Kalajuttuja

Ollaan aloitettu kalastuskausi.

     Minäkin olen jopa päässyt virvelöinnin makuun kun toissa viikolla käytiin Miehenmurrikan kanssa ensimmäisiä kertoja kalaa narraamassa lähirannassa. Ensin tuntui siltä, että kala narrasi meitä eikä me sitä, mutta toisena iltana Miehenmurrikka sai komean ahvenen. Se jäi kuitenkin sinä kertana yhdeksi ja ainoaksi, mutta kotiin päästyämme laitettiin savustin lämpenemään ja syötiin iltapalaksi savuahventa. En edes muista milloin olisin viimeksi ahventa syönyt - saati savustettua -  mutta hyvää oli!

Olen todella iloinen, että Miehenmurrikka on löytänyt kalastuksesta sellaisen keinon, millä se rentoutuu. Olen ollut jo pidemmän aikaa huolissani siitä, ettei hän oikein saa työhommia ulos systeemistään ja velloo niitä sisuksissaan ylen määrin.

        Nyt olen huomannut, että kun kalastetaan, mies on rento, hiljainen ja reissun jälkeen rentoutunut ja rauhallinen. Kyllä minäkin kalastuksen meditoivasta puolesta tykkään, mutta eniten kuitenkin pidän siitä, että se rentouttaa Miehenmurrikan mieltä!

Muutamana iltana on ollut kamera mukana kalareissuilla, mutta olisi pitänyt olla joka kerta! Mielettömiä kesäiltoja on pidellyt jo pidemmän aikaa ja vaikka kalareissujen aikaan olikin vähän kylmempää kuin nyt niin maisemat ovat olleet huikaisevia. Voi kun ne näyttäisivät kameran linssin läpi edes puoliksi niin hyviltä kuin luonnossa!

Käytiin samaisen viikon puolivälissä, vähän ennen helatorstaita iltakalassa ja pienen nykimisen jälkeen minun virvelini taipui melkein kaksi kerroin. Tuloksena oli 58cm pitkä hauki! Elämäni ensimmäinen iso kala! Heti saamisen jälkeen mietin, että, joo-o, mitähän tästäkin osaa tehdä. Minulla on nimittäin hauesta vain huonoja kokemuksia. Kaksihaaraiset piikit kurkussa jumissa tai sitten niin tokuttoman työlästä putsattavaa ettei jaksa!

      Kotiin se oli kuitenkin tuotava.

      Mietitään sitä sitten, mitä siitä tekee...

      Loppujen lopuksi tein siitä haukipullia ja niitäkin elämäni ensimmäistä kertaa! Tuli ihan hyviä. Ehkä harjoitus tekee tässä asiassa mestarin, sillä rakenne oli piikkien puoleen nolla, mutta muutoin olisi saanut olla ehkä purutuntumaa vähän enemmän. Ainakin nyt tiedän, mitä hauesta voi tehdä, jos sellainen vielä virveliin juuttuu.

Kahden kalassa

Katsottiin Miehenmurrikan kanssa viime talvena Eränkävijät-sarjaa. Oikeastaan enemmänkin vähän kuin vahingossa kuin ihan tarkoituksella. Jäätiin vähän koukkuun. Miehenmurrikka vielä vähän enemmän, sillä oikeastaan niistä jaksoista lähtien, mies on puhunut kalastamisesta. Kevään korvalla sitten auton takakonttiin ilmestyi virveli ja muutama kuva... tai siis jigi, kuten ammattimiehet sanoisivat!
        Viime viikonloppuna oli oikeastaan ensimmäisiä sellaisia päiviä, että kehtasi mennä seisomaan rannalle vähän pidemmäksi aikaa ilman paleltumiskuoleman uhkaa, joten kerättiin virvelit ja kamerat ja eväät ja lähdettiin rantaan. Niin siis venettä meillä ei ole, harrastellaan rantakalastelua - ainakin vielä!
         Virvelin heitto sujui muutaman harjoitusheiton jälkeen kuin vanhalta tekijältä, mikä Miehenmurrikka tietysti onkin. Minäkin kokeilin muutaman kerran ja kyllä se kuvake minunkin heitoissani lähti lentoon, mutta ei tarttunut mihinkään...

Jo pienenä likkana, kun käytiin siskojen ja isän kanssa kalassa, minusta oli ihanaa se kiireettömyys ja hiljaisuus mikä veneessä vallitsi - paitsi silloin kun sattui olemaan oikea syöntikeli ja kalaa tuli enemmän kuin mitä isä ehti ottaa koukuista irti.
       Meillä ei kalan liikasyönti ollut ongelmana. Pikemminkin olisi voinut vähän ahkerammin käydä kiinni. Saaliiksi saatiin noin metrin mittainen ... oksa.
       Yritin miettiä asiaa positiivisin mielin. Oltiin melkein 4 tuntia ulkona ja nautittiin siitä, että pää tuulettui. Silti kyllä vähän jäi kaivelemaan kalattomuus. Isä sanoi, että pilattiin kalaonni ottamalla makkaraa mukaan, mutta en ole kuullut moista taikauskoisuutta... Onko se totta?

Laitettiin nimittäin illan päätteeksi rannassa tulet grilliin ja otettiin vähän makkaraa ja kahvia ja mehua. Tuli hyvä mieli, oli sitten taikauskoista tai ei!
       Ajattelin, että miten ihanaa on olla sellaisen ihmisen kanssa, joka jakaa samanlaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita kun minäkin. Tykätään istua eräilemässä, vaikka joku voisi sanoa, että meidän eräilystä on oikea eräily kaukana, mutta sanokoon! Tykätään muutenkin tehdä kaikenlaista yhdessä ja se on minusta todella hienoa ja upeaa, että harrastetaan myös yhdessä. Juoksen yksin, kirjoitan yksin, luen yksin, joten on ihan kivaa, että Miehenmurrikan kanssa on jotain samaa!

Käytiin vielä illan päätteeksi viskomassa vielä toisessakin rannassa, mutta ei tullut sieltäkään muuta kuin vähän vilu. Lämpöisen näköisestä kelistä huolimatta tuuli oli koko viikonlopun todella kylmä. Nyt on kyllä vähän ikävä sitä kevättä kun huhtikuussa pomppasi mittari +30 ♥ Siitä tykkäsin!
      Saunassa istui sitten perjantai-iltana kaksi varsin tyytyväistä eräilijää ja ajateltiin yhteen ääneen, että ehkä sitten huomenna tulee kalaa.
      Ei tullut.
      Eikä tullut sunnuntainakaan, kun käytiin ihan mato-ongella. Silloin kyllä tuulikin ihan hirmuisesti ja paettiin grillimakkaran ääreen vähän vähemmällä narraamisella.

 Ihanaa oli kuitenkin se, että huonosta tuurista huolimatta Miehenmurrikka ei antanut asian masentaa vaan katseli sunnuntai-iltana Youtubesta kalastusvideoita ja vinkkejä virvelin käyttöön ja virvelin kanssa suoritettaan mato-ongintaan ♥
     Minä oikeasti olin vain nauttinut siitä, että viikonloppu oli tuntunut ihanan pitkältä ja saatiin olla niin paljon yhdessä. En oikeasti enää sunnuntai-iltana välittänyt vaikka ei saatu kalaa edes näkösälle, saati että olisi maistanut meidän matoja tai jigejä.
     Se kai siinä pääasia onkin - kalastamisessa. Itsensä ja toisen löytämisestä ♥