Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

31. toukokuuta 2020

Kasvimaa unelmia ♥


Tällä viikolla minulla oli iltavuoro hieronnoissa eli menin kouluun yhdeksi, pari tuntia teoriaa ja neljältä alkoivat sitten asiakashieronnat ja kestivät aina kahdeksaan asti. Ei siinä olisi ehtinyt kotona mitään, jollen olisi herännyt hyvissä ajoin ja tehnyt yhtä työpäivää ensin kotona ja sitten mennyt koululle.
       Jotenkin suututti, vaikka aamut olivat ihania kun lintujen konsertto oli koko ajan korvissa ja muutenkin maailma hiljainen ja tyyni. En tajua miksi meidän pitää tehdä iltaan niin pitkään, ihan kuin oltaisiin siellä vain jotain orjia, jotka keräävät firmalle rahaa! Ja vielä maksetaan siitäkin!
         Noh, kun asialle ei voi mitään niin pitänee vain toimia näissä puitteissa niin hyvin kuin pystyy.
         Heräsin siis koko viikon varhain, että ehdin kasvimaalle. Se oli nimittäin to do-listani kärkipäässä tällä viikolla ja eilen sain viimeiset rivit porkkanaa kylvettyä. En ole vielä saanut kuvatuksi koko komeutta, mutta tässä nyt tulee edes aavistus siitä mitä kasvimaalla tänä vuonna on.

Kurkkua minulla on taimettumassakin, joten siemenestä laitoin vain kaksi riviä tähän alkuun. Saa sitten nähdä tuleeko taimista sen nopeampaa kurkkuja... Sitten laitoin porkkanaa ja tänä vuonna kokeilin pari riviä nauhaporkkanaa. Katsotaan auttaako se yhtään harventamisen kanssa. Muutoin sitä tuli kuusi riviä. Sinne väliin tuikkaan sitten samettiruusuja, kunhan saan ne sellaisiksi, että ne ulkona pärjäävät.
     Herneen laitoin viimeiseen palstaan punajuuren, persiljan ja tillin kera. Punajuuri ja persiljakin olivat tänä vuonna nauhakylvöksiä - tosin ihan vahingossa, sillä en kyllä yhtään tajunnut kun raastoin niitä kaupan hyllyltä, että ne sellaisia olivat! Katsotaan nyt millä tavalla ne itävät - jos itävät!
       Sipulia laitoin nelisen riviä. Ne on niin mukavia laittaa, helppo hoitaa ja ainakin viime vuonna niistä tuli vielä hyvä sato ♥
           Kukkia tuli viimeisiin lokosiin.
          Siinä kun kyykin ja laittelin kädet mullassa siemeniä, mietin, että tämä on oikeasti minulle terapiaa ja mielenrauhoittamista parhaimmillaan. Kasvimaasta tuleekin varmasti minulle tämän kesän terapiapaikka ♥ Siellä aion tyhjentää kaikki turhautumat ja saada akkuihin virtaa ihan uudella tavalla. Ainakin tämä alku toimi minulle juuri sellaisena.
           Senkin huomasin, että kun aamulla puuhasteli mieleisen asian kimpussa, niin koulussa ei oikein ollut läsnä muutoin kuin fyysisesti. Jäin vähän roikkumaan niihin ajatuksiin ja mietteisiin, mitä kotona oli ollut mielessä. Onneksi asiakashieronnoissa ei välttämättä tarvitse ihan kamalasti ollakaan läsnä, jos sattuu vielä hiljainen asiakas. Ei tarvitse muuta kuin hieroa. (Älkää kertoko asiakkaille...)
Eniten ärsytti se, että homma piti aina jättää kesken että ehti suihkuun ja syömään ennen kouluun lähtöä. Muina vuosina olen saanut ahertaa kasvimaan valmiiksi kerralla ja sillä hyvä. Nyt se kesti ja kesti. Melkein koko viikon! Porkkanan kohta piti vielä kääntää oikein hangolla ja lapiolla ympäri, sillä maa oli niin kovaa siitä kohtaa etteivät porkkana olisi jaksaneet pureutua maahan yhtään!
        Nautin kuitenkin hommasta ihan täysillä! ♥
       Haettiin viime sunnuntaina Miehenmurrikan kanssa vesivaunulla vettä kasvimaan laitaan, joten kasteluvedestä ei ole ollut pulaa, vaikkei sitä taivaasta ole tullutkaan. Naapurin viljelijät ovat sitä vähän kaipailleet, mutta minulle ei ole niin väliksi. Pidän näistä lämpimistä poutapäivistäkin... Sitä paitsi naapurin isännän vilja itää jo. Hentoinen vihreä peittää koko peltoa ♥ Ihana!
Nyt ei sitten tarvitsisi muuta kuin odottaa kitkemistä ja harventamista. Aion kyllä kitkeä säännöllisesti, niin ei olisi sitten joku viikko ihan kamalaa urakkaa senkään puoleen. Katsotaan nyt miten tämä suunnitelma onnistuu näiden hierontapäivien aikaan.
       Onneksi ensi viikko on aamuvuoro, joten jää edes jotain aikaa loppupäivästä.
     Peruna laitettiin 24. päivä maahan ja tällä kertaa se pysyi rajatussa määrässä. Olin mitoittanut perunamaan tiettyyn alueeseen ja 14 riviä oli tavoitteena. Aika hyvin se sitten menikin juuri niin. Vähän jäi vielä toisesta reunasta tilaakin. Tänä vuonna ostettiin uutta Nicolan siementä, joten nyt pitäisi tulla hyvää perunaa ainakin kuudesta rivistä. Kuusi muuta riviä on vanhaa Nicolaa ja kaksi ensimmäistä ovat Mozartia, punaista perunaa.
Nyt vaan odottelen, että tulisi sitä kitkemistä ja harventamista ja haraamista ♥

15. toukokuuta 2020

Itämistä ja kasvimaan käytäviä

Heräsin linnun lauluun, vaikka ikkuna on ollut öisin visusti kiinni, sillä lämpötila on laskenut aika lailla alakantimiin öisin. Aamuisin vain linnut laulavat niin kovin pihapuissa, että se tulee kolmikertaisen ikkunan läpi ja tunkeutuu vielä aamun uneen ♥ Ihanaa kun tulee kesä!
       Tänään mietin, kun otin valokuvia taas (olen jälleen hirmu innostunut!) että ihanaa kun kesä tulee valokuvauksenkin kanssa, sillä luonnonvalo tekee kuvista ihania!
        Vaikka olin nukkunut hyvin, tänään oli taas se väsynyt ja nuupahtanut päivä, joka minulla joka kuukausi tulee jossakin vaiheessa. Loputon väsymys ja uupumus ja uni tulee heti kun sille antaa luvan. Se päivä oli tänään ja silti menin ja tein enemmän kuin ehkä olin miettinytkään!
 Olen ollut todella myöhässä näiden kylvösten kanssa ja tänään vihdoin sain kasvimaan ensimmäiset poloiset itämään: avomaakurkku ja suuren suuri samettikukka, jotka aion tunkea kasvimaalle porkkanoiden ja sipulien sekaan ♥ Näyttää niin vähäiseltä määrältä, mutta kunhan itävät ja taimettuvat, niin koulimisen jälkeen sitä sitten riittää... ruukkua.
       Lannoitin myös perunamaan ja kasvimaan, mylläytin äeksellä vielä kerran ja kokeilin sitten tämän kesän uusinta kokeiluani: käytävämuovia. Jos se vähän estäisi rikkaruohoja kasvamasta ainakaan käytävien kohdalta.

Jotenkin mietitytti vain, että onkohan tuo nyt sitten kovinkaan suuri apu, sillä nuo käytävien kohdat ovat vain murto osa koko kasvimaasta... Että onko se sitten kitkemisen kannalta mikään HELPOTUS?! Kunhan nyt taas kokeilen. Eihän kaikesta tarvitse niin paljon myötyä ollakaan... vai mitä?
      Tänään on ollut todella kummallinen ilma. Aamusta näytti niin aurinkoiselta, mutta kun ehdin uunin lämmityksen jälkeen uloa, meno muuttui koleaksi. Välillä aurinko meni pilveen ja taivaanrantaan kerääntyi pilviä. Välillä se yritti sataa ja välillä taas paistoi aurinko. Iltaa kohden ilma meni jälleen niin kylmäksi että taisi äsken näyttää +2 kun lopetin elokuvan katselun.
       Katsoin loppuun minun monen illan elokuvani, Saanko esitellä: Joe Black. Oli taas semmonen fiilis, että romanttinen hömppä upposi kuin sulaan voihin! ♥ Ja muutenkin, elokuva on aika ajatuksia herättävä, vaikka meneekin hömppä-genreen puolelle. Eikä se hömppä aina tarkoita sitä, että elokuva olisi pelkkää hötöistä ja sanomatonta - pikemminkin päinvastoin.
       Kävin iltauinnilla.
       Vesi ei ole kamalasti päässyt lämpenemään, kun on ollut tämmöisiä öitä, että hyvä jos plussalla on lämpömittari kestänyt. Ihanaa on kuitenkin uida taas jäävapaassa järvessä ♥ Toisinaan kyllä kaipaan sitä hyistä tunnetta kun meni jäiden sekaan uimaan... ja sitten toisaalta ikävöin jo niitä päiviä, kun lämpötila on +30 ja hiekka polttaa varpaita ja pääsee hetkeksi pulahtamaan kesäiseen järveen.
       Tule jo kesä!

11. toukokuuta 2020

Viinimarjapensaat ja kasvimaan alkumylläys

Viime viikon alussa (2.5) pääsin vihdoin viimein pihatöihin. Tai siis pääsin, kun otin ja menin. Koulun etäluennot kuuntelin kiltisti aamusta ja sitten ampaisin pihalle vaikka ehkä olisi vielä pitänyt vähän fiilailla tietoja lihastenttiä varten. Ulkoilma vaan vetää enemmän puoleensa.
Tällä kertaa oli viinimarjapensaiden hoito vuorossa. Olin jo edellisenä päivänä vähän leikellyt kuivia ja tukiin ulottumattomia oksia pois, mutta tänään sitten vähän kitkin ja lannoitin ja haravoin siistiksi. Vielä pitäisi saada ajettua olematon ruoho lyhyeksi niin se ei pääsisi ollenkaan niskan päälle astumaan tänä keväänä.
       Pensaista tuli hyvät, vaikka itse sanonkin. Jotenkin selkeät vaikka en tänä vuonna kamalasti oksia leikannutkaan. Ehkä myös kitkeminen teki siisti niiden alustoja, vaikka onhan niissä ollut katetta jo pari vuotta tekemässä rikkaruohojen elämän vähän vaikeammaksi.
Ja tiedättekö miten onnellinen olin ♥
     Sain olla ulkona ja sain tehdä sitä työtä, mitä osasin ja josta pidin - ei, jota rakastan! Moni kysyy minulta, että miten jaksan hoitaa näin valtavaa pihaa ja näin monia kukkapenkkejä ja muita hoitoa vaativia alueita. Syy on varsin yksinkertainen: rakastan puutarhatyötä ♥ Se tekee minusta minun.
      Toinen tämän päivän urakka oli sitten kasvimaan mylläytys.
       Hain äeksen ja mylläytin muutaman kerran pellon. Vähän piti nurmipaakkuja ottaa pois, etteivät tartu uudelleen kiinni ja mietin kuumeisesti, että miten ihmeessä saisin kasvimaan käytävät tehtyä niin ettei minun tarvitsi niitä ruohomattoja syksyllä katsoa?! Olen ajatellut katemuovia käytäville, mutta niistäkin olen kuullut hurjia tarinoita. En tiedä...
Iltasella sitten mylläytin pellon vielä uudelleen, kun ruohot oli korjattu ja pelto vähän kuivunut aamuisesta mylläytyksestä. Pitää vielä joku päivä vähän haravoida reunoja niin tulee siisti alue. Äestäminen ei ole minun paraatilajini. Enemmän on intoa kuin taitoa. Ehkä jos alue olisi vähän isompi niin olisi helpompi hallita konetta ja perässä tulevaa laitetta, mutta nyt ainakin tuntui, että niin "suuri" kuin tuo meidän alue onkin kasvimaalle ja perunamaalle, niin pieni se oli käännöksille.
Tänä kesänä aion kasvattaa kasvimaalla ainoastaan niitä kasveja, joita syön. Kaikki kokeilut on nyt poistettu ja nyt keskityn ainoastaan niihin lajeihin, joista on jotain hyötyä! Katsotaan nyt millaisen alueen minä kasvatuksilleni saan aikaiseksi.
       Ei muuten ole vielä mitään kasvamassa - ei edes avomaakurkkua! Kohta tulee kiire...
       Pihatyö ja maatyöpäivä teki tehtävänsä illalla, kun uinnin ja saunan jälkeen rojahdin Miehenmurrikan kainaloon niin tuntui oikeasti siltä, että elämä on aika kivaa ♥

