22. joulukuuta 2015

Kuusen tuoksua ja pakettien rapinaa.

Heräsin tänään aikaisemmin ja muutenkin oli vähän levoton yö, joten tähän aikaa illalla sitten jo väsyttääkin. En tiedä mikä se taas herätytti, mutta levottomia uniakin oli vähän... En tiedä, tässä on taas käyny kaikenlaista ja alitajunta yrittää selvitä - kait!
         Hain aamulla kuusen. Menin metsän reunaan ja katselin, että siinähän se on. Nappasin kuusen olalle, kävelin pihaan ja pystytin sen jalkaan ja vein sisälle. Ripustelin siihen kamalan pitkän rihman lamppuja, mutta kun en muuta siihen laittanut niin olihan se ihan joulupuun näköinen.
Puolenpäivän jälkeen taloon tuli ihmisiä niin, että alkoi ahdistaa väenpaljous. Sisko perheineen rojahti sohvalle eivätkä nousseet siitä kuin syömään ja kahvilla. Siskonpojan kanssa leikiskeltiin autoilla ja siivottiin tupaa (??) kun täällä oli kuulemma niin rossskasta... Pientä stressiä lisää joulusiivoukseen. Yritin kyllä sanoa, että pimeässä ei kukaan pölyjä ja rossssskia huomaa, mutta katossa on kuulemma valot. Hyvä pointti sinänsä. Pitää tsempata siivouksen kanssa siis!
        Päätä särki puolet päivästä. Liekö uneton yö vai väenpaljous syynä. Laskin ulkosaunaan vedet huomista varten ja lämmitin taas vähän hormia niin ei tarvitse huomenna ihan kylmistä seinistä aloittaa. Voi kun olisi ollut edes lunta nimeksi, on jotenkin niin ankeaa tämmöinen joulu...
        Illalla kävin lenkillä. Juoksin vaan päälle 5km lenkin kun olo oli jotenkin väsähtänyt. Hyvin juoksu meni eikä tuntunut missään sen suuremmin, mutta ei vaan jaksanut enempää. Torppa tyhjeni viiden maissa ja sain ruveta viettämään omaa iltaa, omaa jouluista iltaani.
         Kulutin iltani joululahjoja paketoiden. Ihanaa puuhaa! Olen aina sanonut, että jos joku ostaisi lahjat, minä voisin ne paketoida! Tänä vuonna ei kamalan montaa pakettia ollut, mutta ihan tarpeeksi haastavia oli nämäkin. Esimerkiksi kasarit naapurin nuorille miehille. Miten ihmeessä ne saaa hyvännäköisiin paketteihin!? Jätin kahvan ulos... en onnistunut muuten.

Huomenna pitäisi saada kinkku paistetuksi, mutta kun nostin sen vasta tänä aamuna sulamaan niin se on varmaan huomenna vielä umpijäässä... En ole ihan vielä kinkkumestari, en edes lähellä. Ja huomenna pitäisi ehtiä käymään lahjanvientireissulla, kaupassa ja sitten vielä lämmittää iltasella sauna ja syödäkin jossain ihmeen välissä... Tätä se sitten on, kun jättää kaikki viime tinkaan. Kiittää saa ihan itseään!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
157. juoksupäivä (1v 3 vko)
- 1008,0km
- 5.4 km uimarantalenkki (31min)
- juoksu meni ihan hyvin, ehkä vähän liian aikaisin ruuan jälkeen, vaikka melkein 2 tuntia olikin väliä
- hengitys ok ja ryhtiä sai korjailla tämän tästä!
- pimeä lenkki! Inhottavaa juosta, tulisi nyt lunta tai kevät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti