''All you need is love...''

Tänään olisi pitänyt herätä reippaasti, ottaa aamupala sen enempiä haaveilematta ja lähteä liikkeelle säntillisesti, mutta kun on kyseessä tämmöinen nautiskelija kuin minä niin aamu virahti peiton alla köllöttelyyn ja aamupalalla luin lehden hissukseen ja liikkeelle lähtö oli jatkuvaa käpsehtelyä edes takaisin, niin tietäähän sen, ettei päivä ihan putkeen mene... aikataulujen osalta.
          Olin ajatellut, että kävisin aamupäivästä tilaamassa ne sohvat ja kirjahyllyn, mutta kun pääsin kauppaan asti niin yksi myyjä oli kiinni vanhemman ikäpolven ukossa ja kävi vaan pyörähtämässä ja kysymässä millaista asiaa minulla olisi. Olisi pitänyt kai sanoa, että olen tullut tuhlaamaan rahani teidän mööbeleihin niin kai olisin saanut myyjään, ja ukkoon samantien, vauhtia. Odotin ja odotin ja odotin ja vihdoin minun piti käydä sanomassa myyjälle, että palaan asiaan tunnin päästä. Minulla oli buukattuna kampaaja samalle reissulle ja sen aika oli mennä ohi suun jos kököttäisin huonekalukaupassa koko päivän.
            Kampaaja oli myöhässä.
            Jotenkin niin arvattavaa sekin!
            Leikkautin tämmöiset talvihiukset itselleni. Lyhyttä mallia tällä kertaa, mahtuu pipo paremmin päähän! Tuntui taas mukavalta kun joku käsitteli päätä, harjasi ja leikkasi ja hurruutteli hiustrimmerillä. Olisin varmaan ihan omillani jossain päähieronnassa... miulla taitaa olla parhaat sensorit hieronnalle päässä - yläpäässä tarkoitan!

Kävin nappaamassa pientä välipalaa Mäkkäristä ja söin ne vanhempieni kämpillä. Hyvä vaan kun eivät ole ottaneet avaimia pois kun kotoa lähdin, saa hyödyntää niiden asuinsijaa aina välillä sillä samalla oikeudella kun mitä ne hyödyntää minun asuinsijaani.
        Ja sitten ajeltiin vähän aikaan rakkaan kanssa ympäri naapuripitäjiä.
        Ajattelin tänään iltalenkillä, kun olo oli lämmin, onnellinen ja rakastunut, että noinkohan minä olen tämmöistä ansainnut. Kaikkea tätä, mikä tuntuu hyvältä ja lämpöiseltä. Sitten tajusin senkin puolen asiasta, että joskus kai nämä tämmöiset asiat annetaan lahjaksi, vaikka niitä ei ihminen aina olisikaan työllään tai tekemisillään ansainnut. Sitä kai kutsutaan elämäksi.
          Minä ainakin arvostan omaa lahjaani ja rakkauttani niin kovin, että ei mene semmoista päivää ettenkö olisi kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta. Olen etsinyt, kaivannut ja odottanut tätä NIIN kauan, etten aio menettää tästä tunteesta hitustakaan.
           Ja se kuulemma näkyi minusta, hyvä olo ja rakastuminen. ♥
           Noh, näissä asioissa olen kuin avoin kirja.

Iltasella kävin juoksemassa.
       Se oli semmoinen kokeilulenkki, että miltä tuntuu sairastelun ja toipilaana olon jälkeen. Ihan hyvältä tuntui. Jalat olivat muuten melko normit, mutta vasemmassa sääressä on vähän penikkataudin oireita. Yritin piikkipallolla sitä hieroskella saunan jälkeen, mutta eihän se nyt tuolla hieronnalla mihinkään mennyt.
         Kylmä keli oli ehtinyt tällä välin tulemaan juoksuunkin enkä osannut oikein pukeutua oikein. Vähän oli liikaa päällä joka suhteessa. Ohhoo! Ja kylmä tuuli kävi keuhkoihinkin... vai tuntuikohan se vaan...
         Noh, kuitenkin, hyvältä tuntui päästä taas lenkille ja iltasella saunan jälkeen kun olin kapaloitunut vilttiin ja villapaitaan niin olo oli samalla lailla raukea ja hyvä kun muinakin juoksukertoina. Kaipasin jo sitä tunnetta. Köllöttelin sängyssä viltin alla ja katsoin Kung Fu Pandaa - kyllä sitä lasten piirrettyä elokuvaa!
         Oli vaan niin hyvä olo - kaikesta!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
126. juoksupäivä (44 vko)
- n. 4 km uimarannan typistetty lenkki (20min)
- kokeilujuoksu sairastelun jälkeen
- hyvältä tuntui, vasemman jalan penikkaa lukuunottamatta
- hengitys meinasi "jäätyä" kylmässä viimassa ja liikaa oli päällä
- muuten tuntui hyvältä päästä lenkille ja iltasella vielä paremmalta