8. syyskuuta 2019

Kukkiva kasvimaa ♥

Tänään vietettiin YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää ja illalla kampanja suomalaisten lukemisen puolesta huipentui klo 19.00 siihen, että meidät kaikki haastettiin lukemaan. Minä luin Sport-lehteä, mutta aion viettää oman Read Hourini nyt iltasella ennen unta. Luen kirjaa että pää rauhoittuisi ajatuksista ja saisin vähän laskettua muutenkin tätä stressiä.
      Huono lihashuolto jo monena viikkona kostautui.
      Viikolla vihoitellut kantapää kipeytyi viikonloppuna oikein kunnolla enkä löytänyt oikein syypäätä siihen kipuu. Pohkeet olivat jumissa ja säärissä oli kipeitä triggereitä, mutta ei tuntunut auttavan vaikka mustelmille asti sain jalat kun oikein hieroin ja rullasin ja painelin. Miten ihmeessä selviän tämmöisellä jalalla huomenna töissä!
Kasvimaan kukkaloistoa ♥
Tänään on muutenkin ollut taas sellainen itku-päivä. Itkeskelin tämän tästä ja illalla varsinkin. Jotenkin nyt menee hommat niin yli äyräiden etten taas jaksa... Ei ole motivaatiota enää mennä työmaalle kun oma homma täällä kotona ja yrityksen parissa vetäisi jo enemmän puoleensa. Se touhu siellä ei kiinnosta enää pätkääkään!
      Väsymystä tämä kai on.
      Suorastaan kai jo uupumusta.
      Itku. Ruokahaluttomuus. Yleinen vetämättömyys ja hälläväliä olo.
       Ei normaalia minua.
       Eilen tuli hyvä mieli kun kävelin kukkamereksi muuttuneella kasvimaalla ja kuuntelin sitä pörinää ja huisketta mitä siellä näkyi samettikukissa ja auringonkukissa, jotka vihdoin minulla loistavat kuin auringot! ♥


Ja uimassa olen käynyt joka ilta. Vaikka vesi on kylmää niin järvessä tuntuu kuin olisin hetken aikaa irti ihan kaikesta! Ei tarvitse olla mikään eikä kenenkään kanssa sosiaalinen. On vain minä ja kylmä vesi ja kenties ne 14 tukkasotkaa jotka jokeltelevat omiaan ja pitävät minua vain lilluvana päänä järvessä! ♥
      Tekisi mieli tehdä syksyisiä kävelylenkkejä, juoksulenkkejä, pyörälenkkejä, mutta miten tässä mitään teet kun kroppa sanoaa stop! ja mieli myös! Ei huvita eikä jaksa! Työpaikka on tehnyt minulle taas sen, mitä vannoin ettei se enää koskaan pysty tekemään - viemään minulta kaiken ilon ja riemun tästä elämästä! Ei olisi kai pitänyt alun perikään saada tätä työtä enää täksi kesäksi. Luojan kiitos sain aikaiseksi pompata pois tästä oravanpyörästä edes nyt!
       Nyt vaan pitäisi jaksaa vielä kolme viikkoa.
       Ja nyt pitäisi mennä nukkumaan, jospa jalkakin olisi parempi huomenna...

14. heinäkuuta 2019

Toipumisia kasvimaalla

Minulla oli tänään oma Forrest Gump-hetkeni valkoisen höyhenen kanssa kun ajoin nurmea ♥ Sinne se lähti liihottelemaan johonkin... Melkein kuului se ihana musiikkikin...
      Eli olen siis sen verran terve, että pääsin ajamaan nurmea. Minulla on ollut KOKO VIIKON kamala ikävä pihahommia ja kuopsuttelua. Tänään sitten vähän kokeilin, miltä se tuntuu viikon sairastelun jälkeen, sillä huomenna pitäisi jaksaa olla töissä taas kahdeksan tuntia. Puhuttiin Miehenmurrikan kanssa, että minä taidan olla liian nössö yrittäjäksi kun olen kohta 7 kk lukenut ja opiskellut, mutta en ole vieläkään yritystä perustanut. En tiedä tarkoittiko ystäväni ihan tätä, kun se sanoi, että ihan hyvä se on tutustua aiheeseen etukäteen - toisin kuin hän, joka on oppinut kaiken tehdessä. Tässä nössöydessä on tullut tuumittua, että ehkä se oppiminen hetkessä alkaisi olla paljon parempi vaihtoehto!
      Sen kuitenkin tiedän, että tämmöistä kesää ja tämmöistä työpaikkaa minulla ei ole enää ensi kesänä. Olen kiitollinen palkasta, jonka tänä kesänä tienaan, mutta alkaa tuntua, että se tulee vähän turhan kalliilla... noin niin kuin henkisellä puolella! Haluan lähteä työhöni riemu rinnassa ja palata uusia ideoita pääkoppa täynnä, en niin että lähteminen tuntuu kurjalta ja kotimatkalla itken. Lupasin itselleni etten enää sellaista työpaikkaa ota ja tässä sitä ollaan...
      Huokaus...
      Mutta en minä voi kovin kauan nössöillä tuon yrityksenkään kanssa...
Onneksi sairaslomalla ei nurmi ihan päässyt villiintymään, kiitos poutaisten ja kylmien kelien. Oli ihana ajella taas piha lyhyeksi ja siistiksi.
Toinen asia, mitä en tajua on se, että jos lehmät karkaavat toisten kasvimaata tallomaan joka toinen yö niin mitä varten niillä ylipäänsä on aidat!?
     Tänä aamuna kun ajelin ruohonleikkurilla ohi kasvimaani, huomasin uusia sorkanjälkiä eilen harvennetussa porkkanassa ja perunarivissä. Perunarivi oli kyllä aika pahasti tallottu... Nyt jo suututti. Ensimmäinen kerta voi mennä huonon tuurin piikkiin, toinen kertakin jonkinmoisen huolimattomuuden, mutta siinä on jo sitten välinpitämättömyyttä. Joko alkaa elukoilta ruoka loppumaan aitauksesta tai sitten aitalankojen virrat ovat heikentyneet, mutta ei tämä nyt enää kivaa ole!
      Kun olin saanut nurmen ajetuksi, ajattelin harventaa lopun porkkanan. Ensi viikolle on luvattu sateita ja sitten sinne ei taas pääse ja sitten alkaa harvennukset olla jo mahdottomia kun taimet kasvavat liian suuriksi. Nyt se vielä onnistui ja suhteellisen kivuttomasti sain rivit tehtyä. Samalla kitkin vähän muutenkin ja tein siistiksi. Ensi viikolla tosin jäi vielä sipuli ja vähän kukkapenkkirivejä, mutta niitä voi tehdä sitten vaikka pieninä pyräyksinä töiden jälkeeen jos siltä tuntuu.

Samalla sittn napsin punajuurista ylimääräiset pois ja odottelen niistä pienempiä tänä vuonna, sillä jätin harvennusvälin vähän kapeammaksi. Katsotaan nyt tuleeko sieltä yhtään mitään! Sielläkin oli sorkan painaumia ihan kiitettävästi ja olen todella iloinen, että elukat eivät lohmineen minun herneseinää nurin. Sitten olisi tullut jo naapurirähinä!

En minä ihan kunnossa (tai priima kunnossa) vielä ole, sillä olo oli vähän hutera, kun tulin kasvimaalta. Pakko tässä on kuitenkin alettava jotain tehdä, että kunto kohentuisi. En aio loppuiäkseni jäädä toipilaaksi ja nuhanenäksi! Suututtaa olla kipeenä kesällä, vaikka onneksi ei sentään ole mitään ihania heinäkuun helteitä ollut nyt kun on maannut sairaana sisällä. Nyt voisi vähän lämmetä ja tulla muutamaksi viikoksi oikeat hullut helteet ♥ En panisi pahakseni yhtään!
      Voihan ne toki tulla sitten lokakuussakin kun lähdetään Miehenmurrikan kanssa viettämään minun synttäreitäni. Karataan johonkin ♥
Kävin iltasella rannassa vähän fiilistelemässä. Uimiseenkin tuli viikon tauko ihan huomaamatta kun iski flunssa päälle. Ranta jäi putsaamatta, joten nyt siinä sitä putsaamista taas riittää! En tajua mistä se tuota moskaa punkaa siihen jatkuvasti!
     Pitää joku kerta ajaa taas traktori siihen rantaan ja viskoa suurimmat kasat kyytiin. Onneksi siellä rannassa oli jo pieni apuri puuhissa, tosin ihan kamalasti hyötyä moskan putsauksessa ei apurista ollut, kun tämä veijari vain leikki kaislasilpun keskellä!
 Nyt on vaan taas lastattu seuraavat viikon niin täyteen ihan kaikkea, että kiroan sitä hetkeä kun lupasin tehdä viikonlopputöitä ja kiroan sitä, että minulle ei annettu siinä suhteessa minkäänlaistavaihtoehtoa. Jos halusin töihin, minun oli otettava myös tämä pikku pakollinen lisä...
       Tästäkin juteltiin Miehenmurrikan kanssa eilen.
       En tiedä miten olisin selvinnyt yhtään mistään ilman Miehenmurria. Tuki ja turva ihan kaikessa ♥ Pitää minut järjissäni tässä maailmassa, missä ei ole liiemmin niitä ihmisiä, jotka minun puolia pitää. Just juteltiin isän ja äidin kanssa ja isä on sitä mieltä, että työt on tehtävä mukisematta vaikka olisi kahdeksan päivää viikossa niitä luvassa!
       En tajua!
       Jos olisi jonkun muun työt kysymyksessä asiaa tuskin tulisi, mutta kun on kyse minun töistäni niin jo tulee mielipiteitä. Jotenkin se, että teen töitä vain osaa vuotta tekee minut sellaiseksi, että sitten kun töitä on, niin sitten minun pitää tehdä niitä tuplasti enemmän kuin muiden! Tämän sanoman sieltä poimin, kun niitä juttuja kuuntelee.
       ARG!
       Pullautan näköjään tänne näitä asioita kun pää keittää yli...
       Avautumista.
       Ehkä joskus nämäkin avautumiset loppuvat!

25. kesäkuuta 2019

Tarvitsen loman toipuakseni lomasta!

Postaustahdin hitaus ei ole kiinni kirjoittamishalusta vaan rehellisesti sanottuna umpiväsymyksestä. Eilenkin teki mieli laittaa muutama rivi tännekin, kun olin saanut päiväkirjan kirjoitettua, mutta en kertakaikkiaan jaksanut.
      Juhannusloma oli kolme päivää ja maanantaina tuntui, ettei ollut levännyt oikein yhtään. Olisin tarvinnut täydellisen oman loman eli kolme päivää vain olemista ja vain semmoista tekemistä, joka tuntuisi hyvältä. Nyt piti olla sosiaalinen, oma arki oli sullottu muiden aikatauluihin ja meidän Miehenmurrikan kanssa lomailu oli melkein jatkuvaa jonkun projektin osana olemista...
         Nyt olen alkuviikon sitten ollut umpiväsynyt.
         Ja vielä tämän alkuviikon täällä majailee isosisko lapsineen. Minä olen töidne jälkeen "karannut" kasvimaalle kitkemään, kun tuntuu, että rikkaruohot ovat saaneet ideasta kiinni, mutta viralliset kasvit jumittavat paikallaan.
        Tänään sain kasvimaan toisen puolen tehtyä ja olen kyllä tyytyväinen ja ylpeä siististä kasvimaasta ♥

Kun kykkii ensin työkseen ja sitten "huvikseen" vielä kotona, niin täytyy sanoa, että jalat ovat hyytelöä tässä vaiheessa. Tuntuu ettei niitä taida enää suoraksi saadakaan kun on jälleen kaksi kokonaista päivää ollut kyykyssä. Päkiä-parat huutavat hoosiannaa kun en osaa olla muutoin kyykyssä kuin päkiöiden päällä...
      No nytpä se on taas tehty ja nyt odottelen, että hyötykasvitkin saisivat kasvunihmeestä kiinni. Tilli on varmasti parhaiten kasvussa, ei tosin herneessäkään mitään vikaa taida olla!


Eilen tuntui ihanalta, kun oli ensin ollut työmaalla jalkojen päällä ja sitten vielä kotona kasvimaan kanssa kyykännyt, niin kun pääsi pulahtamaan iltauinnille viileään veteen (niin tosin, vielä juoksin eilen iltalenkin, että sain jalat oikein kuumiksi...). Ah ♥ Olisin voinut liottaa jalkoja vedessä loppuviikon! Tänä iltana kuitenkin oli vesi sen verran uimakelpoista, että ihan oikeasti pääsi nauttimaan uimisesta. Lilluin kaulaa myöten sopivan viileässä vedessä ja katsoin kaukana siintäviä sadepilviä, jotka nousivat taivaanrannasta. Mieletön olotila ♥ irrallaan ihan kaikesta!

Käytiin sunnuntaina Miehenmurrikan kanssa rannalla mittaamassa veden lämpötilaa ja +16 taisi mittari näyttää. En ihan uskonut siihen, sillä se olisi jo minun mittapuuni mukaan lämmintä... Ja viikonloppuna ei hirveän kauaa kärsinyt vedessä oleilla. Tänään se sitten varmaan piti enemmän paikkansa tuo lukema. En minä mitään linnunmaitoa vedestä haluakaan, tulee sitten vaan sinilevää. Tämä nykyinen lämpölukema on ihan hyvä ♥
Mullattiin peruna eilen ja isä kävi hakemassa multauskoneen naapurista lainaksi. Siellä isännät sanoivat, että tuli hyvät heinät - niin tuorerehu kuin kuivaheinäpaalitkin. Kyllähän näillä keleillä kelpaa kuivaa heinää kääntää paaleille kun vettä ei ole saatu miesmuistiin.
       Äsken näytti nuorempi isäntä hakevan viimeiset paalit pellolta suojaa, kun huomiseksi sitä vettä sitten on luvattu oikein monsuuni-määrin! Lähtee tietysti minun kasvimaaltakin taimen alut veden mukana... eiiiiiii.....
Olen täällä blogin(kin) puolella vähän parjannut tätä minun kevättä ja työkuvioita. Tällä viikolla kuitenkin päätin, että käännän tämän asenteen nyt ympäri ja nautin työstä, jossa saan nauttia koko kesästä ulkona ja saan siitä palkkaa! Ehkä jossain vaiheessa (toivottavasti jo ensi kesänä) en ehkä tienaa kaikkia rahojani enää näin...
        Nyt eletään viimeistä viikkoa tässä hautausmaan työyhteisössä, jossa olen kolme viikkoa ollut. Nyt kun alkaa tutustua lähemmin työkavereihin ja paikkaan ja alan jo vähän tuntemaan hautausmaata niin sitten taas hypätään uuteen työyhteisöön. Tosin tuttuja siellä on valmiiksi muutama, kun viime kesänä siellä jo olin, mutta silti. Taas pitää sovittaa itsensä siihen omaan lokeroon työkavereiden joukossa... Ja kun en ole mikään mestari sopeutuja...
        Mutta kuten päätin, asenne ratkaisee tässäkin asiassa.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
601. juoksupäivä (220 vko)
- 3625.1 km
- 7 km metsätie (42 min)
- jalat olivat vähän pökkelöt koko matkan, vaikka ihan hyvin muuten jaksoi
- palautuminen ja lihashuolto ovat olleet retuperällä, myönnän
- askellus hyvä vaikka vähän pitää kyllä petrata tuota kaatumisosiota edelleen, tuntuu välillä, etten liiku yhtään
- ryhti hyvä, pakaratkin tekevät kai jotain
- keskikroppa pitää hyvin
- +20, sopiva juoksukeli, kivaa!

13. kesäkuuta 2019

Kasvimaa rikkaruohoa vailla

Alkaa viikko olla taas takana ja tällä kertaa olen siitä hyvin onnellinen. Tämä viikko on ollut työteliäs, sillä olen yrittänyt minimoida juhannusviikon hommia jo pois alta. Alkuviikosta trimmasin pihamaan ja ajoin nurmen ja kaksi päivää kykin kasvimaata puhtaaksi. Tänään sain viimeiset rikkaheinät pois kasvimaata sotkemasta.
Aikamoinen homma oli, vaikka rikkaruohoja ei vielä ihan mahdottomasti ollutkaan. Nyt se on kuitenkin jälleen puhdas ja odottaa vain sitä, että viralliset hyötykasvit valtaisivat kasvullaan tilaa muilta, ei niin mieluisilta kasveilta.
        Istutin kasvimaalle vihdoin viimein ne minun kasvattamani taimet, kurkun ja samettiruusun. Kurkun taimet ainakin vielä ovat hengissä, kiitos vähän viileämpien päivien. Ja samettikukat menivät maahan tänään, joten en tiedä ovatko ne vielä ensi viikolla pystyssä...

On ollut mielenkiintoinen viikko työmaallakin. Huhut lentävät todella nopeasti. Olen ehtinyt olla siellä töissä vajaat kaksi viikkoa ja siinä ajassa minusta on ehtinyt kehkiytyä oikea puheenaihe. En tajua miten, sillä olen ollut todella hissuksiin nyt uudessa paikassa enkä ollenkaan mikään päälle päsmäri. Tänäänkin kuulin monta kertaa juttuja minusta ja minulta kysyttiin ihan kummallisia asioita...
      Ja tätä tilannettahan minä oikeastaan lähdin pakoon kaupungista. Tämän kertainen tilanne on ainakin sen suhteen vielä eri, sillä ne jutut joita olen kuullut, ovat olleet positiivisia, mutta kyllähän ne ehtii vaihtumaan toisiinkin...
      En vain yhtään pidä asetelmasta, että minusta kerrotaan juttuja tai olen jonkinmoinen kahvipöydän puheenaihe. Tulin tekemään viheraluetöitä. Piste. En tullut miksikään sirkuseläimeksi!
       Ja toinen asia, joka on tehnyt tästä viikosta haasteellisen on erilainen työtahti. Olen tottunut paljon pahempaan tilanteeseen ja nyt kun on sellainen tilanne, ettei ole paniikki eikä kiire, niin minä olen pulassa! Minulta loppuvat työt ja en osaa olla jouten tai tehdä näennäisesti tärkeää työtä!
       Tuskallista!
        Ja vaikka en kaipaile kamalasti mitään entisestä työpaikastani, niin toissapäivänä haravoitiin hiekkakäytäviä ja tuli ihan semmoinen haikeus rintaan... Meillä oli likkojen kanssa oikea terapia-perjantai aina kun haravoitiin hiekkakäytävät kuntoon ja puhuttiin kaikki surut ja murheet siinä töiden lomassa. Nyt tuli kamala ikävä likkojen kanssa puhumista ja sitä samalla sivulla oloa. Nyt, kun sain hiekkakäytävän haravaoitus, siinä käveltiin heti. Tehtiin jälkiä milloin milläkin laitteella! Silloin sai ihailla koko perjantain siistiä käytävää aina siihen asti ennen kuin lähdettiin kotiin...
       Tuli ikävä Annia ja Aikkua ♥
Talvella aina odottaa että tulisipa se kesä niin pääsisi juoksemaan. Sitten kun se kesä tulee ei muistakaan että millainen se minun kesäni nyt olikaan: kasvimaa, nurmi, kukkapenkit ja toista sama uudelleen. Olen ollut tälläkin viikolla niin väsyksissä, että lenkit ovat jääneet viiteen kilsaan ihan järjestään. Pitäisi saada vähän boostia siihen, että juoksisi välillä vaikka kympin...
      Ja en voittanut kirjallani kirjoituskilpailua eikä minusta näin ollen tullut vielä esikoiskirjailijaa. Okei, realistisesti ajateltuna on aika suuri todennäköisyys, ettei 800 teoksesta se minun tartu käteen, mutta silti olin vähän pettynyt. Oikeasti ensimmäistä kertaa toivoin, että tulos olisi ollut toisenlainen. Se on kuitenkin ollut suurin haaveeni aina. Oma kirja ♥
       Jotkut sanovat, että haaveet ja toiveet toteutuvat jos vaan sanoo ne ääneen.
       TAHTOISIN KIRJOITTAA JOSKUS OMAN KIRJAN!
       Noin.
       Nyt se on sanottu.

Mieli on nyt hyvä ja kevyt siitä, että kun huomenna päästään vähän aikaisemmin pois ei kotona odota enää kuin siivoaminen. Sitten on taas viikonloppu TÄYSIN vapaa ja vailla minkäänmoista työtointa. Sitä odotan innolla... ja väsyneenä.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 12.6.2019
599. juoksupäivä (219 vko)
- 3608.6 km
- 4.2 km metsätie pyrähdys (25min)
- vähän nihkeästi liikkui jalat
- kokeilin ja harjoittelin, sitä oikeaoppista kaatumista, mutta sehän se suurin ongelma miulla taitaa olla
- askel hyvä
- ryhti kohtuullinen
- pakarat kadoksissa
- +20, aurinkoinen, vähän viileä keli

