Pääsiäinen on ohi ja seuraavaa viikkoa ollaan aloiteltu jo maanantain verran. Suklaamunia on vielä kaksi jäljellä, mutta muuten kyllä ei kamalasti olla herkuteltu lomapäivinä - ja ihan hyvä niin. Koko pääsiäisen ihailtiin Miehenmurun kanssa komeita aurinkoisia päiviä ja vaikka ei lumi niiden voimasta vielä huvennutkaan mitenkään silmin nähden, olivat ne kuitenkin todella mahtavia auringonpaisteen osalta ♥
Tänään tulikin sitten karu tiputus todellisuuteen, kun taivas työnsi oikein huhtikuun kunniaksi taivaan täydeltä kostean painavaa nuoskalunta. Sitä tuli varmasti lähelle 15 senttiä ja niin painavaa, että ei meinannut traktorissa riittää powerit, kun oikein kunnon kuorman sain kyhätyksi kyytiin.
Yritin jo vähän raivata pihamaan kasoja, mutta ei tuo lumi vielä oikein periksi antanut. Pehmeämmän "kuoren" alta löytyi ihan jäisiä muhkuroita enkä kehdannut alkaa konetta rikkoa pelkästään sen takia, että siirrän lunta paikasta A paikkaan B. Vähän sitä kuitenkin tein jo niissä paikoissa kuin siihen oli mahdollisuus. Yhdessä kohtaa sukelsin jo mullan allekin, kun nappasi koslan reuna melko pehmeään maahan... Tulee taas paikkaushommia kesän alussa sitten...
Huokaus.
Alkaisi jo lumi riittää, kun pompattiin sunnuntaina vielä huhtikuun puolellekin. Saisi jo tällainen kevätsielu jotain balsamia tähän talvenjäädyttämään sieluun ja pääsisi se puutarhasielu vapaaksi ♥ En ole vielä laittanut ainuttakaan siementä multaan, joten kohta tulee itämistenkin kanssa kiire, mutta mihin minä nekin kantaisin kun ei ole mitään paikkaa missä olisi lämmintä taimien itää...
Tänään kun Miehenmurri lähti kaupunkiin poikaviikkoa viettämään, ajattelin, että siirrän oman auton taas talliin. Hyppäsin ratin taakse, mutta kone ei ilmoittanut mitään, ei inahtanutkaan. Oltiin silloin torstaina räplätty autoa ja sen valoja ja oli kai jäänyt valot päälle autoon ja nyt oli akku tyhjentynyt viimeistä piirtoa myöten...
Kyllä suututti!
Siinä auto sitten kökötti pihalla, keskellä lumityökaaosta ja minun piti puikkelehtia lumitöiden kanssa siinä ympärillä, enkä oikein saanut hommia edes tehdyksi tuosta auton paikalta! Muutenkin lumityöt olivat tänään hankalia niin en olisi kaivannut mitään ylimääräistä "piristystä" tähän enää.. Elämä ei aina kysele mitä kukin tahtoo.
Otin akun pois ja laitoin laturiin ettei tarvitse pitää keulapeltiä ylhäällä tuolla lumisateessa. Toivottavasti se vielä ottaa latausta vastaan... Reppana!
Meillä oli lauantai-iltana Miehenmurun kanssa pääsiäisriitakin. Minun aloittamana.
En tiedä olenko edelleen epäkypsä ja lapsellinen vai oliko riidan aihe hetkellinen mielenhäiriö, mutta aloitin sen arvostelemalla Miehenmurrikkaa siitä, että minä saan tehdä yksin puunkannot ja saunanlämmitykset. Miehenmuru oli aiheesta loukkaantunut ja täysin erimieltä, joka oli ihan oikein. Näinhän asia ei todellakaan ole.
Miehenmuru auttaa minua ruuanlaitossa, puiden kannossa ja tekee sitä ja tätä koko ajan kotona. Kun Miehenmuru ilmaisi oman kantansa asiasta, tajusin, ettei minun marmatuksellani ollut totuuden sijaa, vaikka olisi katsottu kuinka kieroon hyvänsä!
Olin epäreilu ja täydellisen väärässä siitä mitä sanoin.
Tultiin saunasta puhumatta ja oltiin hetki omissa oloissamme ennen kuin sovittiin riita, pyysin ja sain anteeksi, mutta en edelleenkään tajunnut mistä koko aihe minulle nousi pintaan. Totta oli, että juuri lauantaina tein ilta-askareet yksin: laitoin saunan ja toin puut, mutta miksi minulla leimahti yhden ainoan illan tapahtumat koko totuudeksi? Koko totuus tai koko kuva kun kuitenkin on se, että minulla on auttavainen ja ahkera mies vierellä koko ajan.
Huomasin vain itsestäni sellaista kypsymätöntä osaa seurustelusuhteessa edelleenkin, vaikka ollaan jo kohta neljä vuotta pidetty yhtä. Välillä toivoisin, että olisin ollut yhtä hurja seurustelemaan kuin aikoinaan kaverini yläasteella, että olisin voinut harjoitella ja tehdä mokaukset nuorella iällä. Nyt kun elän ensimmäisessä (ja viimeisessä) kunnon seurustelusuhteessani sen ihanan ja oman Miehen kanssa, en haluaisi olla näin "raakile" jokaisessa asiassa mitä tulee seurusteluun ja yhdessä oloon. Miehellä on paljon tottuneempi ote kahdestaan olemiseen, kun hän on sitä jonkun verran elämänsä aikana jo tehnyt. Minä poukkoilen välillä kuin päätön kana tässä seurustelun labyrintissa ja opin näköjään kantapään kautta...
Onneksi Miehellä riittää pinnaa, hermoja ja näköjään anteeksiantoakin minua kohtaan ♥
Olin eilen kaukaa viisas tämänpäiväisen lumimyräkän suhteen ja kävin juoksulenkillä eilisiltaisessa ihanan keväisessä ilta-auringossa ♥ On juoksemisessa ihan eri fiilis kun ei tarvitse iltalenkkiäkään enää tehdä pilkkopimeässä otsalampun valossa vaan saa juosta koko matkan valoisassa.
Eilen oli muuten kiva juosta, mutta tiet ovat nyt pahimmillaan. Välillä sain jo juosta asfaltillakin, mutta sitten tuli taas loskainen tai jäinen osuus ja jalat tuntuivat kyllä juuri siltä mitä ne olivatkin - täysin eksyksissä siitä, miten ja millä askeleella kulloinkin olis juostava!
Odotan oikeasti niitä kunnon kevätkelejä kun pohkeessa on kuraa ja kenkä pitää jokaisella askeleella ♥
Huomenna jatkuu vielä vähän tämä lumen kanssa pelleily, jos vaikka saisi vähän pihaa puhtaammaksi ennen kuin ne loskakelit todella alkavat. Katsotaan nyt minkälaista keliä huomenna pitää. Nämä kevätilmat ova yhtä arvoitusta kaikki!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
1.4.2018 sunnuntai
447.juoksupäivä (164 vko täynnä)
- 2749.1 km
- 7.2 km kylälenkki (43 min)
- pitkästä aikaan kylälenkki ja kyllä jaloista huomasi, että en ole tarpeeksi niitä "rääkännyt", väsähtivät jo puolessa matkassa. Sai harjoitella taas mielen ja kropan vastakkaisasettelua
- hyvältä juoksu muuten tuntui, kun vaan olisi jaksanut paremmin
- tiet olivat osaltaan jo sulia ja sitten taas osaltaan jäisiä, vähän piti edelleen hipsutella ja huomaan sen kyllä heti jalkojen lihaskireyksinä
- hengitys oli haukkomista varmaan juuri sen vuoksi, että isot lihakset tekivät töitä vähän pidemmän aikaa kuin mitä nyt olen lähiviikkoina niitä rääkkäillyt
- ryhti kesti suht hyvin, mutta keskivartalossa on edelleen tekemistä
- mukava keli, ihana aurinkoinen ja valoisa ilta, -0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti