Pirjo Tuominen: Opettajatar

Pirjo Tuominen

OPETTAJATAR

Tammi

Rosa Balck on yksi neljästä sisaresta, joiden elämä muuttuu tyystin, kun ilkeät juorut kadettikoulun oppilaan lapsellisesta huijauksesta mustamaalaavat Rosan maineen ja perhe muuttaa Helsinkiin. Menneisyys seuraa Rosaa kuitenkin kaikkialle ja hyvin alkanut opettajan ura saa kolauksen.

     Sitten Balckien elämään kävelee Helmer Örn, jonka suurin haave on saada koulu kartanonsa lapsille ja pyytää Rosaa opettajaksi. Hetken tuntuu, että elämä kääntää vihdoin uuden lehden Rosan elämässä, mutta sitten Helmer Örn peruu hankkeen. Eikö mennyt irroita otettaan ikinä?

Ensimmäinen Pirjo Tuomisen kirja, jonka luin, taisi olla Satakunta-sarjan Itkevät syvät vedet. Siitä lähtien ihastus on kestänyt aina tähän kirjaan asti eikä tämäkään pettänyt. Ihanaa historiallista ajankuvaa, vahva nainen pääosassa ja juoni, jossa ei ei kikkailla millään erikoisella, mutta joka silti pitää otteessaan koko kirjan ajan. Olisin lukenut mielelläni vaikka toiset 450 sivua lisää!
     Tuominen kirjoittaa suomea kauniisti. Voin vain kadehtien lukea. Vivahteikkaat lauseet ovat kuitenkin sujuvaa lukemista eikä liialliseen koreiluun sorruta missään vaiheessa. Olen lukenut Pirjo Tuomisen historialliset romaanit melkein kaikki, ja ainakin historian Tuominen hallitsee miten päin vain.
      Pidän myös kirjan tavasta kertoa ihmiselo alusta loppuun. Yleensä kirjoissa on vain pieni osa jonkun kirjan henkilön elämästä ja muu elämä jää elämään ainoastaan kirjan lukijan mieleen. Opettajar piirtää Rosa Balckin elämän nuoruudesta aina elämän ehtoon alkuun asti.
      Kirjan parissa vierähti moni ilta yön puolelle, joten varoituksen sana niille, jotka lukevat kirjoja ennen unta ♥
     

Pirjo Tuominen: Tulen väri punainen

Pirjo Tuominen

TULEN VÄRI PUNAINEN

Tammi

Jere Kauppila ja Maria Manner löytävät toisensa pitkien kaipausta täynnä olevien vuosien jälkeen, mutta levottomat ajat tempaavat rakastuneet erilleen. Jeren rintamalle Venäjälle ja Marian tekemään vaikea valinta toisen miehen emännäksi.
     Suomi itsenäistyy, mutta maan sisällä kiehuu. Luokkaristiriidat, kaunat ja viha pääsevät valloilleen ja pian Suomi on jakautunut kahtia. Onko siinä maailmassa tilaa rakkaudelle, missä raakuudet ovat arkipäivää, naapurit vihollisia ja koko entinen elämä kuin toinen maailma?

Kirjaa kuvaa ehkä eniten se, että minun piti vaihtaa täysin kevyempään kirjallisuuteen kun olin saanut kirjan luettua. Vahvaa kerrontaa, ei niinkään mässäilty väkivallalla, mutta saatu vaan se ahdistus ja pelko niin hyvin kerrottua, että lukijana tunsin iholla koko loppu kirjan.
      Suomen historia on lähellä sydäntäni ja Pirjo Tuominen yksi suosikeistani kertomaan siitä. Tietyt kirjailijat sortuvat vähän samanlaisiin ratkaisuihin kirja toisensa jälkeen, mutta Tuominen löytää aina jotain uutta. Tietysti rakkaus on suuri teema jokaisessa kirjassa - milloin minkäkin moinen.
      Ja tykkään näistä jatko-sarjoista, missä yhden kirjan henkilöiden elämä ei jää vain yhden kirjan mittaiseksi vaan saa lukea pidemmälle miten henkilöiden elämä nivoutuu historian tapahtumiin.
     Ei mikään kevyt kirja, vaikka viihderomaani onkin. Panee ajattelemaan millainen Suomi oli sata vuotta sitten ja miten onnellista on, että siitä ajasta rakentui näinkin hyvä maa. Lukekaa niin, että on aikaa oikeasti lukea. Mahtava teos!

 

  " Pidä suusi, tai pääset mukaan!"

      Maria ja Leea saattoivat vain seurata äänettöminä sivusta isäntäväkensä kärsimystä..

      Lehtonen kääntyi hyvästelemään vaimonsa, appensa ja lapset, jotka meteli oli herättänyt. Hän kätteli Mariaa ja Leea ja pyysi kertomaan terveisiä Suvelaan ja Rautajoelle.

    " Kunpa edes löytäisitte minun ruumiini" hän sanoi käheästi 

saaden kyyneleet virtaamaan naisten silmistä.

Lue myös kirjasarjan ensimmäinen kirja

Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat 

Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat

Pirjo Tuominen

HILJAISET HUVIMAJAT

Tammi

Maria Mannerin vanhemmat kuolevat äkillisesti veneturmassa ja nuoren naisen on turvauduttava sukulaisiinsa. Portaan kauppakartanon emäntä Martta Porras ottaa tytön hoiviinsa ja hänen suojissaan Mariasta kasvaa itsenäinen ja vahva nainen, kunnes kohtalo puuttuu peliin ja Maria löytää itsensä Tampereelta, joka on heräämässä teollisuuteen ja rakentumassa työläisnaisten kaupungiksi.

       Sofia Frimankin etsii paikkaansa ensin Portaan Yrjölästä, mutta tuntee vetoa enemmän työläistovereidensa kansoittamaan Tampereehen ja Finlaysonin puuvillatehtaan työläisjoukkoon. Työläisaate tarttuu nuoreen naiseen nopeasti ja valtaa muutenkin työtä tekevän väestön nopeasti. Venäläisten sortotoimet sysäävät Suomen ottamaan haparoivan irtaantumisen ensiaskeleet kohti itsenäistä maata.

        Maria ja Sofia joutuvat molemmat etsimään oman tiensä uudessa kaupungissa. Mariassa elää itsenäisen naisen palo ja Sofia puolestaan uskoo, että työväestön valta on vielä mahdollinen. Molemmat joutuvat kuitenkin myös nöyrtymään elämän edessä menetysten ja vastoinkäymisten muodossa.

Pitkästä aikaa luin Pirjo Tuomisen kirjan. Pidän historiallisista romaaneista ja Tuominen osaa tämän puolen kyllä vallan mainiosti. Yli neljäsataa sivua meni yhdessä hujauksessa ja kirja oli taattua laatua. Uskalsin ostaa Tuomisen kirjan ilman sen suurempaa mietintää, sillä hyllystä löytyy metrinen matka Tuomisen kirjoja ja jokainen ehdottomasti historiallista laatutyötä.
       Eniten minua kiehtoo näissä historiallisissa romaaneissa se taito, missä juonen käänteet ja ihmiset nousevat esiin ja eläviksi, vaikka historia kulkee kolmantena osapuolena kirjan mukana. Tarkat kuvaukset ja ajantasaiset tapahtumat ujuttautuvat soljuvasti tarinaan ja osaksi sitä, huomaamatta.
        Kirja ei tuota pettymystä tarinan, henkilöiden eikä historian puoleen. Ja vaikka romantiikkaakin kirjassa ole, se ei ole ylitse pursuavaa tai liisterimäistä, vaan ikään kuin kytevänä hehkuna koko ajan taustalla. Vaihteeksi mukavaa kaikkien näiden ulkomaalaisten kirjojen jälkeen, kun ensin sydän särjetään ja sitten uskotaan taas rakkauteen! Tässä kirjassa rakkaus on vähän arkisempaa.
        Suosittelen joulunpyhiksi.

        Pieni yksityiskohta: kirjan luvut ovat mukavan mittaisia. On mukava lukea kirjaa, missä luku ei ole puolta kirjaa vaan korkeintaan kymmenisen sivua. Iltasella tämä on hyödyllistä, sillä luvun saa luettua loppuun vaikka miten väsyttäisi.

"Päinvastoin", Maria väitti. " Liiketoimet ja kirjanpito kiinnostavat minua suuresti."

      Oscar kohotti tuuheita kulmakarvojaan.

"Ihanko totta? Kas vain. Onko Martta Porras tehnyt taikojaan?"

      Maria pudisti nauraen kiharoitaan.

"Opin sen jo kotona."

Kaksi luettua tarinaa: kirjavinkkaus Pirjo Tuomisen Linnat ja Tommi Kinnusen Neljäntienristeys

Pirjo Tuominen

Linnat

(Tammi 2005)

En muista aivan tarkkaan missä vaiheessa sain kipinän lukea enemmänkin Pirjo Tuomisen kirjoja, mutta mahdollisesti se tapahtui Satakunta-sarjan kirjojen kanssa. Olen aina rakastanut Suomen historiasta kertovia romaaneja, ja jos historia on nivottu yhteen sukutarinan kanssa, olen takuulla myyty. Tuomisen kirjoissa minua viehättää se uskomaton kyky luoda historia kuvin lukijan silmien eteen. Tarkka ajankuva ja elävä historia henkilöiden kautta ovat parasta Tuomista!

Romaanissa Linnat Tuominen kertoo kuitenkin oikeasti eläneideiden henkilöiden tarinaa. Yhden suvun vaiheita Suomessa, missä elettiin Venäjän vallan puristuksessa.

           Bengt Magnus Björkman oli aikansa suurimpia liikemiehiä, joka rakensi elämäntyönsä ruukkien ja taitavien liiketoimien ympärille. Poikiensa, Ludvigin ja Larsin, suhteenkin hänellä oli omat suunnitelmansa, mutta jokainen tekee elämässään omat ratkaisunsa vanhempiensa toiveista ja unelmista huolimatta - niin myös huikentelevaista elämää viettävä Ludvig ja sotilasuran valinnut Lars, jonka unelmat loppujen lopuksi kuitenkin ovat lähempänä isän tulevaisuuden näkymää ruukkien ja nousevan teollisuuden parissa. 

             Kirjan päähenkilöksi nouseekin nuori, vähän epävarma Lars Björkman, joka ensin etsii itseään miellyttäen isäänsä ja kunnioittaen hänen unelmiaan ja toiveitaan, mutta vähitellen huomaa löytäneensä oman tiensä ja omat unelmansa lähempää kuin olisi arvannut. Suuri rakkaus, onni ja ilo, mutta myös suru, epätoivo ja kaiken voittava sinnikkyys ja tahto risteilevät Larsin elämässä vuosien kuluessa. Romaani kuljettaa lukijaansa vuosikymmenten matkan vaatimattoman sotilasuran tehneestä pojasta aina suureksi ja kunnioitetuksi patruunaksi, jonka pyrkimys parempaan ja suurempaan jatkui läpi hänen elämänsä.

♥♥♥½
+ Sujuva kerronta ja historian elävävyys tarinan 'lavasteena', tosipohjainen sukutarina taustalla, konstailematon, mutta silti vivahteikas kieli
- vuodet kuluivat loppua kohden nopeampaa tahtia, kun olisin halunnut lukea vähän tarkemmin myös siitä ajasta, kun ruukit ja maatilat pyörivät ja elämä oli hetken aikaa helppoakin 

__________________________________________________

Tommi Kinnunen

Neljäntienristeys

(WSOY 2014)

En yleensä ole kovin hanakka lukemaan Finlandia ehdokkaita tai voittajia, mutta muutama poikkeus on mahtunut joukkoon. Tämä Tommi Kinnusen kirja on yksi niistä. Olen aina ollut jotenkin kierosti kiinnostunut tarinankerronnasta, missä kuljetetaan tarinaa monen ihmiset näkökulmasta. Siinä samat hetket saavat aivan erilaiset sävyt, kun niitä katselleen monen ihmisen silmin.

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys kertoo neljän ihmisen tarinan läpi vuosikymmenten. Marian, Lahjan, Kaarinan ja Onnin elämäntiet punoutuvat yhteen, mutta ovat silti erillään toisistaan syystä tai toisesta. Jokaista tarinaa yhdistää kuitenkin jatkuvalta tuntuva taistelu nimetöntä ja näkymätöntä kummajaista vastaan - jotkut kutsuvat sitä elämäksi. 

           Jo muutaman ensimmäisen luvun jälkeen minulle tuli lukiessa painava ja raskas olo, mutta ei huonolla tavalla. Kirjan tunnelma ei ole mitenkään hilpeä tai hauska, mutta siinä on kummallista lämpöä kaiken sen vaikean ja raskaan seassa. Erityisesti kaksi kirjan kohtaa saivat minussa aikaan lämpöisen olon:

"Maria nosti taikinakannun ja kaatoi siitä pannun seitsemään syvennykseen. Taikinan reunoihin syntyi kaunis pitsi ja huumaava rasvan tuoksu levisi asuntoon. Mariaa nauratti. Hän käänsi lätyt taitavasti veitsen kärjellä, antoi niiden paistua toiseltakin puolelta ja nosti ne halkinaiselle lautaselle hellan reunalle. Niiden väliin hän sirotteli sokeria."

Luin tämän kohdan joskus puolen yön maissa peiton alla ja voitte uskoa miten kovasti minun rupesi tekemään mieli lettuja! Jotenkin tässä kohden yhdistyi Marian onni minun onneeni. Meidän äitikin on aina tehnyt maailmasta pikkuisen paremman paikan paistamalla meille lettuja, jos maailma on murjonut ja potkinut nivusiin. Ah.

"Miehen nauru on kirkas eikä hän saa sitä katkeamaan.

- Mitä minä sinulle tekisin, vaikka sattuisin saamaan kiinni? Sellaista mitä ei jo ole tehty?  

Onni irrottaa kahvasta. Häntäkin hymyilyttää jo.

- Jos sitä olisi vielä tarjolla jotakin uutta?

Mies päästää äänekkään tyrskäyksen. Ilo kuplii oven läpi ja tarttuu Onniin.

- Taitaisin minä olla saamapuolella, mies hekottaa ja vetää ilmaa sanojen välissä.

Miehet ulvovat yhdessä oven molemmin puolin ja nauru kimpoilee porraskäytävän seinillä. Vatsaan sattuu. Onnin on pakko istuutua ylimmälle rappusella."

Tätä lainausta en voi kommentoida paljastamatta liikaa, mutta sen vain sanon, että tällaista sen pitäisi olla.

♥♥♥
+ monikerroksinen kerronta, rikas kieli, Kinnusen esikoisromaani!
- henkilöiden irrallisuus toisistaan, kun jokainen oli eroteltu yhdeksi osaksi