Melkein valmis...

Nukuin vähän huonosti viime yönä enkä oikein tiedä edes miksi. Näinköhän minä jotain ahdistavia unia vai eikö uni vaan muuten ottanut otteeseen, tiedä siitä sitten. Aamulla kuitenkin olisi väsyttänyt kun kello soitti. Olin laittanut kellon soimaan, että pääsisin ajoissa kaupunkiin lähtemään, mutta siinähän tuo aamu taas virahti... Piti vielä assisteerata liesituulettimen laitossakin ennen kuin pääsin luikahtamaan lamppuostoksille.
          Käytiin naisporukalla tänään museossakin. Siellä oli valokuvia ja maalauksia ja kaikenlaista muuta rekvisiittaan työstä ja sen tekijöistä ennen muinoin. En ole oikeastaan mikään museossa kävijä enkä oikein tajua sitä kulttuurin alaa, mutta naisia oli kiva nähdä ja kun sitten käytiin siinä läheisessä kahviossa kahvilla ja teellä niin oli oikein mukava aamupäivähetki niiden seurassa. Pitkästä aikaan.
          Lamppuostoksista selvisin nopeasti. Olen vähän sellainen tuumailija tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten kun ostan niin sitten se ostotapahtuma itsessään on aika nopea ja ilman suurempia mietintöjä siinä vaiheessa sitten.
           Kaksi lukulamppua. Toinen sohvalle ja toinen nojatuoliin.

Nojatuolin lampussa on tuo ylöspäin suuntaava valo, jota voi vielä himmentääkin eli saa sitten vähän erilaista tunnelmaa tupaa talvi-iltoihin ♥
        Tänään sain myös liesituulettimen seinälle, mutta otan sitten huomenna torpasta enemmän kuvia kun saan talon siivottua viikonloppukuntoon. Liesituulettimen asennus ei kuitenkaan ollut (sekään) mitenkään iisi tai mutkaton. Mietittiin tänään ruokapöydässä, että onko oikeastaan tässä remontissa mennyt mikään kerralla oikein ja helposti... löytyihän sitten niitäkin hetkiä kun oikein mietittiin.
         Eilen sain kirjahyllynkin koottua kasaan hyllyjä myöten. Peukalonpäät ja kämmenpohjat olivat ihan kipeinä ruuvien ja muttereiden vääntämisestä, mutta kyllä oli NAUTINTO laittaa kirjoja hyllyihin! Tuntui ihan kuin kirjatkin olisivat pullistelleet ylpeydestä, kun niiden ei enää tarvitse kököttää kaapin perukoilla poissa silmistä vaan saavat esitellä itseään komeassa kirjahyllyssä!

Huomenna ei olisi enää kuin arkkupakastimen siirto pois tuosta ulkokuistilta, ulkokuistin listat, yhdet silikonisaumat ja yksi verhotanko, sitten olisi remontti melkein tehty... tosin isä sanoi, että ulkokuistin jälkeinen eteinen riitelee pahasti muuten vaalean värityksen kanssa, kun se on keltainen (!!) että kai se sen haluaisi maalata vielä... Mie en enää jaksais millään, mutta onneksi se on tuolla puolen taloa ja saa laitettua oven kiinni niin ei enää näe sitä remontin osuutta. Maalatkoon jos siltä tuntuu!
          Tänään mietin kun asettelin lamppuja sohvien kulmiin, että tuntuu aika hyvältä, että on jotain ikiomaa vihdoin tässä talossa. Oma sohva, oma kirjahylly, omat lamput. Ennen asuin oikeasti muiden tavaroiden keskellä talossa, joka sekään ei ole omani, vaikka kodilta tuntuukin. Nyt tuntuu oikeastaan ensimmäistä kertaa tämä talo myös omalta, vaikka se ei sitä edelleenkään ole. Hassua, että jokin ikioma asia tekee niin paljon muutosta siihen miltä tuntuu ♥

Nyt vaan odotan niitä talviaamuja, kun saa herätä omaan rauhaan aamupalalle, laittaa uunin päälle ja ottaa aamupalan rauhassa. Tai niitä talvi-iltoja, kun istun sohvankulmassa lukemassa kirjaa oranssiin vilttiin käpertyneenä ja kirjan maailmaan uppoutuneena suupielissä kaakaoviikset ♥♥
           En malttaisi odottaa...