Kaatumisvaara

Plussaa oli aamusta jo +5 asteen verran ja pihamaalla lammikoita ja jäätä. Kun olin saanut torpan lämmitettyä, lähdin vähän etsimään pahimpiin paikkoihin hiekkaa, että kenkä vähän paremmin pitäisi pihamaalla. Varsinkin kun pitää puita kannella niin kädet ovat siinä hommassa vähän estyneet ottamaan kaatumisia vastaan, joten kenkien on pidettävä tällä pihamaalla!
         Olen kuin vanhat ihmiset (ei millään pahalla, vanhat ihmiset!)
         Pelkään kaatumista.
         Olen elämäni aikana pyörtyillyt kerran jos toisenkin ja liukastunutkin olen milloin vauhdin kanssa ja milloin ilman, mutta pelkään kaatumista. En niinkään sen takia, että joku näkisi, että kaatuisin vaan oikeasti vammojen takia. Olen varjelija-tyyppiä. Pidän jaloistani ja niiden voimasta ja liikkuvasta luonteesta ja en taitaisi kestää, jos onnistuisin murtamaan tai katkaisemaan luitani. Keho on kuitenkin pitänyt minua turvassa 33 vuotta ja tuntuisi että epäonnistuisin, jos itse tunaroisin ja katkaisin koipeni tai iskisin pääni jäähän.
          Postinhakumatkalla (oikaisin pellon poikki, sillä pihatiellä olisi voinut luistella!) ajattelin, että minulla alkaa olla kevättä ikävä jo senkin suhteen, että kuivalla ja kesäisellä maalla on hyvin vähän mahdollisuuksia kaatumisiin...

Harmitti kyllä muutenkin, kun ne ihanat sinisävyiset pakkasillat vaihtuivat taas tähän harmauteen. Iltasellakin kun kävin laittamassa ulkosaunan päälle, joka puolella oli vain mustaa pimeyttä. Viikko sitten oli valkeutta ja pakkasta...
         Tulisi se kevät sitten kunnolla tai sitten pitäisi talvea. Nämä vaihtoehtoiset vaihtoehdot eivät ole niinkään mieluisia...
           Tänään tuli taas vanha polvi viettämään viikonloppua maaseudun rauhaan - pitkästä aikaan. Äiti oli melkein viime viikon tehnyt työkseen lapsen vaatteita neuloen ja piti ottaa sille nytkin muutama malli Novitan lehdistä. Lapsenlapselle, sille tulevalle, neulotaan nyt.

Oma olo oli jo tänään paljon rauhallisempi ja tyynempi kuin mitä se nyt on muutamina viikkoina ollut. Hassua miten pelkästään se, että kirjoittelin työhakemusta ja kävin päällikön juttusilla teki olon paremmaksi, vaikka virallisesti tilanne on pysynyt samana eli minulla ei ole työpaikkaa tulevaksi kesäksi. Asian vireillä olo tekee jo mielen vähän paremmaksi ja olen siitä tavattoman kiitollinen ♥

Siis tällaiselta näyttää puolipyöreän penkin vierustat jo! Kohtahan tuohon jo pääsee vähän multaa kuopsuttelemaan! Ihan älytöntä!
       Toivon todella, että perennapenkit eivät ole kärsineet tämmöisestä talvesta ihan kamalasti... Pidin viime kesän kukkaloistosta enkä jaksaisi aloittaa niiden kasvattelua ihan alusta. Ja pitäisi keksiä taas jotain kivaa ensi kesäksi. Olen ajatellut sellaista köynnösporttia johonkin. Äiti on köynnöksiä himoinnut johonkin kulmaan jo kauan, mutta en ole antanut niitä laittaa mihinkään rakennusten kylkiäisiksi, kun täällä on joka puolella puupintaa niin köynnökset tuppaavat tekemään vähän huonoa puisille seinille..
        Siksi ajattelin jonkinmoista kompromissia ihan erillisestä köynnösportista tai jostain muusta "telineestä" jonka voisi sitten kuorruttaa köynnöksillä. Ideoita?

"Noo onkos tullut kesä nyt talven keskelle..."

P.S. Suomi on alkanut harkita kesäajan poistamista... Ihan ok homma, kunhan ei poisteta koko kesää!