Ja niin se aurinko saapui ♥

Voiko jotain luonnonilmiötä kaivata näin paljon kuin mitä minä kaipasin aurinkoa ♥
      Tänään se paistoi, pilvien seasta, mutta paistoi! Taivaalla näkyi sinistäkin enkä edes muista milloin viimeeksi olisi sinistä pilkahdellut... Ja mittari näytti -5 pakkasta ♥
       Kaikki oli aika täydellistä tammikuiseksi maanantaiksi.
       Viikonloppu meni nopeasti ohi ja maanantaiaamu tuli liian nopeasti. Miehenmurrikan kanssa nukuttiin sekä lauantaina että sunnuntaina pitkään. Miehenmurrikka nukkui pois viikon univelkojaan ja minua piti viikonloppuna ylhäällä omat murheet ja unensaanti jäi yön pienille tunneille. Aamusta sitten unta riitti paremmin.
        Isä joutui sairaalaan perjantai-iltana kun se joulukuun puolenvälin Clostridium Difficile-bakteeri päätti jatkaa bileitään isän saamasta antibioottihoidoista huolimatta - tai kuten minä sanoisin niiden takia! Isä oli melkein kaksi päivää 40-asteen kuumeessa ja vatsaa hoidettiin milläs muulla kuin antibiooteilla. Nytkin sillä on kuuri vielä päällä, vaikka oikein mikään muu kuin mustikkasoppa ei ole pysynyt sisällä.
       En ymmärrä!
       Täytyy sanoa ihan rehellisesti, että en ymmärrä. C.Diff.-bakteeri on häijy tapaus, joka pistää elämän uusiksi ihan täysin. Sitä ei tajua kukaan muu kuin sen läpi käyneet tai siitä kärsivät ihmiset. Minusta aivan liian suuren osan saavat bakteeria tappamaan määrätyt antibioottikuurit, sillä vaikka ne olisivat miten spesifioituja juuri kyseisen bakteerin nitistämiseen ne ovat silti antibiootteja.
       Ulostesiirto on vaikeiden taudin kuvien viimeinen hoito, vaikka minusta sen pitäisi olla ensimmäinen hoito ihan minkätasoiseen C.Diff.-tartuntaan hyvänsä! Siitä on hyviä tuloksia ja potilaiden suolisto pelastuu kenties vuosien kärsimyksiltä.
       Itse sairastin C.Diff-bakteerin aiheuttaman antibioottiripulin noin neljä vuotta sitten ja edelleen vatsa ilmoittaa siitä, että semmoinen on käyty läpi. Minä sain onneksi hoitaa bakteerini ruualla ja maitohappobakteereilla eikä sitä edes yritetty nitistää toistuvilla antibiooteilla. Nyt olen lukenut paljon, paljon enemmän kyseisestä bakteerista ja olisin toivonut että joku olisi antanut sen tiedon minulle silloin kun minä sairastuin. Nyt voin onneksi käyttää kaikki tietoni isän toipumisen auttamiseksi.

Ajatukset pyörivät aika paljon isän ympärillä ja tietysti harmitti äidinkin huoli. Olen tyypillinen murehtija-tyyppi, joka sitten iltasella alkaa ajatella asioita eikä uni tule varmasti! Ja vähän harmitti sekin, että vihdoin viimein meillä oli Miehenmurrikan kanssa aikaa olla koko viikonloppu yhdessä ilman Miehen viikonlopputöitäkään, niin minä olin vähän ajatuksissani ja poissaoleva aina välillä.
        Toki Miehenmuru ymmärsi ja kuunteli minun turhautunutta paasaamista isän tilanteesta, ja olin todella iloinen, että Mies siinä vieressä oli, jonka kainaloon pääsi itkua tihrustamaan.
         Käytiin sunnuntaina rantapiknikillä, mutta aikamoiset kelit aina sattuvat meidän makkaranpaisto-päiviksi. Sunnuntainakin tuuli aika navakasti ja vaikka olin laittanut taas kaikki vaatteet päälle mitä löysin, palelsi siinä seisoessa kuitenkin. Laitan vaikka huomenna ihania kuvia meidän piknikiltä ♥
          Se oli kuitenkin sellaista laatuaikaa yhdessä, että hetkeksi ei painanut työmurheet Miehenmurria eikä isän sairastelu minua. Oltiin hetki ihan vaan toisillemme ♥

Tänään tein sitten vähän lumitöitä, mitä sunnuntainen tuisku oli mukanaan tuonut. Eipä sitä lunta hirveästi ollut ja nyt sitten varmasti maakin vähän jäätyy, kun pakkaset tulivat jälleen näin niukkalumiseen maahan. Tänään nurmi oli kyllä vielä aika pehmeää, sen verran lähti tuppaita mukaan kun koneella työntelin... Saan taas keväällä tilsiä niitä paikoilleen.
        Ja hurraa!
        Sain tänään minun jäälyhty-yritelmistäni jäälyhtyjä ♥
        Kauniita ja ihan muodokkaitakin niistä tuli, vaikka ehdin jo pelästyä, että nyt kun pakkasia kerran tuli niin ehtivät jäätyä pohjaan saakka. Sen verran hulinaa oli iltasella, että en ehtinyt vielä kokeilla kaikkiin lyhtyihin kynttilää, mutta iltasella piti viedä tuohon lähimpään ihan vain kokeeksi tuikku ja katsoa, miten se sieltä jään keskeltä kimmeltää ♥

Kolme lyhtyä vein kivikkoon ja yhden jätin omien portaiden luokse ♥
      Ihme, että sain niistä aikaiseksi noinkin hyviä yksilöitä, vaikka kohmettuivat ja sulivat vuorotellen. Yksinkertainen on kaunista - ainakin jäälyhtyjen suhteen ja miksei monen muunkin elämänalueen suhteen.
      Iltasella kävin juoksemassa ja jalat kyllä huomasivat, että nyt ei juostu enää plussakeleissä. Vaikka oli ihan lämpökerraston pitkikset jalassa niin kyllä reidet kohmettuivat pakkasviimassa kun viimeisiä kilometrejä taas juoksin vastatuuleen. Mukavalta kuitenkin tuntui päästä jälleen liikkeelle ja ajatuksetkin saivat puhdistusta, kun niitä oli muussattu koko viikonloppu ees ja taas.
       Isä mahdollisesti pääsee huomenna kotiin toipumaan ja lupasin mennä roudaamaan äidille vähän troppeja ennen kuin potilas saapuu. Tavoitteena on, että isän vatsa saataisiin siihen kuntoon, että kun tämä antibioottikuuri on syöty niin se ei uusisi enää... Minun tavoitteeni on tehdä ruokavaliosta, maitohapoista ja vitamiineista ja hivenaineista semmoinen yhtälö, että suolisto vahvistuisi ja voisi pian paremmin. Kunhan isä vain noudattaa sitä...

Ilman valoa ja valon kanssa ♥ Lyhtyni mun

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
419.juoksupäivä (155 vko alkaa)
- 2594.6 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- ei ihan niin lennokas ja helppo juoksu kuin torstaina, mutta ei tässäkään mitään suurta vikaa ollut
- jaloissa ei ehkä aivan niin hyvää poweria ollut, mutta ei ne toisaalta väsähtäneetkään hurjasti
- hengitys piti pitää mahdollisimman tehokkaana kylmästä huolimatta
- ryhti, askellus toimivat hyvin ja pakaratkin kai jossain kohdin aina löytyivät
- lyhyttä askellusta edelleen, katsotaan nyt tekeekö se lihaksille haittaa ja hyvää
- -6 pakkasta, tuuli aika navakasti tietyissä kohdin, hengitys kankaan läpi välillä teki hapen oton raskaaksi
- hyvä ja kiva lenkki, joka teki iloiseksi!