Talvi meni... taas

Oho, viimeisestä postauksesta on aikaa melkein puoli kuukautta. En pidä tästä suunnasta yhtään... Pitkä postausväli on seurausta siitä, että koulussa on ollut todella raskaat viikot. Illalla olen ollut vain tyytyväinen, jos olen ehtinyt kymmenen kieppeillä sänkyyn, sillä aamulla on väsyttänyt joka tapauksessa. Tänään oli viimeinen koe ennen hiihtolomaa ja hyvin meni. Tuntuu vaan aina koepäivien jälkeen, että olen täysin tyhjiin puristettu eikä siitä ihmisestä, joka joskus olen ollut, ole enää mitään jäljellä.
        Rehellisesti täytyy edelleen sanoa, ettei tämä kyllä vielä ainakaan mitenkään kutsumusammatilta ole tuntunut! Ehkä olen naiivi, kun odotan sellaista "herätystä" ja ihme oloa, että tämä on nyt sitä mitä haluan elämälläni tehdä, mutta edellisessä hommassa juuri sellaiselta tuntui. Kun luin itseni puutarhuriksi, ajattelin muutaman kouluviikon jälkeen, että tämä se nyt on - minun unelma-ammattini. Tämän hieronnan kanssa ei ole tullut vielä samanlaista fiilistä.
       Hiihtoloman jälkeen alamme pikku hiljaa hieromaan sitten jo asiakkaita, joten odotan sitä, millaiselta se mahtaa sitten tuntua. Pelottaa ja jännittää ja tekee vaikka mitä, eikä viime viikonloppu kyllä lisännyt itsevarmuutta yhtään! Hieron Miehenmurrikan kipeää selkää ja seuraavana aamuna mies pääsi tuskin sängystä ylös, saatin sitten istumaan kunnolla... Itseluottamus valahti nilkkoihin. En minä osannutkaan!
        Onneksi ensi viikko on hiihtoloma.
        Sellaisena aion sen myös pitää. En aio katsoa koulukirjoihin päinkään!

Se talvi, mikä viime postauksessa tuli, on nyt mennyt. Lumet ovat jälleen kerran sulaneet ja tämän viikkoa on satanut vettä melkein joka päivä. Tänään oli ihana poikkeus alkuillasta, kun vähän paistoi aurinko (!!). Hyödynsin tämän ihmehetken ja kävin katsomassa omassa uimarannassa, josko jäät olisivat sen verran sulaneet, että sinne mahtuisi uimaan.
        Vähän piti kirveellä tehdä railoa suuremmaksi, mutta juuri ja juuri mahduin kahden jäälautan väliin syntyneeseen railoon kastautumaan. Näkee kyllä etten ole ihan joka päivä enää avantoon päässyt, kun kaupungissa en aina jaksa koulun jälkeen raahautua kaupungin avantoon ja täällä kotona on ollut järvi jäässä niin täysin, etten ole koloa saanut aikaiseksi. Nyt kun on ollut plussakelejä, niin jäähän on tullut mukavia railoja, joissa näköjään pääsen pulahtamaan.
        Tällä hetkellä tulen onnelliseksi railoista ♥

Meidän piti Miehenmurrikan kanssa mennä ystävänpäivän kunniaksi ulos syömään ihan kirjaimellisesti. Oltiin nimittäin ajateltu mennä rantanuotiolle ruokailemaan. Perjantaina, virallisena ystävänpäivänä ei jaksettu ja viikonloppuna olikin sitten myrsky. Nythän se lupasi myrskyjä joka viikonlopuksi.
       Ihan ihmeellinen talvi.
       Kun alkutalvesta ajattelin, että voi kun tulisi helppo talvi lumien suhteen, kun koulu vie kaiken ajan eikä lumitöille riitä kuin ajatus, niin en minä nyt ihan tätäkään ajatellut tapahtuvan. Hädin tuskin koko talvena lunta, saati pakkasta!
       Todella helppo talvi lumien suhteen, todellakin! Ei ole tarvinnut ketjuja traktorissakaan kuin muutaman kerran! Olen päässyt helpolla.

