M.L. Stedman
VALO VALTAMEREN YLLÄ
Karisto
Tom Sherbourne selvisi sodasta vailla fyysisiä vammoja, mutta sielu pirstaleina. Kun hän saapuu Partageusen kaupunkiin ja tapaa elämäniloisen Isabellan, hänen sielunsa alkaa parantua. Hän saa töitä syrjäiseltä majakkasaarelta Janus Rockilta majakanvartijana. Isabel ja Tom elävät saarellaan erillään muusta maailmasta, vain toisilleen, sillä Isabel on murtumaisillaan peräkkäisten keskenmenojen tuomaan tuskaan ja kaipuuseen, kunnes eräänä päivänä rantaan ajelehtii vene.
Päätös, joka sinä päivänä tehdään, vainoaa vuosien päähän. Vaikka tarkoitus oli tehdä oikein ja hyvää, valhe muuttaa monen ihmisen elämän peruuttamattomasti.
Näin kirjasta tehdyn elokuvan ensin. En tiedä miten olisin kirjaan suhtautunut jos en olisi nähnyt elokuvaversiota ensin, mutta toisaalta, jos en olisi nähnyt elokuvaa tuskin olisin koskaan ruvennut etsimään kirjaakaan.
Jotkut kaipaavat kirjoista naurua ja viihdettä, toki hyviä puolia molemmat kirjoille, mutta minä pidän (näköjään) eniten kirjoista, jotka satuttavat jotakin kohtaa sielussani. Koskettavat syvältä tehden jopa jonkinmoisia viiltoja sielun pintaan.
Tämä kirja teki.
Kirjassa parasta ovat ensiksikin majakkasaaren kuvaukset, myrskyn voi melkein tuntea kasvoilla ja tuulen ulisevan korvissa aaltojen iskiessä kallioon, ja toiseksi se suunnaton epätoivo, joka äidillä lapsestaan on.
Kirja panee pohtimaan mitä itse olisi tehnyt samanlaisessa tilanteessa. Vaikka vielä lapseton olenkin, pystyn hyvin samaistumaan siihen haluun, mitä lapsen saaminen merkitsee ja siihen tuskaan, mikä seuraa lapsen menetyksestä.
Kirjailija vie lukijansa tunteiden vuoristoradalle, joka ei ainakaan minua jättänyt kylmäksi. Kirjan eleetön kieli ja yksinkertaisuus lumosivat kuin majakkasaaren puuttomat kalliot.
Lue kirja, jos haluat nähdä vähän pidemmälle.
Kirjasta on ilmestynyt myös elokuva!
(kuva lainattu: www.themoviedb.org)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti