Paukkupakkasten aikaan..

Päivä on pidentynyt.
     Olen vaihtanut talvivalojen (ent. jouluvalot) ajastinta kahteen kertaan tammikuun aikana myöhemmäksi. Tänään vaihdoin valot syttymään vasta viideltä, sillä vielä neljältä pihamaalla oli ihan valoisaa ♥
      Ihanaa kun ollaan menossa jo sitä valoa ja toivottavasti myös lämpöä kohti ♥

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti. Vietettiin Miehenmurrikan kanssa tasapainoinen viikonloppu niin urheilunja ja liikunnan kuin levon ja rentoutumisen kanssa ♥ Käveltiin yhdessä kumpanakin päivänä ja minä kävin sunnuntaina vielä juoksemassa, vaikka paikallaan polkemiseksi sitä olisi voinut enemmän kutsua... Pyrypäivät toivat maahan vähän lunta ja sunnuntai-iltana juoksualusta oli mitä pöpperöisin. Ainakin kului energiaa!
      Lauantaina käytiin täyttämässä velvollisuutemme ja kävimme antamassa ennakkoäänemme presidentin vaaleissa. Nyt ei sitten tarvitse enää virallisena vaalipäivänä lähteä merta edemmäs kalaan. Samalla keikalla kun meni ruokaostoksetkin, niin mikäs sen parempaa!
       Muuten vietettiin laatuaikaa kahden ja varsinkin Miehenmuru yritti rentoutua viikon töistä parhaalla mahdollisella tavalla. Saunottiin joka ilta ja käytiin hangessakin - minä makoilemassa ja Miehenmuru kävi jalkapatikalla! ♥
        Eilisiltana oli sitten taas niin haikea olo, vähän kaikesta, mutta eniten siitä, että yhteinen viikko oli taas ohi...

Katsotaan aika usein, melkein joka ilta leffoja Miehenmurun kanssa. Molemmat tykkäävät rentoutua elokuvien ääressä, joka on minusta mukavampi tapa kuin esimerkiksi se, että molemmat roikuttaisiin omilla äly-laitteilla ja surffailtaisiin omia polkuja. Kun katsotaan yhdessä leffaa, ollaan enemmän läsnä toisillemme ja kokemus on enemmän yhteinen ja jaettu.
       Minun leffamakuni on ollut aina vähän pehmoinen.
       Tarkoitan romanttisia komedioita, tosipohjaisia draamoja ja romanttisia draamoja.
       Parisuhteen eräs kompromissi on ollut tutustua vähän laajempaan leffa-tarjontaan kuten jännitys, rikosdraama ja sen sellaiset vähän "hurjemmat" elokuvat. Tänä viikonloppuna tajusin kuitenkin, että vaikka olen sujuvasti katsonut jännitystä ja poliisidraamoja ja pitänytkin niistä joistakin, niin ei leffamaku ihan niin vain muutu.
       En osaa selittää miksi en pidä jännityksestä tai trillereistä, en vain viihdy niiden äärellä. Ne eivät sovi minun psyykkeelleni tai luonteelleni yhtään. En tunne oloani hyväksi niitä katsoessa... Sunnuntaina Miehenmuru suostui katsomaan iltasella sitten "minun leffani" eli rakkautta ja romantiikkaa ja valitsin täydellisen legendan sen suhteen, Hiljaiset sillat ♥ Huomasin heti, miten erilainen fiilis minulla oli leffaa katsoessa ja miten hyvä fiilis siitä jäi.
      Toisin kuin jännitysleffoista missä pitää kuunnella sitten leffan jälkeen omankin kodin rapsahteluja ihan eri tavalla... Olen romantikko - niin luonteeltani kuin syvimmiltä elokuva mieltymyksiltäni! Piste.

Tänään mittari oli valahtanut -20 asteeseen kun aamusella nousin.
       HRRR!
       Piti heti tiedustella Miehenmurrikalta, että oliko auton lämmittimen ajastin toiminut ja auto ollut lämmin? Oli kuulemma, mutta oli pitänyt aamusta hakea vähän paksumpaa housua päälle...
       Onneksi tuvan puolella oli lämpö kestänyt melko hyvin eikä tarvinnut kääriytyä kaulahuiviin että sai laitettua tulet uuniin. Kyllähän pakkasen huomasi heti, kun kävin laittamassa traktorin lämmite ja hain laatikosta postin. Poskia nipisteli ja näpit jäätyivät hanskoissa. Pitää kaivaa jostain rukkaset esille!
        Niin, ja saatiin vaihdettua perjantaina ne talvilöpöt traktorin tankkiin, joten turvallisin mielin sain tänään ajella lumia pois pihamaalta. Lumi vain narskahteli renkaiden alla, kun tein pihasta jälleen siistin.
       Kannoin puut saunan kiukaan alle ja vesipadan lämmikkeeksi, sillä jos en käytä saunalla olevia vesiä, ne jäätyvät tällaisilla pakkasilla! Iltasella uskaltauduin vähän ripsimään lunta päälle, vaikka mittari hipoi jälleen kahtakymmentä pakkasastetta. Iltapäivästä aurinko oli jo vähän laskenut pakkaslukemia lähemmäs -15, mutta illaksi se taas napakoitui. Taivaskin oli melkein pilvetön ja tähtiä täynnä ♥

Aloin vähän selvitellä myös työkuvioita tänään ja tapaan erään johtajan keskiviikkoaamuna. Toivottavasti kaikki menisi hyvin, mutta en uskalla muuta kuin toivoa...
        Alkaa nimittäin pää olemaan turvoksissa kaikista näistä asioista, joista pitäisi saada selkeys. Unetkin ovat jo sitä laatua, että alitajunta alkaa olla täynnä. Olen nähnyt monena yönä vanhasta työmaasta niin painostavia unia, että toivon todella, että nämä unet ovat minun keino vain jättää se paikka taakseni ja käydä läpi asia niin ettei se enää vaikuta ajatuksiin eikä uniin sitten kun se on kerran läpi käyty!
         Kaipaan seesteisyyttä vähän tähän työelämän puolellekin. 11 vuotta epätietoisuutta ja arvottomuutta riittää minulle!

Vaikka pakkaset paukkuvat kovimmillaan, minulla karkaa aina välillä ajatus kasvimaahan ja kukkapenkkeihin. Oikeastaan vähän pelottaa taas nuo kukkapenkkien kohtalot, kun tämäkään talvi ei ole tarjonnut mitenkään hyviä talvehtimishetkiä, mutta toivottavasti nyt saivat edes sen verran lumesta suojaa, etteivät ihan olisi kuoliaaksi paleltuneet...
      Kasvimaalla aion ensi kesänä ehtiä olemaan enemmän. Olisi ihana jos saisi töitäkin ennen sitä, mutta sen tiedän ainakin, että vaikka olisin töissä niin se työ ei kiskoisi minusta kaikkea energiaa ulos niin kuin viime kesänä kävi. Saisi olla kasvimaata möyhentämässäkin enemmän, kun vain semmoisen taas keväällä saisi aikaiseksi ♥
      Joka kevät tämä viherpeukalomaisuus iskee. Joka kerta!

 Olen nyt muutamana viikkona yrittänyt ottaa selvää millaisella mielellä olen tähän uuteen vuoteen liikkeellä.
       Alkuunsa tuntui, että samanlainen vähän harmaa olotila jatkuu mikä oli valloillaan vähän loppuvuodesta marras-joulukuussa, mutta tänään huomasin, että ei tarvittu kuin muutama tunti kirkasta aurinkoa naamaan niin maailma ja mieli oli ihan toisenlainen.
          Iloisempi, energisempi, toiveikkaampi.
        Yritän nyt tämän vuoden ajan vähän paneutua oman kropan lisäksi myös oman mielen harjoittamiseen, sillä ainakin viime vuonna väsytin mielen niin täysin kaikella päälle kaatuvalla roinalla, että päätin etten tänä vuonna kasaa päälleni mitään yletöntä stressi-vuorta tai junnaa asioissa jotka pahoittavat mielen - niin, tai pidä sellaisia ihmisiä ympärilläni, jotka tekevät olon vain kurjaksi.
         Ostin alkuvuodesta Maaret Kallion Mielen työkirjan ja aion käyttää sitä apunani tekemään myös mielestäni vahvemman ja paremman niin itselle kuin muillekin ♥
         Ja vaikka kirjan voi aloittaa mistä kuusta hyvänsä, tuntui hyvältä aloittaa tammikuusta. Ihan alusta.
          Olipa kerran... ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 21.1.2018 
424. juoksupäivä (156 vkoa täynnä)
- 2625.2 km
- 5km mini kylälenkki (30min)
- pöpperöinen lumi teki juoksusta pikemminkin paikallaan polkemista
- jalat väsähtivat alta aika yksikön kun askeleelle ei löytynyt tukevaa alustaa vaan jokainen askel petti ja jätti melkein niille sijoilleen!
- askellus lyhyttä ja onnetonta
- ryhti kesti sen mitä kesti
- hengitys epätasaista ja puuskuttavaa
- vähän kylmä juosta varsinkin kun ei päässyt liikkeelle kovin hyvin
- -11, lumisadetta ja kylmä ilta