Isä on ollut taas vähän kipeämpi. Lääkitystä vähän muutettiin ja kokeiltiin jotain uutta, jonka vaikutus nähdään vasta vähän ajan päästä, mutta ainakin sivuvaikutuksia on ollut kiitettävästi tällä kokeilulla. Olen ollut siitäkin huolissani ja tuntuu, että jos joku edes sattuisi kysymään esimerkiksi koulussa, että mitä kuuluu - siis ihan oikeasti - purskahtaisin varmaan itkuun!
     Onneksi ei ole kukaan niin läheinen meidän opiskeluporukasta, että se lukisi nämä fiilikset kasvoiltani. Edellisessä työpaikassani en olisi pystynyt näitä asioita kyllä kauan pitämään salassa. Siellä tosin tunnettiinkin minut ihan eri tavalla kuin koulussa. Olen avannut itseäni hyvin, hyvin vähän. Tarkoituksella. Opin jotain siitä, mitä tapahtuu, kun antaa itsestään liikaa väärille ihmisille.
     Tunteet ovat kuitenkin olleet pinnassa jo jonkin aikaa ja senkin puoleen on ihanaa, kun saa viikon ajan olla ihan vaan omien ihmisten keskellä on olla juuri sitä mitä on ♥
      Tänään kun tulin töistä ja oli valoisaa, kaipasin oikeasti jo kevättä. Vähän oli jo sellainen fiilis kuin joskus maalis-huhtikuussa kun pelloilla alkaa näkyä töyhtöhyyppiä ja maa tuoksuu kostealta ja talven selän taittumiselta ♥ Voi kun odotankin tätä kevättä ja kesää kovasti. Se tulee olemaan hyvin erilainen, mutta toivottavasti äärettömän antoisa!
       Ystävänpäivän aikoihin huomasin myös toisen asian, jonka koulu on "vienyt" minulta. Sosiaalisisuuden halun. En ole kahteen kuukauteen nähnyt oikeastaan muita kuin Miehenmurrikkaa ja äitiä ja isää - jos ei oteta tietysti lukuun koulukavereita. Ei paljoa enää koulun jälkeen kiinnosta pyytää ketään kylään, kun ei meinaa jaksaa tehdä oikein mitään... Toivon todella, että jossain vaiheessa koulua tulee sellainen kausi, ettei koulu veisi ihan näin paljoa minun "oikeasta" elämästäni pois vaan antaisi myös vähän löysiä muulle elämälle.
        Tänään eräs koulukaverini sanoi, kun otettiin vähän välipalaa kokeen jälkeen, että onko minulla elämää ollenkaan, kun saan niin hyviä kokeista? Sanoin, että on minulla. Mukava ja minunnäköinen elämä. Ja se on oikeasti totta. Ystäviä pitäisi nähdä enemmän, se on suuri miinus, mutta muuten elämäni on hyvinkin paljon minun näköiseni ♥ Tykkään siitä näin enkä koe että jokin asia vaatisi korjausta. Kunhan vähän koulu antaisi armoa, niin voisin tuntea olonikin omakseni jälleen..
       Kaksi päivää...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

maanantai 3.2.2020
666. juoksupäivä (246 vko)
- 3934.2 km
- 2.6 km metsätie (30 min)
- väsynyt kroppa ja väsynyt mieli, semmoinen tuuletus juoksu
- askellus meni vähän... kun oli liukasta ja epätasaista
- kunhan juoksin
- -5, tuuli kuin tornado

 keskiviikko 5.2.2020
667. juoksupäivä (246 vko)
- 3937.9 km
- 3.7 km metsäpolut (35 min)
- vähän väsy olo kaikin puolin ja semmonen lipsuttelu juoksu
- jalat vähän jumissa
- lumituisku teki pientä extremeä
- ryhti vähän sitä ja tätä
- -4, lumipyry

perjantai 7.2.2020
668. juoksupäivä (246 vko)
- 3943.9 km
- 6km kylä ja oikopolku (44 min)
- jalat olivat väsyneen oloiset heti alusta lähtien, mutta paranivat kun vaan juoksin
- hyvä juoksu
- pakarat unohtuivat johonkin, muuten meni hyvin
- ihana keli, vähän pakkasta, napakka tie
- -5 pientä lumisadetta

keskiviikko 12.2.2020
669. juoksupäivä (247 vko)
- 3944.9
- 1 km metsätie (20 min)
- ei oikein voinut juoksuksi kutsua
- itketti koko matkan!!!!
- todella omituinen fiilis
- +0, vedensekaista lunta

perjantai 14.2.2020
670. juoksupäivä (247 vko)
- 3948.9 km
- 4 km uimaranta (30 min)
- edelliseen kertaan verrattuna hyvä juoksu, ei itkettänyt
- ei voi kuitenkaan ihan kamalasti kehua
- jaloista puhti pois ja jotenkin muutenkin kroppa vähän väsy
- -1, vähän jopa aurinko pilkahteli

maanantai 17.2.2020
671. juoksupäivä (248 vko)
- 3952. 9 km
- 4 km uimaranta (35 min)
- vähän semmoinen hönttyämislenkki
- oli hyviäkin hetkiä
- jalat olivat hieronnan jälkeen jotenkin ihan makaroonit
- oli mukavaa kuitenkin ulkoilla, vaikka kova juoksutreeni ei onnistunutkaan
- pakarat laiskistuneet
- askel vähän löpsähteli
- +5, vesisade, muta, loska ja lammikoita