Ensimmäistä päivää pihatöissä ♥

Sunnuntaina ajettiin siskontytön synttäreille Helsinkiin. Isä ei lähtenyt kuntonsa puoleen, joten minä jouduin olemaan kuskina. Vihaan Helsingissä ajamista, varmaankin sen takia, etten kamalasti ole siellä ajellut ja minusta tuntuu aina, että olen keskellä kaikkea ja kaikkien tiellä! Tällä kertaa ajo sujui ihan mukavasti, oli sulat tiet ja kaunis keli. Mahtava keli ajella!
     Jalat jäykkinä noustiin puolen kahden maissa autosta siskon talon vieressä ja olin todella tyytyväinen omaan rauhallisuuteeni, vaikka Helsingissä olikin suuri tietyö menossa juurikin siskoni talon kupeella. Piti vähän ajella sinne ja tänne, mutta päästiin kuitenkin perille. Huh!
      Äiti unohti pakasteet autoon, joita oli tuonut siskolle omasta pakkasestaan ja kun hain ne autosta, oli minun lahjani jo avattu. Tein hattua ja laukkua monta viikkoa, enkä edes sitten nähnyt miten typykkä reagoi niihin... Harmitti eikä vaan ihan vähän!
       Muut lahjat toivot iloa ja riemua kyllä sankarille ja taisivat olla varsin mieluisia. Isoveli vähän protestoi ja minua jo vähän huvitti, että miten hankalaa veljelle olikin se, että nyt sai pikkusisko olla pääosassa... Olikohan meillä tuollaista? En enää muista ja meitä oli kuitenkin kolme...
        Olin aika väsynyt kun 8 maissa illalla ajoin kotipihaan. Miehenmurrikka oli laittanut saunan päälle ja siivonnut talon kuntoon. Oli ihana pujahtaa Miehenmurrikan kainaloon seuraamaan illalla vaalilähetystä ♥ Onni on oma rakas ♥

Eilen sitten urakoin laudat valmiiksi.
       Ajattelin, että jos en niitä nyt tee, niin ne painavat takaraivossa koko ajan kun teen pihahommia. Mieluummin niin, että laudat ovat valmiit ja sitten menen pihamaalle. Saan ainakin sielultani rauhan. Isä oli hankkinut uuden porakoneen sen vanhan tilalle, mutta kyllä sai putsata uuttakin konetta, ettei mennyt tukkeeseen. Hiontapöly oli niin hienoa ja pölysi joka paikkaan.
       251 lautaa... ainakin piti olla. Aikamoinen homma oli tehdä, mutta nyt tarvitsevat vain maalia pintaan. Toivottavasti iskän kunto kohenee kesäksi niin, että se saa niitä maalattua.

Tänään oli siten pihatöiden vuoro.
      Mittarissa lämpöä melkein +15 ja ulkona paistoi aurinko eikä edes tuullut kylmästi niin kuin useimmiten tuppaa olemaan. Muutamissa kohdissa on vielä isotkin määrät lunta, mutta piha alkaa olla aika hyvä! ♥
        Tänään haravoin ja tein ns. yleisilmettä siistiksi. Listasin kyllä mielessäni seuraavat hommat tuleville päiville: kukkapenkkien siivoaminen, viinimarjapensaiden leikkuu ja niille uusia tukiakin pitäisi tehdä.
        Vielä oli maa niin jäässä, etten saanut kellarin katolta ressuja pois. Ne niin rumentavat pihamaan näköä. Haaveilin jo pihakeinusta pihamaalle, mutta en taida saada sitä yksin tulemaan tuolta vintistä.. Olisi ihana istuksia jo pihamaalla valokeilassa ja kuunnella kevttä ♥

Talvituhoja en kamalasti vielä ole etsinyt pensaista tai puista, mutta ainakin omenapuun oksia ovat puput tavanneet vähän kuoria... Se puu on kärsinyt muutenkin kovia, joten toivottavasti se ei heitä henkeään nyt.
       Ja myyrän onkaloita näkyy pihamaalla jonkun verran. Ei niinkään paljon kuin joinakin vuosina, mutta uusissa paikoissa. Toivon TODELLA että ne ovat vain talven aikainen vitsaus. On nimittäin meidän piha saanut olla aika rauhassa myyrän keoilta lähivuodet *koputtaa puuta*
       Ja se minun keijuangervokin, jonka pelkäsin painuneen kasaan aitan katolta tulleet lumen painosta, on pompannut takaisin muotoonsa! ♥ Ihanaa! Ja timanttituijakaan ei näytä pahemmin kärsineen talvesta. Pitäisi vaan etsiä nyt jostain niitä lannoitteita sekä tuijalle että alppiruusuille, voisi ruveta jo antamaan.

Pihatyöpäivän päätteeksi lämmitin sitten vielä ulkosaunan - kaiken kruunuksi ♥ Ja vetäsin saunaan vedet jo letkun kanssa. Ihanaa kun vesien kantaminen on takana päin. Letkun ulos tuominen on rohkea kevään merkki, sillä vielä tähän aikaan on mahdollisuus yöpakkasista, mutta uskon, että sen minkä mahdollisesti yö jäädyttää letkuun, aamu sulattaa... Toivotaan parasta!
      En tiedä johtuiko se pihatöistä vai auringosta vai molemmista, mutta mieliala on ollut parempi (tottakai Notre Damen kohtalo pisti vähän surua puseroon eikä isänkään olotila nyt tainnut olla mitenkään kehuttava...). En vain usko, että jos en suo itselleni hyvää mieltä silloin kun se on tullakseen, mieli hajoaa lopullisesti. Hymy ei ole rikos, vaikka perheessä olisi sairauttakin. Hyvä mieli ei tee isän oloa huonommaksi, vaikka välilllä niin ajattelinkin, että onko miulla oikeutta olla tyytyväinen omaan terveyteen kun isä on niin kipeä.. Ja vaikka minun huoleni ei isää auta yhtään mitenkään, niin en voi olla huolehtimattakaan. Siksi nämä päivät ovat tärkeitä. Kun on puuhaa ja jotain muuta ajateltavaa, ehkä kenties auringon pilkahduksia sieluun asti ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 15.4.2019
576. juoksupäivä (211 vko)
- 3491.5 km
- 3.5 km pieni pyrähdys laskettelurinteellä (30 min)
- pose method
- olen tuskaillut nyt eniten sen asian kanssa, että en jaksa juosta uudella tekniikalla niin pitkään kuin ennen - diagnosoin syyksi sen, että käytän nyt OIKEITA juoksulihaksia ja ne eivät ole vaan saaneet tarpeeksi treeniä kun ovat löysäilleet 4.5 vuotta..
- tänään ajattelin juosta vaikka pienemmän matkan, mutta juosta koko matkan - onnistuin
- tuki on nyt paljon parempi sekä lantiolle että keskivartalolle, askel osuu paremmin, kunhan muistan vaan pitää askel tiheyden oikeana
- kipuvapaa juoksu - ihan mieletöntä!
- +8, ihana keväinen ilta, sai juosta jo suht kevyissä nutuissa