Hiiret korvissa

Se on kuulkaa kohta kevään kaunein hetki, kun koivuihin pöllähtävät vaalean vihreät hiirenkorvat. Ehdottomasti kaunein luonnon väri. Toiveikas.
          Työpäivä alkoi tänään 12.oo, joten tämä resuinen puutarhuri nukkui kuin prinsessa melkein kymmeneen. Hyvä, kun nukuin, sillä unille tuli tarvis tämän päivän meiningeissä.
           Ajattelin ensin, että noinkohan villakangastakki on jo liikaa, mutta kun seisoa törötin kylmässä tuulessa päivän ensimmäisessä tilaisuudessa, niin huomasin, ettei takki ollut liikaa yhtään! Kevättuuli oli vielä aika kylmä. Seuraavaan hautaukseen laitoin kaulahuivin ja hatunkin (...liekö ne sitten jo liioittelua!), mutta ainakaan minua ei paleltanut.
            Sain eräältä hautaustoimiston edustajalta niskaani sitten syyttelyäkin asiasta, jonka suhteen olin niin syytön kuin vain syytön voi olla! Tässä vaiheessa oli hyvä, että olin saanut nukuttua kunnon yöunet, sillä väsyneenä olisin varmasti täräyttänyt jotakin sellaista vastaan, joka olisi jälkeenpäin kaduttanut... Kyllä nytkin kupoli kuumeni, mutta pysyin sentään omalla tontillani enkä karannut remeleihin kiinni!
            Asiasta saa sanoa, mutta kun syytetään syyttä, niin sitä en siedä!

Onneksi pitkähkön työpäivän päätteeksi kotona odotteli iltaruuaksi pizza.
         Kylläpäs olikin taas hyvää, pitkästä aikaa. Söin liikaa ja liian nopeasti, mutta lauantai on kerran viikossa! Olisi ruuan jälkeen tehnyt mieli laittaa ulkosauna päälle ja saunoa kunnolla, pitkän kaavan mukaan, mutta naapurin isäntä levitteli eilen illalla koko talven lannat tuohon saunan viereiselle pellolle, joten "tuoksu" ei kamalasti houkutellut peseytymään. Olisin haissut pahemmalta saunan jälkeen kuin ennen! Joten lauantaisauna lämpeni tällä kertaa vielä sisätiloissa, mutta kyllä taidan vaihtaa suunnan ulkosaunaan tästä lähtien. Alkaa olemaan niin ihania nämä illat, että tekee mieli vähän saunan ulkorapulla seisoksia viilentymässä.
           Ennen saunaa piti kuitenkin katsoa Suomen jääkiekko matsi Slovakiaa vastaan. Tämä on se aika keväästä, kun minun sormistani häviävät kynnet, ja sitä nopeammin mitä jännemmät pelit! Tänään peli kyllä meni juuri niin kuin piti, Suomen voittoon ja neljänteen nollapeliin, mutta oli ihan tarpeeksi jännitystä täksikin illalle. Jospa nämäkin 'geimit' päättyisivät Maamme-lauluun... (optimistisuus on kuin kuudes kenttäpelaaja!)

Iltasella oli taas takapihan nurminiitty täynnä lintuja. Lokit ovat erehtyneet pitämään minun takapihaani heidän tonttinaan, mutta onneksi töyhtöhyyppä kävi vähän lukemassa lakia valkopukuisille keikareille. Eiköhän lokki-mokomat palaile viimeistään aamuyöstä viheltelemään ikkunani alla... Siinä kello neljä....