Pirjo Tuominen
TULEN VÄRI PUNAINEN
Tammi
Jere Kauppila ja Maria Manner löytävät toisensa pitkien kaipausta täynnä olevien vuosien jälkeen, mutta levottomat ajat tempaavat rakastuneet erilleen. Jeren rintamalle Venäjälle ja Marian tekemään vaikea valinta toisen miehen emännäksi.
Suomi itsenäistyy, mutta maan sisällä kiehuu. Luokkaristiriidat, kaunat ja viha pääsevät valloilleen ja pian Suomi on jakautunut kahtia. Onko siinä maailmassa tilaa rakkaudelle, missä raakuudet ovat arkipäivää, naapurit vihollisia ja koko entinen elämä kuin toinen maailma?
Kirjaa kuvaa ehkä eniten se, että minun piti vaihtaa täysin kevyempään kirjallisuuteen kun olin saanut kirjan luettua. Vahvaa kerrontaa, ei niinkään mässäilty väkivallalla, mutta saatu vaan se ahdistus ja pelko niin hyvin kerrottua, että lukijana tunsin iholla koko loppu kirjan.
Suomen historia on lähellä sydäntäni ja Pirjo Tuominen yksi suosikeistani kertomaan siitä. Tietyt kirjailijat sortuvat vähän samanlaisiin ratkaisuihin kirja toisensa jälkeen, mutta Tuominen löytää aina jotain uutta. Tietysti rakkaus on suuri teema jokaisessa kirjassa - milloin minkäkin moinen.
Ja tykkään näistä jatko-sarjoista, missä yhden kirjan henkilöiden elämä ei jää vain yhden kirjan mittaiseksi vaan saa lukea pidemmälle miten henkilöiden elämä nivoutuu historian tapahtumiin.
Ei mikään kevyt kirja, vaikka viihderomaani onkin. Panee ajattelemaan millainen Suomi oli sata vuotta sitten ja miten onnellista on, että siitä ajasta rakentui näinkin hyvä maa. Lukekaa niin, että on aikaa oikeasti lukea. Mahtava teos!
" Pidä suusi, tai pääset mukaan!"
Maria ja Leea saattoivat vain seurata äänettöminä sivusta isäntäväkensä kärsimystä..
Lehtonen kääntyi hyvästelemään vaimonsa, appensa ja lapset, jotka meteli oli herättänyt. Hän kätteli Mariaa ja Leea ja pyysi kertomaan terveisiä Suvelaan ja Rautajoelle.
" Kunpa edes löytäisitte minun ruumiini" hän sanoi käheästi
saaden kyyneleet virtaamaan naisten silmistä.
Lue myös kirjasarjan ensimmäinen kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti