Silmuillen ♥

Kannoin syreenipuskien leikkauspäivänä sisälle kauniin syreenin oksan ja nyt siinä on jo isot lehtisilmut melkein auenneet. Tämmöistä olisi pihallakin, jos sielläkin olisi lämpötila sama kuin tuvassa eli + 27... En osaa enää lämmittää niin, että tuvassa olisi mukava olla, aina menee överiksi!
         Tänäänkin on ollut vähän pilvisempi ja vähän sateenuhkainen päivä. Aamupäivä menikin sisällä. Laitoin tupaan verhot (vaikka en vielä saanut aikaiseksi pestä edes ikkunoita, mutta ne kerkiää sitten myöhemminkin) ja siivosin torpan siihen kuntoon, että viikonloppua on kiva viettää. Miehenmurrikalla on jälleen vapaa perjantai eli kolmen päivän viikonloppu. Se on kyllä sen ansainnutkin, kun on tehnyt nyt töitä kaksi viikkoa vain yhdella vapaalla.

Eilinen päivä oli eilinen päivä, siitä kirjoitinkin jo edelliseen postaukseen enkä sen enempää halua enää asiaa ajatella. Näkeehän tuon sitten kun taas töihin menee, että tuliko tehtyä virhe, kun tähän suuntaan askeleen otti vai koituuko tämä vielä sellaiseksi päätökseksi johon voi myöhemmin olla tyytyväinen.
       Ainakin olon se teki kurjaksi ja kadotti sen työhön menon innostuksen melkein täysin.
       Olisi pitänyt varautua paremmin. Olla varuillaan enemmän.
       Noh. Se siitä.
       Ostin eilen taimimultaa ja kanankakkaa. Pitäisi saada vihdoin viimein siemenet purkkeihin ja päästä kohta raivaamaan näitä kukkapenkkejäkin ja viskomaan vähän lantaa kasvua vauhdittamaan! Tänään sinne ei taida päästä, mutta jospa joku päivä...

Uni on parantunut. Muistaakseni johonkin postaukseen kirjoitinkin, että on ollut uniongelmia nyt keväällä varsinkin. Stressasin työn hakemisesta ja siitä, että sitä ei ollut. Nyt on selvästi ainakin sen osalta mieli jo ehtinyt vähän tasottua ja hakea omaa unirytmiäni takaisin.
        Se puolestaan näkyy siinä, että on parempi olla. Henkisesti. Olo on paljon rennompi ja mukavampi kuin silloin, kun piti koko ajan miettiä ja huolehtia. Siksi yritän nyt oikeasti kääntää asiat sinne suuntaan, etten stressaisi enää mistään turhasta vaan tekisin mieluummin jotain järkevää ja mieltä kohottavaa sen murehtimisen sijaan. Aikamoien harjoitus tämmöiselle, joka murehtii aina ja kaikkea.
         Mieli on kuin lihas, joka kyllä oppii kun sitä harjoitetaan. Maaret Kallion oppeja ♥
         Viikonloppuja, keväiset mielet ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
457. juoksupäivä (167 vko)
- 2823.2 km
- 6 km kylälenkin versio (39 min)
- juoksu oli ihan ok, vaikka ihan yhtä lennokas ja helppo ei ollutkaan kuin edellinen kerta
- ryhti kesti hyvin ja kai ne pakaratkin sieltä löytyivät
- askellus alkaa olla jo aika hyvä
- hengitys rauhallista ja lantion kannatus jo parempaa, lihastyö auttaa
- +8 pilvipoutainen keli, kiva juoksuilma!