Tänään oli jälleen lämmin ja aurinkoinen päivä ♥ Nautin ulkona olemisesta, kun ei tarvinnut vetää ihan kamalan paksuja vermeitä päälle vaan ihan fleecellä pärjäsi - ja tuli kuumakin!
Tänään oli vuorossa marjapensaiden siistiminen. Tai siis niin oli alkuperäinen ajatus. SIISTIMINEN. Mutta eihän se taas ihan siinä neliössä pysynyt. Lähti vähän lapasesta ja huomasin, että olin perannut pensaat oikein kunnolla... En nyt ihan yhtä tai kahta oksaa jättänyt, mutta aika tavalla sieltä oksaa lähti!
Tuntui vaan että vielä tuo ja tuo ja tuo ja jos ei tuota ota niin näyttää hölmöltä... Ja niin se sitten meni vähän muuksi kuin siistimiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että ihan siisti meidän marjapensas alue on nyt - siis oksien suhteen. Muutenhan se on vielä aika siivoton: on lunta, myyrän multakäytäviä ja katteet ympäri ämpäri lääniä!
Ja tukitolppia pitää vähän uusia.
Ja kalkkiakin pitäisi löytyä jostain kulmasta, isän mukaan. Sitä sitten vaan pensaiden alle ja vähän sekaan kevätlantaa niin sitten ei tarvitse muuta kuin odottaa kasvun ihmettä. Sitä kasvun ihmettä on lähivuosina riittänyt. Äiti keitteli viime vuoden marjoista vielä 60 pulloa mehuja viime viikolla ja vielä kuulemma jäi samanmoinen satsi mustia viinimarjoja.
Pitää olla vain tyytyväinen, että kasvavat ♥ Voisivat vaan kasvaa enemmän marjoja, vähemmän oksia. Varsinkin mustat ovat sellaisia rentoilijoita, että oikein suututti niiden maata vasten lojumiset - tukipuomista huolimatta!
Sain nimittäin isosiskoltani vihdoin hänen ruokapäiväkirjan 1.osan ja huomasin, että innostuin jälleen sen analyysistä valtavasti! Oli mukavaa poimia huomioita ja harjoitella (edelleen) kunnon analyysiä.
Oma alani on löytynyt. Vai pitäisikö sanoa OMAT ALAT. Nyt pitää olla vain rohkea ja mennä niitä kohti! Jes!
Isäkin sai jo vähän parempia uutisia, vaikka sanotaanko että huonojen ja hyvien vaakakupit eivät nyt ihan kamalasti hetkahtaneet, mutta kuitenkin vähän ♥ Sekin teki mielen iloiseksi ja hyväksi, pitkästä aikaan. Ehkä pääsiäinen sittenkin tuo valoa ja aurinkoa ja hyvää mieltä tänne meidänkin nurkille eikä vain pelkästään luonnonvoimina vaan ihan mielentilanakin ♥
Ihanaa!
Kävin iltasella juoksemassa ja tuntui taas niin mahtavalta, että omista kintuista saa sellaista aikaiseksi! Tällä kertaa juoksin peltojen keskellä kulkevaa peltotietä pitkin, vähän paikka paikoin oli kuraista, mutta muuten oli kaunista ja ihanaa joka puolella, vaikka vasta luonto heräileekin unestaan: ojissa lirisi vesi, pelloilla huutelivat töyhtöhyypät ja kuovit (niitä näin tänään ensimmäistä kertaa) ja maa tuoksui märältä mullalta ja heräävältä keväältä ♥
Sydän oli pakahtua hyvästä olosta.
Voi kun olenkin kaivannut sitä ♥
Ajelin "talviturkin" sääristä pois, jos vaikka pääsiäisenä pitäisi olla shortseissa (saa sitä aina haaveilla...), mutta sen verran hyvät välineet minulla oli, että sheiveri sheivasi minulta säärestä nahatkin. Verenvuoto ei ollut suuri, mutta se oli ärsyttävä.
Keltanokka olen näissä naisten kaunistus-asioissa...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
577. juoksupäivä (211 vko)
- 3496.7 km
- 5.2 km suopohjien lenkki (30 min)
- pose method
- hyvä juoksu, koko matkan jaksoi suht hyvin juosta
- jaloissa ei tuntunut oikeastaan missään vaiheessa yhtään mikään
- energian kulutus oli vaan iso, onnettomat ja käyttämättömät lihakseni vievät kaiken powerin
- hyvä pito lantiossa, keskivartalossa
- pakarat ja takareidet paremmissa aktivaatioissa
- +11, ihana keli, aurinkoinen, kuiva, ei tuullut, ihan mahtava keli!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti