Meidän äiti oli huolissaan viime viikolla siitä, että kun ajan nurmikon niin pörriäisiltä häviää kaikki ruoka. Ei ole sitä pelkoa, että minun nurmenajoni tappaisi nuo tärkeät otukset maapallolta. Tänään juuri katsoin, että perjantain ruohonajon jälkeen voikukat ovat nostaneet aika urhoollisesti keltaisia päitään nurmen seasta. Ei niitä mikään ruohonajo tapa!
Tämän päivän olin varannut taimien koulimiseen. Olisi pitänyt tehdä jo viime viikolla, mutta oli kasvimaa ja vielä iltavuoro hieronnoissa niin ei oikein riittänyt vuorokaudessa tunnit. Tai joo, ehkä yöllä olisi voinut...
Minulla on siis tänä vuonna itämässä isoa samettikukkaa ja sitten avomaakurkkua. Vaikka lajiketta on vähän niin taimia sai tänäänkin purkittaa ihan kiitettävästi. Miten se onkin, että ne lähtevät aina vähän kädestä nämä hommat? Geeneissä?
Ihmeen hyvälle taimelle ne olivat kuitenkin saaneet itsensä. Varsinkin sammarit olivat puskeneet pituutta kunnolla. Nyt laitoin ne tarkoituksella vähän lyhyemmiksi niin ei tulisi honteloita. Kasvimaalla on kurjaa jos pitää ruvetä niitä tukemaan...
Joskus mietin, että onko tässä esikasvatus-hässäkässä mitään järkeä, mutta sitten kun katsoo vanhoja kuvia, missä kukkia on isoina ryppäinä kasvimaalla niin tajuaa, että on siinä jotain järkeä! Tekemisen ja katsomisen ilo ainakin! ♥
Eilen nauratti, kun minun pihallani pomppiva pupu otti elämänsä rennosti. Alan epäillä, että se ei edes tiedä olevansa saaliseläin! Se makasi huolta vailla nurmella pitkin pituuttaa ja nautti olostaan ♥ Olisi tehnyt mieli köllähtää siihen sen viereen...
Tämä viikonloppu on ollut kaikin puolin todella hyvä. Olen ollut iloinen ja touhukas ja onnellinen ♥ En tiedä onko se johtunut aurinkoisista keleistä, lämmöstä, töistä, joita olen saanut tehdyksi vai ihan vaan siitä, että rankan viikon jälkeen oli muutama vapaa?! Niin tai näin, tämä tuntuu vaihteeksi todella hyvältä.
Ja hei!
Järvi on lämmennyt sen verran, että tänäänkin ihan vaan uiskentelin uimisen ilosta ♥ Ainut mikä uimisessa vähän takaraivoa kiristää on se, että minun olisi jossain vaiheessa pitänyt saada ranta siivottua siitä kaislanmuhjusta. En ole vielä kertaakaan tänä kesänä sitä saanut aikaiseksi... Tämä on ollut todellakin todella omituinen kevät!
Nyt olisi aika mennä laittamaan tämä viikko purkkiin ja ottaa vastaan seuraava viikko. Jokohan se toisi meille kunnon kesähelteet?!
Huomasin eilen, että kävin työrupeaman jälkeen ylikierroksilla. Riippukeinussa viihdyin kerrallaan vain viisi minuuttia ja sama homma kaiken muunkin pysähtymisen kanssa. Piti oikein miettiä että nyt rauhoitu!
Tänään oli jo toinen fiilis.
Ei ollut enää kiire mihinkään ja kroppakin toimi jo hitaammalla vaihteella. Pääsin rentoutumaan ja huilaamaan kunnolla. Makasin riippukeinussakin kuin keitetty makarooni ja luin kirjaa sivu tolkulla ja katselin kuinka västäräkit napsivat itikoita ilmasta. Taitavia!
Ajattelin, että nyt kun olisi vielä viikonloppu vapaa niin ensi viikolla töihin astelisi ihan toisenlainen tyyppi. Näillä mennään mitä annetaan, mutta tähän väliin laitan muutaman vinkin levottoman mielen rauhoittamiseen:
🌄 Jännitä ja rentouta kaikki lihakset jaloista päälakeen asti. Pidä jännitys 5 sekuntia ja rentouta.
🌄 Huomioi ympäristösi. Kuuntele ympärillä olevia ääniä, tunne erilaisia pintoja kuten vaatteet, nurmi ja katso muotoja ja värejä.
🌄 Kuvittele olevasi omassa paratiisissasi. Se voi olla autio paratiisisaari tai raikas metsä. Tunne ja koe paratiisisi niin kuin seisosit kaiken sen ihanuuden keskellä. Hiekka varpaiden alla tai metsäinen sammal pehmeänä jalustana.
🌄 Kirjoita levoton mielesi paperille ja palaa asioihin myöhemmin, jos ne vaativat aikaa ja pohdintaa. Anna itsellesi lupa jättää asiat hetkeksi pois ajatuksistasi.
🌄 Puhu itsellesi lempeästi ja kannustavasti.
🌄 Liiku levottomuus ulos ja huijaa stressihormoonit alas. Liikunta lisää kortisolin eli stressihormoonin tuottoa ja se laskee, kun liikunta loppuu. Bye, bye stressihormoonit!
🌄 Venyttele. Tai joogaa. Lihakset rentoutuvat ja mieli rentoutuu.
🌄 Katoa kirjojen maailmaan. Lukeminen laskee verenpainetta, stressiä ja se auttaa unohtamaan hetkeksi oikean maailman murheet ja huolet.
🌄 Puhu mieltä painavat asiat ystävällesi tai vaikka kirjoita päiväkirjaa.
Pyöräilin puolen päivän maissa taas uimaan. Tällä kertaa lämpötila hipoi +30 astetta, joten pyöräilykin oli hikisempää kuin eilen, mutta sitä paremmalta tuntui päästä veden syliin. Ranta oli putsaantunut lopuistakin korsista ja nyt kun vain saisi kasat pois rannasta niin saisi ehkä nauttia taas hetken puhtaasta rannasta (ehkä muutaman päivän...eh).
Söin ja lojuin riippukeinussa.
Uimisen jälkeen jopa nukahdin riippukeinuun kirja kainalossa ♥ En tiedä minkälaisia ne nukkumispussit on, missä voi luonnonhelmassa viettää yönsä, mutta ainakin minulle ei oikein sovi riippukeinumainen peti. Jalat vinksallaan ja niskat vinossa. Hyvin kuitenkin kelpasi tänään huilipaikaksi, kun muualla nukkuminen ei tullut kysymykseen kuumuuden takia.
Laitumet ja nurmet alkavat olla aika rapsakoita. Kävelin tänään taas koko päivän paljasjaloin ja korpuksi kärventynyt nurmi vain jalan alla pisteli. Ei ihme, että metsäpalovaroitus on päällä melkein koko Suomessa! Eihän tuolla tarvitse kuin ajatella tulta niin johan roihahtaa!
Ympäriltä kuulee tuskaista valitusta kuumuudesta ja lämmöstä ja tukalasta olosta. Minä nautin ♥ Minä niin nautin! Näitä kelejä on niin odotettu ja näistä on haaveiltu koko pitkä talvi. En todellakaan aio kuluttaa näitä siihen, että nurisen kuumasta ja tukalasta olosta. Käyn sitten useammin järvessä (kuten tänäänkin kaksi kertaa ja illalla ennen unta vielä kerran)! Työmaalla on tietysti hieman uuvuttavaa olla näin lämpöisessä, mutta ei sielläkään tarvitse koko päivää olla.
Nämäkin kaksi vapaapäivää ovat tuntuneet melkein siltä neljältä viikolta... melkein. Mietinpä vain miltä ne neljä viikkoa sitten tuntuvat jos jokaisesta päivästä ottaisi ilon irti samalla tavalla kuin näistä kahdesta päivästä ♥
Kuivan kesän metsämansikat.... Noh, ei vaiskaan, rasiasta otettuja ja heinään laitettuja, mutta heinä on kuivan kesän heinä. Kuiva ja korppuinen... ♥
"Riippuu siitä mihin riippumaton ripustan..."
Tämä biisi sopii niin hyvin näihin minun kahteen lomapäivääni ♥
...
Mitä teen silloin kun voin tehdä ihan mitä vaan?
Juoksen, uin, pyöräilen uimaan,nukun, syön uusia perunoita, luen riippumatossa ja uin ja syön vähän lisää ♥ Sitä minä tänään tein. Ja hymyilin koko ajan ♥
Vaikka luulisi, että vapaapäivän käyttäisi uneen niin en nukkunut päiväunia. Yöunia tuli riittävästi ja oli mukava herätä vaan valoon ja lintujen lauluun ihan omaan tahtiin. Rakastan sellaisia aamuja, kun ei ole mihinkään kiire. Työaamuihinkin yritän aina saada sen verran aikaa, ettei ainakaan tarvitsisi sännätä suoraan sängystä työmaalle.
Lämpötila oli jo aamusta +22, joten kuuma päivä oli luvassa, vaikka toisaalta pilvihattaroita näkyi siellä täällä sinisellä taivaalla. Kuten eilen sanoin, en ole mikään aamujuoksija. En oikein saa itsestäni parasta fiilistä irti aamulla ja olenkin yleensä jättänyt juoksentelut illalle. Nyt en sitä voinut tehdä, kun oli luvattu niin kuumaa keliä, joten kokeilin millaista oli juosta aamusta. Tai aamupäiväähän se oli kun juoksemaan lähdin.
Maalaismaisema oli kuuma ja kuiva. Pellon laidassa kulkeva tie oli rutikuiva ja hiekka pöllähteli askeleen alla. Tuuli vähän, mutta aika tukala juoksukeli oli. Kai tähänkin tottuisi jos olisi pakko. Jotkuthan juoksee aina tämmöisissä ja vielä kuumemmissakin olosuhteissa eikä ole mitään ongelmaa! Minun piti välillä heittää kävelylle. Tuo limaisuus hengitysteissä on rutkasti vähentynyt, mutta näköjään sitä edelleen vähän on...
Oli kuitenkin ihan mahtavaa juosta idyllisessä maalaismaisemassa, missä tuoksui lämpö ja helle, kypsyvä vilja ja piennarheinät ♥ Naapurin isäntä ohitti minut traktorilla loppusuoralla ja kiritti minua sen verran, että selvisin kotiin.
Yllättävän hyvin minä aamulenkistäni kuitenkin selvisin.
Otin vähän uusia perunoita ja kanaa juoksulenkin päätteeksi ja nappasin kirjan kainaloon ja menin virittelemään pihamaalle riippumattoa. Onneksi minun riippumattoni on sellaista sorttia, jonka voi laittaa ihan mihin lystää. Puolen päivän maissa aurinko porotti sen verran kuumasti, että etsin vähän varjoisamman paikan ja köllähdin siihen lukemaan. Tällä kertaa aloitin Liane Moriatyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - kirjan, jota on kehuttu maasta taivaaseen. Katsotaan nyt millaisen vaikutuksen kirja minuun tekee.
Oli muuten ensimmäinen kerta kun löhösin riippumatossa tänä kesänä. Sen verran hullu ja myllyinen tämä kesä on ollut! Onneksi edes nyt ennen kuin ensi viikolla pohjoisnavan puhurit puhaltavat nämä helteet pois...
Sitten nappasin pyyhkeen, laitoin uikkarit päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Pyöräilin rantaan ja täytyy sanoa, että pyörällä meno tekee uimisesta vieläkin parempaa, kun siinä vähän näkee vaivaa enemmän kuin autolla ajamisessa. Ja sitä paitsi se on ekologisempaa ♥ Ja mukavaa!
Pulikoin pitkän aikaa paahteisen auringon alla. Onneksi minun pikku poukamani ei ole lämmennyt liikaa, tuskin se sitä ehtii edes tehdä, sitä ensi viikkoa silmällä pitäen, mutta nyt se on sellaista, että siellä viihtyy kauan ♥ Ihan parasta ajan vietettä kesällä. Uiminen ♥
Ei pitäisi aina toivoa sellaista mitä ei ole (vaan olla tyytyväinen siihen mitä jo omistaa), mutta olisi ihana jos olisi oma ranta. Saisi pitää pienen kaistaleen rantaviivaa ihan omanaan. Nyt minä sitten pidän tuota yleistä paikkaa kuin omaani, vaikka siihen voi minä hetkenä hyvänsä tulla joku omimaan koko poukaman!
Uinnin jälkeen oli taas nälkä...
Hipsuttelin paljasjaloin pihamaalla, mutta nurmikko alkaa olla sen verran kärventynyttä, että se on jo rapeaa jalan alla. Vähän koskee kävellä niin kuivalla nurmella. Pistelee.
Olen päässyt nurmenleikkuun suhteen helpolla näinä viikkoina. Onhan tuolla paikkoja, missä nurmi vielä vihertää ja kasvaakin, mutta en viitsi ajaa niitä kun sitten palaa viimeisetkin heinät pihamaalta... Tiedän kyllä että muutamat sateet korjaavat tilannetta jo huomattavasti.
Tekemättömyys tekee hyvää, mutta minä olen sen sortin ihminen, että minulle tekemättömät työt paukuttavat takaraivossa niin kauan ennen kuin teen ne pois ja annan sitten vasta itselleni luvan rentoutua tyystin. Rannan siivous on yksi niistä asioista, joka on roikkunut takaraivossa takatukan lailla!
Joten.
Otin haravan, lapion ja lierihatun mukaan ja suunnistin rantaan. Rantahiekkaan on tunkenut taas kaislarojua ihan kivasti, mutta positiivista on se, että KUN jaksan korjata nämä roinat, niin seuraavien roinien määrä on jo huomattavasti pienempi. Hyvässä lykyssä ei tule enää mistään mitään!
Kasasin rannassa olevan muhjun neljäksi kasaksi, jotka haen pois kenties lauantaina töiden jälkeen (eli silloin kun päivä on kuumimmillaan ja helle viikko kärjistyy +32 asteen lukemiin...). Pienemmät kasat heitin tontin sivustoille. Kyllä ne sinne maatuvat!
Tuli heti hyvä mieli kun sain muhjun edes kasoille. Ei tarvitse kuin viskata kyytiin. Sitten käväisin kotona vaihtamassa uikkarit nro kakkoset niskaan (toiset kuivuivat vielä) ja kokeilin puhdistettua rantaa. Hyvin toimi ♥
Illalla saunassa ajattelin miten paljon hyvää saa yhteen päivään mahtumaan. Miksi sitä ei elä kaikkia päiviä näin täydesti? No okei, siis työpäivänä pitää olla työmaalla, sehän on selvä, mutta niin kuin tunnepuolella. Olen ollut todella onnellinen ja iloinen koko päivän, toki lämmöllä ja sillä että olen odottanut näitä vapaita piiiiiiitkän aikaa, mutta silti. Miksei sitä voisi suhtautua arkeenkin yhtä lailla ilolla ja riemulla kuin näihin tunteihin, jotka minulla vapaata ovat?!
Ehkä se saa olla minun elokuun missiona.
Iloa ja riemua arkeen ♥
Ja niin kuin ei olisi tänään tullut uimista tarpeeksi, lähdin vielä puolen 11 maissa yöuinnille. Ensimmäinen yöuinti tänä kesänä. Tein näköjään paljon "ekaa kertaa" tänään. Kertoo kai jotain minun kesästäni tänä vuonna...
Ranta oli hiljainen. Kuikka huuteli ja lokki vastasi. Muutoin oli veden pinta kuin timanttia ja rantakin oli puhdas ja oli ihana mennä uimaan viileään veteen. Olisin voinut olla siellä vaikka koko yön ♥ Ehkä joskus olenkin...
Oli ehkä ensimmäinen yöuinti, muttei todellakaan viimeinen! Seuraavan kerran voitaisiin mennä Miehenmurrikan kanssa joku ilta... kunhan nyt sellainen ilta tulisi että meillä olisi edes yksi yhteinen vapaapäivä...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
608. juoksupäivä (223 vko)
- 3663.7 km
- 7km maalaisidylli reissu (50 min)
- tänään harjoittelin kaatumista ja asennon hakua. Tuntuu että kaadun vain vyötäröstä alaspäin..
- jalat jaksoivat hyvin, kuumuus vei mehut ei niinkään juoksu
- juoksu-kävelyä harrastin sopivin väliajoin
- muutoin alkaa kunto taas löytymään kaiken sairastelun jälkeen, siitä iloinen olen
- +25, aamulenkki pitkästä aikaa, tukala keli juoksuun, vaikka muuten olikin mahtavan lämmintä ♥
