Jo on markkinat!

Yöllä satoi niin että ropisi ikkunalaudan lisäksi myös katto ja räystäskourut. Oikea ensimmäinen syyssade koko syksynä. Sellainen oli sitten maisemakin, kun pääsin peiton alta ihmisten ilmoille ja kurkkasin ikkunasta ulos. Harmaa, märkä ja luonnon värit alkavat olla rusehtavaan vivahtavia kaikki. Lokakuu.
          Tänään kävin markkinoilla. Sitä ennen kävin pyörähtämässä pikavisiitillä työmaalla ja tarkastamassa tai pikemminkin varmistamassa, että tuntilistahärdelli on edelleen samanmoinen kuin viime talvenakin. Huomenna olisi muutaman tunnin työkeikka, joten haluan olla varma ennen työpäivää näistä asioista niin voi keskittyä itse työhön paremmin. Tiedän, fanaattista, mutta sellainen minä vain olen. Varmistelija.
           Markkinoilla oli yllättävän paljon väkeä, vaikka keli oli sateinen ja harmaa. Myyjiä kävi sääliksi, kun seisoivat kolme toppatakkia päällekkäin kojuilla ja yrittivät olla myyvän näköisiä. Reppanat. Eräs karkkimyyjä nauratti minua, kun olin rinkelikauppaa odottelemassa, että osta namuja. Naurahdin ja sanoin, että minulla on karkkilakko, mutta mies röhäisi, että semmoiset lakot on tehty rikottaviksi! En ostanut, vahva sieluinen kun olen (pöh!!), mutta villatöppöset ostin ihan vaan niitä iltoja silmällä pitäen, kun saan käpertyä hyvän kirjan kanssa viltin alle uuden sohvan nurkkaan ♥
           Ovat lämpöiset!

Olin saanut synttärilahjaksi kirjarahaa ja ajattelin, että ennemmin tai myöhemmin tuhlaan ne ruokaan tai puhelinlaskuun, joten päätin käydä äkkiä tuhlaamassa rahan sille tarkoitettuun kohteeseen. Halusin kuitenkin ostaa jonkun semmoisen kirja, jonka AIDOSTI haluan enkä vain ostamisen ilosta ja jonkun sellaisen, mikä yllättää minut. Vähän samalla tavalla kuin huolettomasti ostettu Jojo Moyesin kirja oli aivan yliveto!
         Kävelin kirjakaupan hyllyjen välissä ja ihastelin ja tuoksuttelin uusien kirjojen tuoksua. Olisin voinut kahmia taas kourallisen kirjoja mukaani, mutta päädyin kahteen, joista toisesta olen kuullut paljon hyvää, mutta nyt kokeilen, olenko samaa mieltä. Eli Graeme Simsion ja Vaimotesti sekä Vauvatesti. Vauvatesti on Vaimotestin jatko-osa, joten päätin riskeerata ja ostaa molemmat samalla kertaa... En malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan jemmakirjapinoa talven hämärissä!

Hemmottelin itseäni tänään Rosson ruualla. Broilerifileitä, yrttejä, ranskalaisia perunoita ja artisokkaa, jos oikein muistan. Joku hieno nimikin sillä ruualla oli, mutta en minä sitä enää muista! Hyvää oli ja söin lautasen niin tyhjäksi, että siihen olisi saanut laittaa uuden annoksen suoraan! Jälkiruuaksi pallo päärynäsorbettia. Nam. En edes muista milloin viimeksi olisin syönyt ulkona. Tällä kertaa söin yksin, joka tietysti vähän vähensi ulkona syömisen iloa, mutta kyllä minä ilon otin irti tästäkin - omasta ajasta ja hyvästä ruuasta!
           Kotona oli isä jäänyt omineen tekemään remontin loppusilauksia.. Tällä kertaa uusinut yhden silikonisauman ja tehnyt yhden uuden, maalannut hellantason reunat ja minun laatikkoni toiseen kertaan ja saanut yhden mattoveitsen rikki ja keittiön pöytään pienen rikon samaisen mattoveitsen rikkoutuessa. Isä oli pahoillaan pöytään tulleesta jäljestä, mutta minä yritin olla kuin ei haittaisi mitään. Oikeasti minäkin olin vähän harmissani, mutta en halunnut pahoittaa isän mieltä yhtään enempää.

Tulevan sähköhellan koti.

Lämmittelin uunia ja takkaa ja lokosin. Kaupunkipäivä vei voimat vaikka en mitään oikein tehnyt. Niin ja kengät tekivät vasemman polven sisäreunan kipeäksi. Olen yrittänyt lihaksia ja kireitä jänteitä hieroa ja venytellä, kun selvästi se johtuu siitä, ettei taas ole tämä juoksija muistanut lihashuoltoaan hoitaa. Ja tässä tulos... Huomenna pitää työkeikka hoitaa toisilla kengillä että polvi saa vähän lepuutusta ja juoksemaan taidan yrittää vasta sunnuntaina.