20. lokakuuta 2015

Pakkasyön jälkeen

Kello oli soimassa puolen kahdeksan maissa ja voi kun ois nukuttanu makeasti, kun kello piippaili vieressä. Nousin ja aukaisin verhot niin ikkunasta näkyi huurteisen valkea maa. Pakkasyö ja -4 astetta oli pakkasta vielä kun vähän ennen 9 lähdettiin mummolle pihatöihin.
         Onneksi oli talvirenkaat alla, vaikka tiet vielä suht kuivia olikin.
Meidän mummo on sellainen pihaihminen henkeen ja vereen, että voin hyvin kuvitella itseni samanlaiseksi kunhan tulen 86 vuoden ikään. Ja nyt kun ei ole käsissä olevan ihottuman takia päässyt pihatöihin ja laittamaan pihaa syyskuntoon, niin tuska on ollut mieletön.
        Tehtiin äidin kanssa pihasta niin siisti kun tämän päivän puitteissa ehdittiin ja minua taas ahdisti se kun ei piha jäänyt ihan siihen kuntoon kuin olisin halunnut... Eikä mummo antanut/jaksanut meitä koko päivää nurkissa katsoa. Etupiha saatiin suht hyvään kuntoon ja se riittäkööt. Tekisi mieli keväällä käydä tekemässä kukkapenkit semmoisiksi kuin ne joskus olivat, kun mummo oli voimissaan ja nuorempi. Mutta toisen pihaihmisen pihalle on paha mennä näpertämään, en minäkään tykkäisi, vaikka miten komeaksi toinen saisi kukkapenkit ja pihan.
Kahvilla mummo sitten tyrkytti palkkaa, mutta kieltäydyin rahapalkasta ja sanoin, että mieluummin huolisin pitkävartiset villasukat sitten kun mummo pääsee neulomisen makuun ja kun kädet paranevat siihen kuntoon. Mummo suostui vaihtokauppaan ja olin salaa tyytyväinen, että olin saanut kelkan käännettyä niin helposti ympäri. Eipä mummolla liikaa rahaa ole ja jos minä saan vaivanpalkaksi kauniit sukat niin minä voitan tässä tapauksessa ♥
         Ajeltiin kotiin päin maaseututeitä myöten. Isolla tiellä ajelu on minusta tylsää ja puuduttavaa. Nyt oli sentään tiessä muutama mutka! Kotona rojahdin hetkeksi viltin alle. Sen verran viileä ilma oli tänään, että vaikka pihatöissä oli lämmin niin sisäisesti oli vilpoinen olo. Huomenna lämmitän saunan.
         Ulkotöissä parasta on tämä iltainen väsymys. Nukuttaa ja tietää, että uni on syvää ja hyvää tämmöisen päivän jälkeen. Mukavaa oli taas kyllä riuhtoa pihapuuhissa itsensä väsyksiin. Ja nyt pääsee sitten pujahtamaan peiton alle unta odottelemaan.
          Unia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti