Pääsiäistulet

Unet oli taas mitä sattui ja aamu alkoi vähän jörömäisesti murahdellen, mutta kun kiskaisi verhon auki ja näki, että päivästä oli tulossa taas yhtä kaunis ja ihana kuin eilisestä, turha yrmeily jäi siihen.
       Lämmitin vielä tupaa, joka ei välttämättä ollut kovin viisasta... Iltasella oli melkein +30 sisällä, mutta kun yöllä on vielä pakkasta, tuntuu iso tupa kolealta aina aamuisin. Tai sitten vain luulen, että se tuntuu, kun tuntoaisti ei kai ole ehtinyt vielä kevääseen...
       Sytytin tänään pääsiäiskokon.
       Olemme keränneet vanhaa puurojua aina yhteen kohtaan ja nyt sitä oli ehtinyt kertymään jo sen verran, että tänä keväänä oli määrä laittaa tuleen. Minä vihaan polttaa asioita avomaalla. Takka, uuni ja saunan kiukaat ovat ihan hyviä paikkoja, missä nautin tulesta hyvinkin paljon, mutta kun puhutaan kokosta tai sen sortin tulesta, ahdistaa.
       Isä on toista maata. Ollut aina. Sehän poltteli joskus pellon sängenkin puintien jälkeen, kun vielä maata viljeli. Välillä oli tuli karata metsään välillä taas kaikki sujui hyvin. Ja olen minäkin ollut mukana kun kulotettiin kiviaitojen reunoja, mutta en tunne oloani turvalliseksi näissä "pyromaanipuuhissa"

Nytkin sain tehdä ensin aika paljon töitä, että ylipäänsä keko syttyi, vaikka olikin hyvin peitelty kastumiselta. Sitten kun sain tulet aikaiseksi aloin pelätä ja jännittää, että milloin tässä joutuu sammuttamaan sen tulen... Tai milloin se leviää lähimetsään.. Tai naapurin navettaan...
       Mikään uhkista ei ollut todellenen, sillä joka puolella oli polveen asti lunta, mutta eihän tämmöinen olento järjellä taas ajatellutkaan.
       Tein pihalla muuta puuhastelua, mutta niin, että näin mitä kokolleni tapahtuu. Vasta kun palaminen oli siinä pisteessä, että se oli pientä ja rauhallista polttelua, rauhoituin ja pystyin tekemään vähän muutakin hommaa pihalla kuin kyttäämistä.

Heittelin viinimarjapensaille kalkkia ja raivasin sen jälkeen vähän kukkapenkkejä. Vuohenputkia siellä jo näkyikin ja olivat ehtineet viritellä juuriaan ties mihin.
        Ja voiko ärsyttävämpää kasvia olla kuin tuo elämänlanka?! Raivostuttava tapaus! Ei kuole millään ja kietoutuu ja kuristaa kaiken. Jos saisin mennä taaksepäin ajassa siihen hetkeen, kun joku onneton sen meidän äidille antoi myyntilauseella "kestävä ja hyvä köynnös", voisin kieltäytyä kunniasta ja sanoa, että laitappa vaan kuule ihan omaan kukkapenkkiin! Sellainen riesa se on ollut vuosikymmenet!
        Pienen pohjallisen kanankakkaakin löysin vielä säilöstä ja kun olin saanut kukkapenkit siisteiksi, heittelin vähän lannoitetta kasvuun lähdön turvaksi. Seuraavat sateet saavat sitten liuottaa ne maahan.

Olen näinä päivinä kun aurinko on hellinyt, haaveksinut jo pihakeinusta...
       Tänään päätin, että menkööt siinä sitten vaikka yöhön asti, mutta minä aion saada pihakeinun pihamaalle. Yksin. Omin voimin. Järkevä ihminen sanoisi, että turhaa reuhtomista, kun maanantaina olisi apumies tulossa, minä puolestani olen sitä mieltä, että nainen saa ja pystyy tekemään edelleen jotain ihan yksin, vaikka parisuhteessa elääkin (toisin sanoen, olen jäärä).
        Pientä äheltämistä se vaati ja tuli kyllä hihikin, mutta pienten ja tehokkaiden apuvälineiden kanssa sain painavan keinun pihamaalle ilman haavereita.
        Kyllä kelpasi saunan lämmityksen ja lisäyksen välissä keinutella ihanassa ilta-auringossa ♥
        Ja pitkästä aikaa olin väsyksissä ihan vaan siitä, että koko päivän teki jotain hyödyllistä! Tuntuu, että olen ollut aika hyödytön tälle ihmiskunnalle taas monta kuukautta. Onneksi kevättouhut saavat olon jälleen mielekkäämmäksi.

Ennen saunaa kävin vielä katsomassa polttourakkaani ja hyvin oli iso kasa puuta palanut tuhkavuoreksi. Vähän siellä vielä joku puu savusi, mutta suurimmat köntit olivat kadonneet ja muuttuneet tuhkaksi. Olin vain helpottunut, että nyt se homma on tehty ja selvitty ilman palokuntaa *koputtaa puuta -  jälleen*

Saunassa istuin kauan ja kuuntelin kuinka hanhet höpöttelivät ja kuovi huusi pellolla... Rakastan näitä kevään ensimmäisiä päiviä. En sen takia, että Nuuskamuikkunen saapuu takaisin, vaan sen takia, että KAIKKI IHANA on vielä edessä! Lämpö, aurinko, rusketusraidet, uimiset ja kesäsateet, kukat ja kasvimaan tuotokset, leikatun nurmen tuoksu ja kaikki se vihreys ja ihanuus! ♥
     Ah!
     Miehenmurrikallakin alkoi nyt neljän päivän pääsiäisloma 11 työpäiväputken jälkeen. Sanotaanko, että ansaitusti! ♥ Ajateltiin korkata kesän jäätelökausi lauantaina.. hih... katsotaan nyt saadaanko mistään jäätelötötteröt!