

Vasta toinen päivä viikkoa takana ja minä olen ihan uuvuksissa. Tehokasta.
            Tänään oli jälleen toimelias päivä ja saatiin paljon aikaiseksi. On helppoa tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tuntee olonsa turvalliseksi ja voi olla varsin helposti oma itsensä ilman sen suurempaa naamaria tai roolia. Matti on enää huomisen meidän seurana (lue: orjana) ennen kuin aloittaa puolentoista viikon loman. Kai se sen ansaitsee - ainakin minun höpinöiden jälkeen!
               Laiteltiin tänään talven aikana haudattujen haudoille kivet paikoilleen. Sen verran multaa viskottiin, että saatiin kukille pieni kukkapesä aikaiseksi, jos ihmiset haluavat äitienpäiväruusuja laitella maahan niin ei tarvitse hiekkaan niitä topata, mutta ärsyttää tässä meidän touhussa juurikin se, ettei mitään oikein saa valmiiksi vaan asiat jäävät paidan helmaan roikkumaan tekemättöminä töinä. Nytkin pitää sitten odotella, että meille päin joutaa joku kone vähän suurempia multakuormia tuomaan... ennen sitä homma on kesken.
               Ja sitten on nämä pienet vastoinkäymiset, joita ei tarvitsisi yhtään, kun muutenkin on pää kuin rikki revitty seula. Eilen oli se kompura ja tänään sitten huomasin, että toisen välinevaraston lukko ei tottele niin kuin pitäisi ja kun tutkin avainta tarkemmin niin se oli sen verran vääntynyt ettei lukko antanut myöten. Liekö sitten olen istunut avaimen päällä niin, että se on vääntynyt... eh. Ärsyttää sitten näitä pieniä murheita sanoa ja kertoa, kun tietää että Päämajassa ollaan ihan tarpeeksi liisterissä omien töiden kanssa.

Olin ajatellut, että olisin mennyt heti kotiin päästyäni juoksemaan, kun muuten lenkki olisi virahtanut ties mihin asti, mutta kotona odottikin ruoka pöydässä. Porukat olivatkin tulleet jo nyt viettelemään kevättöiden parissa viikkoa ja lasagne kupli uunissa. Söin ja menin lenkille sitten 7 maissa illalla. Oli pakko mennä, kun pää oli niin turvoksissa päivän hulinoista...
         Juoksu sujuikin mukavasti ja ihana huomata semmoisia konkreettisia muutoksia kunnossa, kun Tappava Mäki meni ylös jo reippaalla askeleella, vaikka kovasti laella piti henkeä vetääkin. Ihmeen nopeasti maitohapot jaloista kuitenkin hävisivät kun jaksoi vaan tarpeeksi happea vetää ja jalkoja liikutella. Hurraa!
          Nyt sitten iltasella olenkin ollut kuin matomatala. Täysin uuvahtanut ja väsynyt ja tyhjäpäinen. Tätä oloa olen näinä päivinä hakenut. Ei tarvitse ajatella MITÄÄN!
           Huomenna meillä on haravointitalkoot ja mummoa, mammaa ja ukkia ja pappaa on hautausmaa puolillaan. Mukavan erilainen päivä ja tuloksena siisti hautausmaa. Toivottavasti vaan sää pysyy kelvollisena, eikä ala satamaan mitään. Muuten hernerokka laimenee liikaa...
            Iltalenkillä oli mukava kävellä, kun oli sillä lailla kesäinen ilta jo. Maiseman puoleen. Ilma oli vielä vähän kylmä. Miten mukavaa, että ollaan tänne suuntaan menossa, että jokainen päivä on vähän toista valoisampi...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
63. juoksupäivä (22. viikko alkaa)
- 7.2km kylälenkki (44min)
- juoksu sujui hyvin. Kintuissa tuntui hyvältä ja askelkin oli rento ja vaivaton
- hengityskin onnistui tällä kertaa, tosin muutaman kerran piti muistuttaa itseään, että voisi hengittää vähän muutenkin kuin pintapuolisesti yläkeuhkoilla
- ryhti ja vatsalihakset pysyivät ojennuksessa mallikkaasti muuten paitsi viimeiset 500 metriä meinasi asento lösähtää täysin.
- kylläpäs puhdisti päätä!
- keli oli hyvä, +10, pilvipoutainen, vähän tuulinen ilta
- rullailua ennen ja jälkeen