Juoksua ja lepoilua

Tämä kuva kertoo lähinnä enemmän mielentilastani juuri nyt, ei niinkään ulkona vallitsevasta säästä. Ulkona on oikea lumimyräkkä. Tuuli viuhtoo ja lennättää irtonaista lunta hangen pinnalta. En vain oikein tiedä, mistä se sitä irti oikein saa, sillä hanget ovat pinnaltaan jo aika kovia, kun koko ajan on suojaa ja pakkasta vuorotellen...
         Mutta siis tuulee ja kylmästi.
         Ajattelin tänään, että juoksen jo päivällä niin ei tarvitse mennä pimeään liukastelemaan ja hyvä niin. Illaksi keli taas pakastui ja nyt olisi taas aikamoista kipsotella tuolla jääkentillä. Aamupäivästä se oli vielä loskaista. En edelleenkään juossut mitään maratooneja, kun kolmen kilsan lenkkikin teki ihan nannaa! Alaselässä edelleen jotain jumeja (tai sitten se on vaan huonossa kunnossa lihasten puoleen) että tuntui kuin jalkoja olisi joku vetänyt kohti selkärankaa eikä kohti tietä!
        Olin laittanut ruuan uuniin ennen kuin lähdin lenkille.
        Luojan kiitos olin laittanut ylimääräiset kaalikääryleet silloin pakkaseen kun niitä tein! Nyt niistä tuli aivan mahtava ruoka tälle päivälle. Lisäksi tein perunaa ja porkkanaa ja punajuurta sen verran, ettei tarvitse huomenna seisoa hellan ääressä.

Ehkä lenkki teki osaltaan sen, että ruoka maistui paremmalta kuin pitkiin aikoihin. Proteiinikaakaota ja kolme tummmmmmaaaaa suklaapalaa jälkkäriksi kruunasi kaiken ♥ Niin hyvä olo kaikesta vaihteeksi. Vaikka vähän kropassa vielä joku kränää vastaan on niin hyvä fiilis juoksusta ja ruuasta ja siitä, että minulle on löytynyt jälleen ruokahalu!
       Ulkona myrskysi ja lihakset olivat väsähtäneet lenkistä ja maha ruokaa täynnä. Tällaisia tilanteita varten on keksitty sohva ja torkkupeitto ♥ Oikaisin reippaat jalkani hetkeksi viltin alle ja huomasin, että kroppa alkaa pelaamaan niin kuin ennen vanhaan. Suihkun jälkeen kuuma kulki kropan jälkeen puskien hikeä pintaan niin että olisin voinut mennä uudelleen suihkuun. Ruuan ja pienen huilailun jälkeen piti hakea villapaita päälle kun tuli vähän vilu. Näin minä toimin ja ihanaa kun toimin! Tuntui jotenkin epä-itseltä kun palelin viime viikolla melkein koko ajan. Miehenmurrikka hikoili tuvassakin kun lämmitin oikein lämpöiseksi torpan kun ei aineenvaihdunta tai lämpötilansäätely toiminut niin kuin olisi pitänyt. Eihän tämä nyt vieläkään kulje kuin rasvattu traktori, mutta sinne päin jo ollaan menossa.

Villasukat, säärystimet, torkkupeitto ja Perhesiteet-sarja ♥ minun aikaa ♥

Olen huomannut näinä viikkoina, että olen ollut vähän levoton. En mitenkään aggressiivisella tavalla vaan pikemminkin sillä tavalla etten ole oikein saanut keskityttyä mihinkään kunnolla. Koko ajan tulee joku homma mieleen ja pitää mennä tekemään.
        Tänään kokeilin sitten meditaatiota - tai noh, en tiedä onko loukkaus meditaatiota kohtaan, jos kutsun sitä mitä tein meditaatioksi. Siis istuin kymmenen minuuttia paikallani ja keskityin hengittämään. Eihän se ihan niin yksinkertaista ollut. Jalkaa painoi, kättä kutitti ja ajatukset harhailivat, mutta ainakin lopun kaksi minuuttia olin jo vähän sen kaltaisessa tilassa, että sitä olisi voinut kutsua rennoksi ♥ jihuu!
         Sitten tein Jen Hilmannin kanssa venyttelyä hartia-niska seudulle, kun aion saada tuon osaston vahvaksi ja hyväksi vielä ennen kesää. Vaatii vaan näköjään minun kohdallani vähän enemmän kuin luulin... Täytyy muuten sanoa, että Jen Hilman on kiva jooga-ohjaaja YouTubesta. Hänellä on myös videoita aloittelijoille ja on jotenkin sellainen... pehmeän seesteinen... Rauhoittaa tämmöistä hötky-tilassa olijaa!

Olen ollut tämän viikkoa ihan yksin, kun Miehenmurrikalla on poika-viikko ja porukat ovat kaupungissa. Heillä oli jotain toimintaa ja tehtävää tälle viikolle. Olen nauttinut ♥ Vaikka rakastan parisuhdettani ja Miehenmurrikkaa enemmän kuin mitään, kaipaan tätäkin. Yksinoloa. Olin niin kauan yksin, että siitä taisi tulla osa minua. Tämmöinen hiljaisuus ja oma tekeminen antaa kyllä paljon, lataa ainakin minun akkujani.
         Olen salaa iloinen tuosta loskakelistäkin, säästyn lumitöiltä ja siltä touhulta. Kyllä sitä saikin tehdä muutama viikko sitten, voi pojat! Tällä hetkellä kaipailen jo kevättä ja kesää, mutta jos en ihan väärin lukenut niin jotain lämpöaaltoa lupailtiin kunhan selvitään ensin pienestä kylmänpuhurista. Lupaa hyvää ♥
          Tänään pidin vapaata noista yritys-koukeroista. Luulen, että aivoni sisäistävät asiat paremmin kun en tankkaa asiaa jatkuvasti vaan annan aivomassan välillä prosessoida tietoa. Tämän ikäinen aivokuontalo ei ole enää niin joustava kuin nuorempana...

Näin kaunis otus könysi viikonloppuna piilostaan nauttimaan ensimmäisistä kevätauringos säteistä. Miten kauniin värinen turkki ja valpas katse ♥ Olenko jo sanonut, että olen ollut pienestä pitäen ihan hulluna pupuihin ♥

Tämän päivän lepoilu ja juoksentelu yhdistettynä venyttelyyn ja lämpöisiin löhöhetkiin teki mielelle ja sielulle hyvää. Annoin Miehenmurrikallekin ohjeen, kun hän pääsi töistä, että ensin syö, lepää ja tekee jotain kivaa ♥ Oli ollut taas sellainen päivä töissä, että pulssi oli liian korkea...
         Tänään noudatin omaa neuvoani ja se tepsii. Suosittelen ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
553. juoksupäivä (203 vko)
- 3359.7 km
- 3km kylätie pyrähdys (23 min)
- vähän oli nihkeää tämänpäivän juoksu, jaloissa oli veto pois eikä selkäkään jaksanut pitää ryhtiä koko aikaa. Vähän väliä piti ojentaa pitkäksi
- oikea sääri ilmoitti itsestään, osasin odottaa sitä, pohkeet taas vähän jumissa.
- juoksin koko matkan, sillä olisi ollut liian kylmä pysähtyä kävelemään. Olisi mennyt lihakset entistä juntturampaan
- -1, kova ja puuskainen tuuli, kylmä ja kalsea keli, loskainen tie
- nastat kengissä