Autuas tyhjyys...

Juuri nyt pää on niin tyhjä kaikesta, että tämä olotila tuntuu varsin hyvältä. Olen nimittäin niin väsyksissä, etten jaksa edes ajatella. Tämä tilanne on aina se minun viimeinen mahdollisuus, kun pää alkaa olla ylikuormitettu ajatuksilla niin ainut keino "buutata" kone on sen täydellinen ylikuormitus ja tämä tyhjä olo.
        Töissä kyykky-harjoitteet jatkuivat ja mukavasti käy pakaroihin. Uusia ja piilossa olleita lihaksia löytyy sieltä, missä niitä ei ennen ole huomannutkaan! Tänään keräiltiin sitten talviset havut ja kanervat haudoilta pois ja kun kärrien kanssa, käsipelissä niitä viedä retuutettiin niin tiesi taas tehneensä.
         Keli oli edelleen vähän sellaista epävarmaa harmautta ja silloin tällöin auringon pilkahduksia, ettei oikein tiennyt, aikoiko se sataa nyt vai kohta. Meidän tontilla kävi tänään porukkaa Pääkallo paikaltakin ja saivat kaivetuksi yhden haudankin viikonlopulle. Hyvä niin, sillä olen töissä lauantaina ja suntiona olo alkaisi käymään tukalaksi jos ei hautausmaalta hautaa löytyisi...

Ilta-aurinkoa

Meillä meni Matin kanssa taas päivä oikein ratevasti ja muutaman kerran oikein huvitti se, miten paljon meillä on yhteistä, vaikka sitä ei millään muotoa uskoisi kun meitä katsoo. En tiedä onko tunne molemmin puolinen, vai ajatteleeko mies, että on siinä omituinen naiseläjä, mutta ainakin minusta tuntuu hyvältä, että työkaverina on semmoinen tyyppi, jonka kanssa ei tarvitse tuppisuuna olla tai puhumista keksiä.
           Kotisilla laittelin taas uunin lämmite ja söin. Piti vähän ruoka-annosta ottaa pienemmäksi, kun olin alustavasti ajatellut käyväni juoksulenkkiä kokeilemassa illemmalla, niin ehtisi sitten ateria sulaa ennen lenkkiä. Ruuan jälkeen oikaisin hetkeksi pötkölleni, mutta ei siinä oikein unta ehtinyt ottaa. Kunhan lojoksin ja venyttelin vähän jalkoja kun jomotti saappaiden pito...
           Lenkillä kävin metsätiellä. Suhteellisen hyvässä kunnossa oli tie, alkupäässä vähän löllöä. Kyllähän se hengityksessä tuntui, että ei ihan täysillä uskaltanut hengitellä, mutta yllättävän hyvältä juoksukeikka tuntui, kun ajattelin, että kunto on romahtanut nolla pisteeseen. Iltasella oli vielä niin komea keli, kun se sateen uhka oli vaihtunut ihanaan ilta-aurinkoon. Oli oikein nautinto juosta sellaisessa iltaisessa kelissä, missä jo vähän oli koleuttakin mukana, mutta juuri sopivasti.

 Iltalenkillä huomasin mikä onni tämä täysin tyhjä pää on. Ei ollut niitä jumalattoman painavia ajatuksia pääkopassa rullaamassa edes takaisin. Oli vain täysi hiljaisuus ja tyhjyys. Juoksukin kai auttoi asiaa, kun sai purettua vähän päätä hiekkatien mutkiin. Jäljelle jäi vain ikävä.
           Tämä kuvatus menee nyt nukkumaan.
            Helrei!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
59. juoksupäivä (21. viikko)
- 5 km metsätien pikkulenkki (30min)
- yskätaudin jälkeiseksi juoksuksi mainio
- jaloissa oli poweria ja muutenkin askel oli kevyt ja lennokas
- hengityksessä tuntui selvästi se, että keuhkoissa jotain limaa vielä vähän oli, mutta ei kuitenkaan yskittänyt enää tänään pahemmin
- ryhti ja asento pysyivät melko hyvin. Vatsalihaksia pitäisi vähän taas jaksaa tsempata
- +8, ilta-aurinkoinen ja hapekas keli, ihana juosta