Höyryjä, popcornia ja ajatuksia ystävyydestä

Kello soi. Peiton alla oleva möykky ei liikahdakaan. Kello soi uudelleen. Pieni elonmerkki. Kello soi kolmannen kerran. Sormi painaa kellon torkulle. Kello soi neljännen kerran. Möykky nousee ylös ja vetäisee haukotellen verhot ikkunan edestä vain nähdäkseen, että harmaa ja sateinen aamu on sittenkin harmaa ja sateinen.
          Työpäivä meni hyvin. Kertasin aamusella odotellessa huoltotoimenpiteitä, mitä pitää ruohonleikkurille tehdä heti maanantaiaamuna, siis työmaan ruohonleikkurille. Omalle leikkurille pitäisi tehdä huolto jo vaikka huomenna... Vasta päivän päätteeksi rupesi satamaan ja kun pääsin Bilteman pihaan, satoi jo niin, että hartiat kastuivat.
           Ostin höyrypuhdistimen. Ensinäkin ostin sen kokeiluun, että lähteekö suihkun kaakeleista lika edes sillä, kun tuntuu, että niistä ei irtoa kuona mitenkään ja toiseksi testasin sitä omaan mustaan mekkoon, jota ei ohjeen mukaan saisi pestä. Höyryllä tahrat lähtivät melko hyvin, taidan vielä käsitellä sen muutaman kerran ennen kuin olen tyytyväinen. Kaakelit lähtivät suht puhtaaksi, mutta taitaa tarvita vielä jonkun verran harjoittelua tämäkin puhdistaminen...

Kotona en sitten jaksanut enää mitään ihmeempää tehdä. Saunan lämmitin ja lojoksin illan sitten jalat ojoksissa ja haukottelin. Aikamoinen viikko ja aikamoinen päivä.
           Huomenna pitäisi varmaankin vaihtaa talvirenkaat pois autosta, sillä tänä aamuna poliisit olivat työmaan risteyksessä puhalluspartiossa ja ajattelin, kun poliisisedän kohdalle pysähdyin, että nyt se sitten tulee - sakko talvirenkaista - mutta pelkkä puhallus riitti ja poliisi toivotti hyvää matkaa. Huh, selvisin. Mutta silti, pitänee nyt varmaan uskoa, että kesä on tulossa ja vaihtaa kesäkumit alle.

Illalla paistoin pussillisen popcorneja pitkästä aikaan. En yleensä niitä syö, kun vihaan kaivella niiden siemeniä sitten hampaiden välistä, mutta nyt teki mieli jotain "kevyttä" namia... Oikeasti pitäisi totuttaa itsensä pois taas näistä talviajan tavoista, kuten iltaherkuttelusta, mutta vieroitus ei aina onnistu toivotulla tavalla. Pikku hiljaa, pikku hiljaa, baby steps...

Tänään törmäsin Bilteman pihassa Eppuun ja huomasin, ettei meidän välit ihan yhtä sujuvat olleet kuin ennen. Mitään suurta kismaa ei meidän välillä ollut, mutta silti jotain. Naurettiin ja juteltiin tihkusateessa tovi ihan samoja asioita kuin ennenkin, mutta huomasin itsestäni, että yritin liikaa olla samanlainen kuin ennen.
          Kun minä kuvittelin, että oltiin sellaisia ystäviä, jotka pystyvät mistä tahansa toistensa kanssa puhumaan ja kun sitten huomaa, ettei toinen pidäkään minua niin luotettavana tai niin läheisenä, että kertoisi minulle (vaikeistakin) asioistaan, niin jokin muuttuu - ainakin hetkeksi.
          Alan olla väsynyt siihenkin, että joidenkin ystävieni kanssa se olen minä, joka yhteyttä pitää. Joka soittaa, kirjoittaa tai kyselee kuulumisia. Koskaan homma ei mene toisin päin. Ehkä se johtuu siitäkin, että niillä ystävillä on muitakin ihmisiä ympärillään kuin minä ja jos minusta ei mitään kuulu, niin heidän elämä ei siitä paljoa muutu. Minulla puolestaan on niin vähän ystäviä, että jos menettäisin jonkun heistä, huomaisin sen heti. Ehkä siksi se olen minä, joka yleensä roikkuu ja riippuu ystävyyssuhteessa tiukemmin, soittaa, kirjoittaa ja kyselee kuulumisia, ettei se toinen unohtaisi minua... Nyt vaan alan olla siihen aika väsynyt. Joskus toivoisin, että semmoiset ystävät olisivat pyytämättä läsnä ja tulisivat käymään, jos tietäisivät, ettei minulla mene kovin hyvin.
           Sitten ne ystävät, jotka todella ovat sellaisia, jotka tykkäävät ilman syytä, niiden kanssa suhdekin on niin erilainen. Läheinen ja tärkeä. Joskus vaan mietin, että johtuuko se minusta, ettei ne toiset halua niin paljoa olla minun kanssa tekemisissä? Tai johtuuko sekin minusta, ettei Eppu esimerkiksi halunnut kertoa asioitaan minulle?
            Tiedän, etten ole juuri tällä hetkellä kovinkaan kummoinen ystävä, kun päässä pyörii vain omat murheet, mutta aikaisemmin ainakin yritin olla semmoinen ystävä, joka pyrki olemaan hyvä ja luottamuksen arvoinen... En tiedä millaisilla arvosanoilla siitä yrityksestä selvisin...