Tänään nimittäin paistoi aurinko jo siihen malliin, että oikeasti lämmitti. Ehkei kuitenkaan voida vielä kesän ensimmäisestä päivästä puhua, sillä mittari näytti aamusta -25 astetta ja torppakin oli vähän viilentynyt iltaisista lukemista. Tämä kevään hehkutus tulee siitä, että kun aurinko ehti kivuta taivaankannelle se oikeasti jo lämmitti niin, että lukemat putosivat aamuisista hyisistä numeroista melkein kymmenen astetta!
Kevättä ilmassa!
Tänään taas tajusin, kun olin heittänyt vähän semmoisen improvisaatio-lenkin eli mennä loikin sinne tänne kyläteitä, että tätä minä joskus pidin mahdottomana tai ainakin saavuttamattomana. Että joskus voisin vain lähteä ja juosta minne haluan! Ja nyt teen juuri niin. Tein tänäänkin juuri niin!
Unohdan aina välillä, että juokseminen oli minulle suuri unelma. Että saisi itsensä siihen kuntoon, että pystyisi juoksemaan pitkällekin ja täysin omin avuin. Omin jaloin, omin lihasvoimin. Ja nyt olen saavuttanut jo osan siitä unelmasta. En tiedä saanko sitä ikinä täydelliseksi tai kokonaiseksi, kun maailmassa riittää aina pidempiä matkoja, mutta jo nyt elän unelmaani toteen ♥ Pystyin saavuttamaan jotain semmoista, jonka olin ajatellut mahdottomaksi. Se ajatus teki minut onnelliseksi tänään, kun seisoin pakkaslenkin jälkeen lämpöisen suihkun alla ja hymyilin itsekseni ♥
Jäädytin jälleen vesiastiani jääkuutioksi ulkoeteiseen... öhöm. Ehkä se vielä sulaa eikä pamahda halki, mutta voisin kyllä jotain oppiakin näistä jäätymisistä. Taidettiin opettaa jo ala-asteella, että vesi jäätyy pakkasessa. Oppiminen on pitkä prosessi...
Aurinko tekee kyllä ihmeitä.
Heti kun se pilkistelee, tulee kamalan syyllinen olo siitä, että on sisällä. Tänään en olisi malttanut edes syödä sisällä, kun auringonvalo tulvi jokaisesta ikkunasta sisään ja oli ihanan valoisaa pitkälle iltaan. Sama homma on kesällä. Siksi kai kesäpäivät venähtävätkin ylipitkiksi kun ei haluaisi menettää sekuntiakaan auringosta, valosta ja lämmöstä, joita Suomen kesä tarjoaa!
Tänään tosin sitä ulkoiluintoa hieman hillitsi tuo pakkanen, mutta tuntui hyvältä, että aurinko lämmitti jo kasvoja... lupaus siitä, että pian se lämmittää vielä enemmän!
Mitenhän sekin siskolikka sopeutuu helmikuuhun ja pakkasiin, kun se sieltä loppuviikosta saapuu takaisin näihin Pohjolan nurkkiin. Olen minäkin päättänyt, että joskus vielä istun valkoisella hiekkarannalla, missä ei ole ketään muita kuin minä (ja Miehenmurrikka) ja meri ja hiekka ja muutama pieni vesikilpikonnan poikanen ♥
Jos voitan lotossa, se olisi oma paratiisisaari ja oma ranta ja oma kaislamaja.
Jos taas sattuisin joskus saamaan työn, mistä maksettaisiin ihan rahapalkkaa, se olisi ihana lomamatka Miehenmurrikan kanssa. Hemmottelua ja hempeilyä ♥ ja valkoista hiekkaa.
Siihen saakka katson ihaillen muiden lomakuvia kauniilta saarilta ja haaveksin..
Mutta tänään kyllä ajattelin, ettei näissä pakkasissakaan mitään vikaa ole. Tietysti se kolmenkympin helle olisi ihan kiva, mutta kaikki ajallaan. Ihan hyvä vähän odotella kevättä ja lämpöä, osaa sitten enemmän arvostaakin niitä kelejä ♥
Pienissä iloissa on jotain suurta ♥
Kuten sanoin.
Pienissä iloissa on sitä jotakin ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
307. juoksupäivä (112 vko alkaa)
- 1936.5 km
- 5.4 km suotien lenkki (32 min)
- juoksu kulki suhteellisen helposti kylmästä ilmasta huolimatta
- oikopolun raskas pohja teki alkujuoksusta oikein mukavasti haasteellisen ja lämmitti lihakset hyvin
- loppumatkasta etureidet tuntuivat kylmiltä, muu kroppa oli lämmin
- jalat jaksoivat hyvin, mutta epätasainen pohja teki vähän haastetta lihaksille
- hengitys ok, monen suojakerroksen alla
- ryhti hyvä ja pysyi hyvin koko matkan
- ihana aurinkoinen pakkaskeli, -14 oli aika napakka keli juosta, mutta ei ihan paha!
- todella ihana olo juoksun jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti