Tehokasta kuitukaistaa ja pyrypäiviä

Eilen tämäkin torppa siirtyi valokuitu-aikaan - ainakin netin osalta. Mahdollisuushan olisi saada tv:seenkin kuitupohjainen lähetys, mutta minä muutosvastaisena rintamana en sitä ainakaan vielä halua! Älkää kysykö miksi, en osaa selittää.
      Kuitu kaivettiin maahan jo elokuussako se oli ja nyt sitten pienen hätistämisen jälkeen miehet eksyivät meidänkin pihaan laittamaan reititintä seinään. Isä oli jo homman hoitanut siihen asti, ettei miehen tarvinnut kuin nitoa boxi seinään ja painaa powerit päälle. Vähän liian helpolla pääsi, minun mielestäni...
        Eilen sitten kokeiltiin vähän uuden härvelin nopeuksia ja hyvältä näyttivät uudemmissa koneissa kuten minun tabletissani, mutta tämän läppärin rajoitukset tulivat vastaan. Miehenmurrikalle saarnasin munakkaan paiston ohessa, että minä tajua miksi ei tehdä semmoisia koneita, mitkä antaisivat tasan sen minkä lupaavat tuoda johtoja myöten. Tänään sitten liitin kaapelilla tämän koneen uuteen modeemin ja sitä kautta nopeudet olivat juuri se mitä luvattiin. Ei vain minun koneeni jaksa kuulemma viedä wifi liikennettä sillä teholla kun se talon sisään tulee.
        Pah. Sanon minä.

Tänään kulutin aamupäiväni siivoukseen ja olikin taas ihan kiva saada talo viikonlopuksi siistiksi, vaikka eihän tämä mihinkään kaaokseen pääse, kun itsekseni tai kahdestaan täällä asutaan... Kuulostaa varmaan perheenäidistä ja -isistä kamalalta, mutta olisi joskus ihan kiva huokailla kamalan kaaoksenkin keskellä. Se ainakin merkitsisi sitä, että talossa olisi lapsia tai eläimiä tai molempia! Tämä siisteys kertoo vain siitä, että minun perheeseeni ei kuulu niin paljoa ihmistä, että ne saisivat kaaoksen aikaiseksi. Siinä on sekä hyvät että huonot puolet.
      Siivouksesta palkinnoksi odotti minua nojatuolissa uusi Kodin Kuvalehti ja siinä olikin taas paljon asiaa ja lukemista. Hurahti nopeasti tunti pois ns. kunnon töistä.
       Pitäisikö tuntea taas huonoa omaatuntoa?
       Olen itseni ruoskimisessa todella hyvä, mutta olen yrittänyt tietoisesti sitä vähentääkin...

 Eilen oli maisema hetken aikaa ihan pastillinsävyinen ennen kuin tutut pilvet taas ryhmittyivät auringon tielle. Todella kylmä tuuli kävi kasvoihin vielä iltasellakin, kun pakotin Miehenmurrikan kanssani happihyppely-kävelylle, kun minä olin ollut jumissa sisätiloissa koko päivän ja toinen reppana oli ollut ulkotyössä koko ajan... Olen itsekäs ilkiö!
      Tänään taivaalta on ripsutellut lunta. Hentoista, kevyttä pakkaslunta ja pakkaset ovat laskeneet viiteen asteeseen. Vaikka pakkaset nipistelivätkin poskia, tuntui se kuitenkin han mahtavalta talvikeliltä! ♥ Ihan tarpeeksi olikin sitä soossia ja loskaa ja plussakelejä! Tämä on talvea ja talveen kuuluu nipistelevät pakkaset.

Olen jo vähän ottanut askeleita ensi kesää ja omaa työtäni kohti, mutta ainakaan vielä ei ole mitään virallista suurta uutista kerrottavana. Tuntuu vähän kuin seisoisi tyhjän päällä, mutta huomaan, että se olo on kyllä seurannut minua 11 vuotta näidne pätkätöiden mukana. Siihen tottui, mutta nyt kun on taas "uuden alussa" niin se tunne pompsahtaa pintaan vahvempana.
      Minun luonteeni ei sovi epävarmoihin olosuhteisiin. Rakastan rutiineja ja sitä, että tiedän miten päivät menevät - ainakin noin suurin piirtein. Minusta ei olisi sellaiseksi "katsotaan mitä elämä tuo tullessaan"- ajattelulle kokonaisvaltaisesti! Ehkä viikko tai muutama päivä on kivaa jos voi olla spontaani ja tehdä täysin uusia asioita oman mukavuusalueen ulkopuolelta, mutta sitten rupeankin jo kaipaamaan pysyvyyttä ja arkea ja rutiineja.
      Olenko tylsä?
      Kangistunut omiin kaavoihini?
      Kenties, mutta nautin myös siitä elämästä todella paljon ♥
      Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.... hih ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
423. juoksupäivä (156 vko)
- 2320.2 km
- 7 km metsätie (43min)
- pakkaslumi teki reissusta vähän raskaan, kun jalka ei saanut alleen pitävää maata vaan hötöisen ja pehmeän lumen. Meni energiaa hukkaan kun askel ei vienyt eteenpäin ihan niin kuin piti
- askellus piti olla todella lyhyttä, että edes jotenkin selvisi kotiin asti
- hengitys ok, hengästytti loppupuolella jo pelkästään turhautuminen
- ryhti kesti kuitenkin hyvin ja pakaroilla oli on-off juttu koko matkan, jossakin vaiheessa ne ottivat kiinni ja toisessa vaiheessa eivät..
- -8, pakkaslumisadetta, pakkaslunta maassakin, muuten mukava keli juosta ja sopivasti päällä
- kun pääsin kotiin, olo oli kuitenkin ihan mahtava! Kaikesta vaikeudesta huolimatta!