Mitä hyvää tammikuun plussakeleistä?

Mitä hyvää löydän tammikuisista plussakeleistä ja jäätiköistä?
     No ainakin sen, että jos tämä meno jatkuu, pääsen möyhimään kukkapenkkejä ja tekemään kasvimaata jo helmikuussa. Oikeasti, kaipaankin jo multaa kynsien alle ja olen monena aamuna katsellun kirjahyllyni puutarhakirjoja siihen malliin, että pitäisikö jo ruveta niitä aukomaan ja miettimään uusia ratkaisuja kukkamaniaan, joka iskee viimeistään maaliskuussa.
     Toisaalta ei mene myöskään löpöä lumitöihin. Traktori on saanut olla aika rauhassa tänä(kin) talvena, vaikka toki sillä on jo nyt ajettu enemmän kuin viime talvena. Silloin taisin tehdä virallisia lumitöitä ainoastaan kaksi kertaa, mutta eipä tämäkään lumivuosi nyt ihan kaaosmainen ole ollut näillä nurkilla. Haikeana katselen kavereiden kuvia Lapista, missä talvi on vielä talven näköinen...
      Kolmanneksi: kaivossa riittää ainakin vesi. Nämä talvikuukaudet ovat aina semmoisia kuivuuden kuukausia, kun maahan ei imeydy uutta vettä vaan on pärjättävä sillä vedellä mikä syyskuussa pohjavesistä löytyy. Näinä talvina sekään ei ole ollut suuri ongelma, kun näitä sadeviikkoja on ollut ihan kivasta muutamina talvina. Nytkin sataa ihan silkkaa vettä, joten kai siitä jotain menee maahankin... On nimittäin ihan sula maa tuon onnettoman vähäisen lumikerroksen alla.
      Oikeasti en löydä oikein mitään hyvää näistä keleistä.
      Harmaata ja masentavaa ja märkää ja liukasta.
      Olen talven ystävä, kunhan se on sitten semmoista kunnon talvea. Pakkasta ja lunta. Tämä tämmöinen ei ole mistään kotoisin!

 Sunnuntaiksi keli on kuulemma muuttumassa ja minäkin näin auringon kuvan lehden sääennustuksissa meidän kohdalla ♥ Suunnittelin, että mentäisiin taas rantapiknikille paistamaan makkaraa ja viettämään laatuaikaa Miehenmurrikan kanssa. Onneksi silläkin on vapaa viikonloppu, kun on ollut vähän rankka viikko taas työmaallakin. Kärsivät miespulasta kroonisesti..
      Mihinhän tämä nykyajan työelämä vielä menee?
      Ei se ainakaan ole mennyt parempaan suuntaan, kun puhutaan työssäjaksamisesta. Pikemminkin päinvastoin.

Kävin eilenillalla juoksulenkillä ja hyvä kun kävin eilen nahkean lumen aikaan, sillä tänään ei tuonne teille olisi ollut taas mitään asiaa. Hyvä, että pihalla kestää pystyasennossa.
       Lenkki meni todella hyvin ja jaksoin juosta helposti normilenkin ihan hyvään aikaakin. Hassua miten yksi hyvin mennyt treeni tekee mielen ja olon pitkäksi aikaa hyväksi, tai sitten niitä hyvin menneitä juoksulenkkejä on oppinut arvostamaan kaikkien huonojen aikojen takia.
        Kivaa kuitenkin oli ja tuntui, että oma kuntosuunta on tällä kertaa ylöspäin (koputan puuta etten ole ensi viikolla sairaana...), kun yleensä aina tuntuu, että kun muut ottavat spurtteja hyvään oloon tammikuussa, minä painiskelen kunto-ongelmien kanssa koko kevään vaikk tahtoa ja puhtia olisikin! Onneksi tänään ainakin tuntuu hyvältä ja jos miinustetaan tuo harmaan ilman vaikutus mielialaan, niin olen ihan iloinen ja onnellinenkin - juuri nyt ja tässä ♥
         Kohta Miehenmurukin pääsee viikonlopun viettoon. Olen vääntänyt isännälle rehellisiä lihapullia ruuaksi, joten jos se työpäivän masentava mieli siitä korjaantuisi sekin ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
418. juoksupäivä (154 vko)
- 2587.4 km
- 7.2 km kylälenkki (40min)
- lenkki alkoi hyvin ja sama jatkui koko lenkin ajan
- huomasin ottavani reilusti lyhyempi askeleita jo pelkästään liukkauden takia, mutta taisivat sitten olla energiatehokkaitakin, sillä olisin jaksanut juosta helposti vielä vähän kun oli lenkki heitetty
- jaloissa ei tuntunut kuin mukavaa poltetta ylämäissä ja pitkissä ja loivissa nousuissa
- hengitys rauhallista ja tasaista, pakarat löysivät työnsä ja kädetkin liikkuivat paremmin
- ryhti kesti hyvin ja jalkojen asento tuntui kerrankin hyvältä
- mahtava juoksu kaikin puolin eikä jälkeenkään tuntunut kipuja tai jomotuksia! Mitä minä nyt tein oikein???
- +1 plussakeli, onneksi tien laidassa nahkeaa lunta jalan alle, pientä vesitihkusumusadetta koko matkan, pikkasen kolea ilma