Mielenrauhaa

Isä pyysi kävelemään metsäpalstat läpi ja raportoimaan talven lumituhoista.
     Otin homman asiakseni eilen ja kävelin meidän metsät läpi ja laskeksin suurin piirtein runkojen ja katkenneiden puiden määrän. Yhdessä kohtaa kuusikkoa tuli ihan epätodellinen olo. Ihan kuin olisin ollut satujen metsässä, kun aurinko siivilöityi oksien läpi, lintuja lehahteli ympärillä ja laulu kuului kauas. Jalan alla oli pehmeää sammalta ja ehdin ajatella, että aivan mahtava reitti polkujuoksuun, kunhan reitti olisi ollut samanlainen alusta lähtien.
      Tuli hyvä mieli ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että kaikkien näiden työjuttujen puoleen hyvää mieltä ei ihan kamalasti ole ollut. Tämän viikon lämpö ja asioiden pohtiminen ja tajuaminen ovat tehneet paremman olon.
       Metsässä kävely auttaa muuhunkin kuin verenpaineeseen ja hyvien hormonien eritykseen ja rauhoittumiseen, metsäkävely auttaa selventämään myös päässä vellovia ajatuksia ja kohdentamaan päämääriä.

Kävin eilsen juoksulenkilläni katsomassa "minun uimarantaani". Jäät ovat melkein irronneet ja vapauttaneet rannan, mutta sotkua siellä kyllä on. Jos ehdin, käyn vielä keväällä sen siivoamassa niin pääsee paremmin uimaan.
      Seisoin rantahietikolla ja katsoin alkuillan sävyttämää järven selkää. Voiko ihminen olla yhtä aikaa niin kotona ja niin irrallaan kuin järven rannalla?! ♥ Mieli oli vapaa, vahva ja kaikkivoipa, keho ojentautui niin että olin varmasti 5 senttiä pidempi kuin normaalisti ja ajatukset vaihtuivat itsensä parjaamisesta itseään vahvistaviksi lauseiksi. Pystyn kyllä! Muutos vaatii rohkeutta! Minusta on siihen!
       Ei tarvitse mennä kauas, että ymmärtää ja näkee lähelle ♥
       Menkää rantaan ja metsään, voitte löytää ihmisen, joka joskus haluatte olla ♥