27. toukokuuta 2019

Kasvimaan kimpussa ♥

Tänään väänsin kasvimaata ja välillä sain vettä niskaan. Tipotellen tosin, en mitään monsuunisadetta. Haettiin Miehenmurrikan kanssa vettä sunnuntaina, vaikka en edes tiedä tarvitaanko me kastelua tänä kesänä, kun hyvinhän tuota vettä on tänä vuonna tullut.
     Voihan se olla, että kun käännytään kesäkuulle vesihanat ehtyvät ja alkavat helteet.... (yeah, right!)
Sitä odotellessa on hyvä olla kasteluvedet valmiina!
      Tämän vuotisen kasvimaan teema on: olet mitä syöt. Eli kasvimaalle laitoin vain sellaisia asioita, joita oikeasti tulee vuoden aikana syötyä ja käytettyä.
      Sieltä löytyy: avomaakurkkua (siemenistä ja taimin), hernettä, punajuurta, tilliä, persiljaa, sipulia, porkkanaa ja joitakin yrttejä (niitä ei vielä ole, mutta tulee olemaan...). Mukavia värikkäitä pikku lisiä on sitten samettikukat ja auringonkukat, joita ripottelen sinne ja tänne.
      Vielä kasvimaa näyttää hyvinkin paljaalta, mutta toivottavasti kohta on sitten näkyvissä jo vähän kasvua ja taimia. Sitten vaan pitäisi jaksaa hoitaa, kitkeä ja kastella ja harventaa. Tuntuu, että on taas rivit niin pitkiä että mitenhän niitä jaksaa harventaa... porkkanaakin! Hohhoijaa!
Laittelen myöhemmin tähän postaukseen sitten vielä kartan ihan virallisesta kasvimaasta, tähän hätään en sitä ehtinyt laittaa kun loppupäivä meni trimmauksen parissa. Tuntuu, että nurmi tukehduttaa minut, vaikka nyt olisi aikaa ajaa ihan eri tavalla kuin muina kesinä niin tuntuu, että työtä on enemmän kuin ehtii 24 tunnin aikana tehdä...
       Joskus mietin, että miten ihmeessä olen jaksanut/ehtinyt tehdä nämä hommat töiden jälkeen. Ehkä minä siksi olenkin joka syksy aina hitsinmoisessa flunssassa kun kroppa on koko kesän niin tiukilla... En tiedä. Nyt ainakin tuntuu, että olen vähän tiukilla näiden hommien kanssa. Varsinkin kun on tuo metsätyökin vielä kesken. Sen aion kyllä saada tämän viikon aikana sen verran hyvään jamaan ettei sitä tarvitsisi kamalasti enää kesäkuun puolella tehdä. Katsotaan nyt mihin jaksamiset riittää!

Kasvimaa kaaviona. Suurin piirtein meni rivit mönkään, mutta ainakin siellä on nyt kaikki ne mitä sinne laitoin.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 24.5.2019
592. juoksupäivä (216 vko)
- 3571.2 km
- 6.1 km kylälenkki oikopolulla (32 min)
- ei mitään vauhdin hurmaa ja silti aika oli suht hyvä
- jalat jaksoivat hyvin eivätkä väsähtäneet
- ryhti hyvä, askellus parempi ja lantion+pakaroiden työskentely todellakin paranee
- hengitys rauhallinen
- käsien liike vähän vajaa
- +10, kolean kylmä keli

maanantai 27.52019
593. juoksupäivä (217 vko)
-3575.7 km
- 4.5 km metsätiellä poukkoilua (30 min)
- vähän oli jalat jo puhki alussa eikä se juoksu ihan lentoon lähtenyt missään vaiheessa
- tämän uuden tekniikan myötä jalat eivät vain samalla tavalla väsy kuin ennen
- juoksin metsäpolkuja pitkin ja se olikin yllättävän raskasta
- vähän piti vielä kaatumista treenata, sillä juoksen vähän liian pystyss
- väsytti
- +12, sateentihkuinen, vähän kylmä keli

1. lokakuuta 2018

Kasvimaan satoa: porkkanaa ja punajuurta

Tiedättekö ne hetket, kun kaikki tulee kerralla niskaan ja jää ikään kuin lamaantuneena vain paikoilleen? Minulla oli vähän sellainen viime viikko. Ei oikein ollut fiilistä tehdä muuta kuin iltasella kömpiä Miehenmurrikan kainaloon piiloon pimeää ja julmaa maailmaa.
      Isä oli melkein koko viikon sairaalassa viime viikolla. Jossakin vaiheessa viikkoa piti olla jopa sen tosiasian edessä, että voin yhtä hyvin olla pian isätön, mutta onneksi nykyajan lääketiede on aika mahtava juttu! Isä pääsi torstaina kotiin ja voi nyt olosuhteisiin nähden hyvin...
      Huomasin vain taas sen, että ikinä ei pitäisi elää "sitten kun"-elämää. Joka tapauksessa jokin jää aina kesken. Kaikkia sanomisia ei ehditä sanoa eikä tekemisiä tehdä. Viime viikkoinen fiilis siitä, että sai pelätä jokaista viestiä tai jokaista puhelua tai sitä ettei se puhelin soi, kun tietää, ettei meidän äiti ole ihan parhain kertomaan niitä pahimpia uutisia, teki sieluun taa suuden polttomerkin siitä, että tärkeimmät asiat tässä elämässä eivät löydy pankkitililtä tai maallisesta mammonasta vaan niistä ihmisistä, jotka ympärillä ovat. Niistä lähtevä riemu ja ilo ja onni, ja se että niillä on kaikki hyvin ♥
       Sain isäni vielä takaisin ja tänään kun istuksin vanhempieni kanssa saman pöydän ääressä, ajattelin, että olen rikkain tyyppi tässä universumissa ♥
       Viime viikolla oli myös viimeinen työviikkokin ja se jo itsessään veti mehut täysin. En olisi tarvinnut mitään suurta ja ihmeellistä lisästressiä isän sairastumisen muodossa enää siihen päälle. Mutta kai se on parempi, että kaikki kerralla kuin yksitellen ripotellen.
        Ja syyskuu vaihtui lokakuuksikin tässä välissä.
       Puhuttiin Miehenmurrikan kanssa viikonloppuna, että pitkiin aikoihin ei ole viikko mennyt yhtä nopeasti ja yhtä tummin sävyin kuin viime viikko. En oikein muista muuta kuin sen odotuksen, että milloin känny soi tai piippaa viestin merkiksi.
        Ei kiitos sellaisia viikkoja enää!
Tällaista urakkaa oli sitten loppuviikosta kun selvisin työmaalta pois. Porkkanannosto odotti kotona. Nauroin Miehelle, että pääsin vihdoin "oikeisiin töihin", kun olen jo pidemmän aikaa kaivannut oman pihan kimppuun. Nyt vain pitäisi olla muutama poutainen syyspäivä, että saan kukkapenkin ja kasvimaan kuntoon. Näin kyllä käy joka vuosi, että sitten kun pääsisi omaa pihaa laittamaan syyskuntoon niin tulee vesisateet tai lumet! Toivottavasti ei nyt kumpaakaan vielä...
        Porkkanasadosta tuli mahtava!
        Kun nostin rivi riviltä porkkanaa maasta, ajattelin niitä kesäiltoja kun valutin niille kymmeniä ja taas kymmeniä litroja vettä. Harvensin kuumuudessa ja kitkin paidan selkämys hiestä märkänä. Ja nyt se maa kiitti minua, viljelijäänsä, hyvällä sadolla. Minulla oli niin hyvä mieli, että melkein itketti!

Suurin porkkana lähenteli 30cm ja suurin osa porkkanoista oli sellaisia, että ei tarvitse montaa ottaa, että saa ruualle lisuketta. Aivan ihanaa, kun omasta maasta saa ruuanlisää. Porkkanannostopäivänä meillä oli ruokapöydässä oman maan antimia porkkanoista perunaan!
Kuusi laatikkoa porkkanaa tuli tämän vuoden 8 rivistä. Katsotaan mihin riittävät ja miten säilyvät ja sen mukaan tehdään ensi vuoden suunnitelmat. Miehenmurrikka oli ensimmäistä kertaa porkkanannostossakin mukana ja nauratti minua perjantai-iltana kommenteillaan. Hän esimerkiksi kysyi, tuleeko sanonta "mie olen ihan naatti!" porkkanannostosta... Kenties. Kyllä me kumpikin aika naatteja oltiin, kun päästiin perjantaina saunan ja hyvän iltapalan jälkeen peiton alle. Ei tarvinnut unta kauaa odotella.
        Lauantaina oli vielä luvattu mukavaa, tuulista syyssäätä, joten nostin saman tien myös lantun ja punajuuren. Lantun kasvatus oli hukkaan heitettyjä tunteja, sillä juurimato oli syönyt melkein kaikki ontoiksi ja ällöttävän näköisiksi. Punajuurista sain puolestani juhlimiseen aihetta ♥
Punajuuret olivat tasakokoisia ja vain muutama jumbo mahtui mukaan. Muuten ne olivat mukavan kokoisia ja niitä tuli melkein korillinen. Pitää ensi viikolla vähän keitellä niitä säilöön niin on sitten mukava talvella ottaa ja muistella kesän touhuja ♥
Nyt kasvimaalla ei ole muuta kuin siistimistä ja vähän kukkien korjuuta. Pitää ottaa vähän siemeniä talteen, ettei tarvitse ihan kaikkea ensi vuonna ostaa... Jos nyt säilyvät.
      Pitäisi nyt siis vain tulla niitä leppoisia syyspäiviä, että saisi pihan siistiksi talvea varten. Kaipaankin jo multaan möyrimään! Oman pihan multaan!
     Täytyy kyllä myöntää, että olen ihan iloinen, että työt loppuivat tältä erään. Lupasin, että saavat pyytää minua tuurailemaan jos siihen on tarvetta, mutta nyt on ihan mukavaa vain keskittyä opiskeluun ja tehdä siinä parhaansa. Saisi joskus valmiin paperit sieltäkin!
      Tilasin itselleni syyslahjaksi Kaisa Jaakkolan Palaudu ja vahvistu - kirjan ja se kyllä tulee ihan tarpeeseen tämmöisen syksyn keskelle. Vielä en ole ehtinyt lukemaan ainuttakaan sivua, mutta eiköhän se tällä viikolla aukea sekin kirja, kaiken opiskelumateriaalin ohessa. Kehuttu sitä ainakin on, joten katsotaan millainen fiilis kirjasta tulee.
      Tänään kulutin aikaani kirjakaupassa, kun odottelin hammaslääkäri-aikaa. Se oli vasta puolen viiiden maissa, joten aikaa oli kierrellä hyllyjen välissä. Kirjakauppa vaan on sellainen paikka, että sinne kun pääsee, niin siellä voisi sitten ollakin koko loppu päivän. Aika pysähtyy ♥ Yksi kirja tarttui sieltäkin mukaan, mutta sehän ei nyt ole mitenkään erikoista...
      Lokakuinen viikko on aluillaan... Toivottavasti parempi kuin edellinen.
      Lokakuu on mielikuukauteni, jos ei heinäkuun helteistä säätä otetaan lukuun ♥ Ja tämän viikon perjantai erityisesti... hih ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 25.9.2018
512. juoksupäivä (188vko alkaa)
- 3129.3 km
- 5km suopohjan tie (31 min)
- väsynyt olo, mutta kintut kulki ihan hyvin
- ajatukset olivat kaikessa muussa, enkä muista lenkistä juuri mitään
- lantion pito huonoa, jalat vähän tukkeessa
- ryhti kesti kohtuullisesti
- +4, kylmää, pimeää (vähän kuin oma mieli juuri nyt...)

torstai 27.9.2018
513. juoksupäivä (188 vko)
- 3134.3 km
- 5km suopohjan tie (35 min)
- jalat olivat kuin pökkelöt heti alusta loppuun asti! Ei kulkenut yhtään ja väsähdin heti
- hengitys puuskutusta ja huomasin, et alkaa vaatimaan jo kohta huivia kasvojen eteen
- jalat tukkoiset
- askelluskin huonoa
- huono uni ja stressi vaativat omansa!
- +5, pimeä, kostean kylmä keli, syys saapuu...

lauantai 29.9.2018
514. juoksupäivä (188 vko loppuu)
- 3139.3 km
- 5 km suopohjan tie (29 min)
- juoksu kulki jo vähän paremmin, vaikka jalat eivät olleet kyllä ihan normikunnossa vieläkään, ja miksi olisikaan olleet, kun en ole kunnolla ehtinyt niihin paneutumaan
- pimeä juoksu vaatii totuttelua niin askeleissa kuin mielessäkin
- hengityksen suojana huivi
- askel toimi ihan hyvin, voimaa lantiosta ei tullut kyllä ihan kamalasti
- +5, pimeää ja koleaa...