Elämykselliset 11-vuotissynttärit meille kaikille!

Tänään oli ihan superlauantai!
       Jotain kertoo kai jo se, että meidän iltapuhelu Miehenmurun kanssa piti lopettaa siihen, ettei toinen saanut naurua loppumaan. Se, kumpi hekottelija oli, jääkööt salaisuudeksi...
        Aamulla kun kello soi, olisi mieli tehnyt vetää nuttu nurin ja hiljentää soiva kello ja nukkua vielä vuosi, mutta onneksi - siis ONNEKSI - elämme jo sitä vaihetta vuodesta, että aamut ovat valoisia! Voi jee! Ihanaa kun ei tarvitse pilkkopimeässä herätä tai hapuilla valokatkaisinta, vaan valo tulvii jo verhon raosta.
         Tervetuloa kevät! ♥
          Synttärisankari tuli avaamaan kun pääsin niiden oven taakse. Harmitti vähän sen virallisen lahjan uupuminen, mutta taisi olla ihan kiva paketti minun pehmoisempikin paketti, josta paljastui kevään vihreät raitasukat. Toivottavasti lämmittävät ja ovat hyvät. Unohdin sanoa, että sukilla on elinikäinen takuu eli kun vanhat menevät puhki niin uudet tulevat tilalle!
         Koko päivä piti olla alunperin täysi yllätys, mutta uimapukua ei voinut oikein salaa ottaa mukaan - varsinkin jos Päivänsankarin kaverillekin piti sanoa, että ottakoot uimavehkeet mukaan. Mutta ainakin alkumatka oli yllätys, kun saavuttii pihaan ja meidän piti käydä muka "apteekissa"...

Tämä "apteekki" oli sitten vähän aktiivisempaa lajia...
        Laitettiin pojat päivälipulla sisäpuolelle ja evästettiin ohjeilla, ettei saa hukkua vaahtomuoviin tai tippua tai mennä kahtia. Pojat eivät enää niitä ohjeita kuulleet, mutta toivottiin parasta.
         Luvattiin tulla ruokkimaan niitä parin tunnin päästä, joten meillä oli Miehenmurun kanssa pari tuntia ihan kahdenkeskistä aikaa seikkailla! Löydettiin viereisestä hotelli+kylpylä kompleksista keilarata ja kun Miehenmuru ei ollut ennen keilannut ja minun keilojen kaadoista on jo kohta 20 vuotta niin päätettiin verestää vanhoja taitoja ja oppia muutama uusi.
         Ensin vaan piti löytää semmoinen pallo, joka lähti vielä sormista irti, kun ne reikiin laittoi...
         Pienen hapuilun jälkeen pallo kesti radallakin ja Miehenmuru syttyi puolen tunnin jälkeen kun sai ideasta kiinni. Minulla alkoi jo käsi väsyä pallojen heilutukseen, mutta sekaan mahtui kyllä muutama täyskaatokin.
         Jahuu!

Taitolaji ennen kaikkea ja varmaan jopa ihan älypeli. Taktikointia ja älykästä pelaamista vaaditaan kyllä lajin todelliseen hallitsemiseen! Ei hassumpi laji, jos palloilusta tykkää, mutta en minä keilata jaksaisi harrastuksena. Pysyttäydyn kyllä juoksun parissa...
      Eniten minua häiritsi sinivihertävä valo, joka hallissa oli. Kai se oli jotain hohtokeilausta, mutta mieluummin olisin nähnyt mitä teen kuin hipsiä pallojen kanssa hämärässä. Kokemuksena kuitenkin todella kiva ja saatiin vähän elämyksiä mekin, kun pojat roilasivat sillä aikaa omassa elämys puistossaan!

Jälkikäteen piti luvata, että mennään kyllä Juniorinkin kanssa keilaamaan ihan oikeasti, kun poika oli vähän pahana, että oltiin hipsitty keilaamaan ilman häntä... Pitäähän se revanssi ottaa ja näyttää muille meidän huippuotteita!
       Kun pojille oli saatu vähän murkinaa vatsanahan alle, oli uimareissun vuoro. Mentiin kylpylään, samaan paikkaan kun vähän aikaa sitten. Osaksi siitä syystä, että altaan ja paikka oli tuttuja eikä tarvinnut olla sitten sen enempää huolissaan poitsujen polskimisista. Miehenmurun kanssa vietettiin suurin osa ajasta lämpöisessä altaassa lilluen. Minä hoidin kipeitä lihaksia ja Miehenmuru nautiskeli muuten. Hiihtolomaisia oli aika tavalla altaissa ja vähän tuntui välillä kuin olisi ollut lihasoppa keittämisen alla, kun lämmin allas oli täynnä puolialastomia ihmiskehoja... Sopu sijaa antaa!
       Kun kaikki olimme ryppyisiä ja nälkäisiä, oli sitten vuorossa iltapala. Vietiin koko konkkaronkka Pizza Raxiin syömään ja syötiin koko rahan edestä vatsanahat pinkeiksi. Pojat ainakin nautiskelivat oikein koko päivän edestä pitsaa, ruokaa ja jätskiä. Meitä rupesi Miehenmörrikän kanssa jo ällöttämään poikien puolesta niiden makeat jäätelöt kaikkine kastikkeineen!
       Oltiin pian tämän näköisiä kaikki, kun ruokaa oli vatsa pullollaan:

Ähkyssä!

Ihana oli kuitenkin katsoa sitä iloa ja riemua, mitä meidän yllätys-päivä aiheutti Päivänsankarissa ♥ Se oli ainakin meidän tarkoitus kun mietittiin jotain erikoisen kivaa tekemistä tälle päivälle. Ja paras kiitos päivästä tuli kun ajettiin kotiin ja poika huokaisi vatsa täynnä takapenkiltä että "ihan parhaat synttärit ikinä!". Ajattelin että jes! Niin oli tarkoituskin!
      Mietin tänään moneen kertaan sitäkin, että Juniorin kaveri sanoi monta kertaa päivän aikana, että "tuolla oon käyny kolme kertaa ainakin" tai että "oon käyny tuollakin varmaan kymmenen kertaa", oli meidän määränpää sitten elämyspuisto, kylpylä tai pizza-paikka. Tajuan, että joillekin lapsille elämykset ja niiden saamiset ovat helpompia jos perheellä on rahaa normaalia enemmän, mutta minusta se ei kyllä anna oikeutta viedä toiselta ensimmäisen kerran koetun elämyksen iloa. Olisi tehnyt mieli monta kertaa sanoa ääneen, että mitä sitten vaikka olet käynyt siellä, täällä ja tuolla, nämä eivät ole sinun synttärisi vaan olet vieraana meidän juhlissa.
       Ja sekin, että aina elämys tai "hyvät synttärit" eivät edes tarvitse rahaa tai suuria puitteita. Joku eväsretki maastoon tai uimareissu uuden järven rantaan voi olla yhtä hohdokasta kuin helikopterilento Tallinnan rannikolle! Tarkoitan vaan sitä, että minusta elämykseen kuuluu se kenen kanssa se koetaan. Se tekee tapahtumasta erikoisen, ihanan ja ikimuistettavan ♥
       Meidän synttärijuhlissa budjetti oli hillitty, voisi jopa sanoa että pieni, mutta iloa ja naurua riitti joka euron verran! Nautin päivästä varmasti melkein yhtä paljon kuin sankari itse ja mikä parasta, sain viettää jälleen mukavan päivän niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa koen olevani tärkeä, rakas ja oma itseni ♥
       En ainakaan minä osaa kuvitella parempaa elämystä tai onnellisempaa päivää.

P.S. Iltasessa puhelussa Miehenmurri sanoi, että Juniori oli pompannut sänkyyn pelaamaan ja vetänyt vihreäraidalliset sukat jalkaan ♥ Voi kun tuntui hyvältä ♥