Notre Dame

Tänä aamuna luin lehdestä, että Pariisin Notre Damessa oli syttynyt eilen illalla tulipalo ja palomiehet olivat taistelleet tulta vastaan vielä tämänkin päivän puolella.
        Tuli todella surullinen olo ja ensimmäiset kuvat Notre Damesta palon jälkeen olivat lohduttomia. Moni ihmettelee varmasti, että miten yksi katedraali on niin tärkeä, että siitä puhutaan kuin koko Ranska olisi tuhoutunut. Ehkä sellaiset ihmiset eivät ole käyneet Notre Damessa.
        Minä sain kunnian käydä Notre Damessa yhdeksän vuotta sitten, kun siskoni asui siellä muutaman kuukauden. Näihin aikoihin, 9 vuotta sitten, piipahdin pienellä kevätreissulla katsomassa sekä siskoa että Pariisia. Tykkäsin Pariisista. Se oli suurkaupunki, joka ei tuntunut siltä. Ihmisiä ei ollut kuin New Yorkissa ja jotenkin fiilis oli muutenkin rauhallinen.
        Puhumattakaan tietysti nähtävyyksistä.

Notre Damen käyntiin varattiin melkein yksi päivä, sillä sisko oli jo sen verran monta sukulais- ja kaverituristia käyttänyt Ranskan ihanissa nähtävyyksissä, että tiesi, ettei sinne vaan menty noin vain. Jonoa oli joka paikkaan. Käveltiin kuitenkin ihan Notre Damen ylimpiin kerroksiin ja kurkisteltiin jopa niitä kelloja, jotka oli nähtävillä tornissa.
       Myös kivipatsaat olivat mielettömän upeita ja oikein odotti, että ne olisivat vähän liikahtaneet.
       Sisätilat olivat kuitenkin "se" juttu.
       Rauha, hiljainen hämärä, käsinkosketeltava tunnelma. Aivan mieletöntä! Ei satuttu jumalanpalveluksen aikaan eikä kuultu sinä kertana myöskään Notre Damen kuuluisia urkuja, mutta sisko oli sitten myöhemmin käynyt pääsiäismessussa eikä ole ollut sen jälkeen entisensä. Enkä ihmettele yhtään. Jo pelkkä käytävällä kävely ja sen kaiken tunnelman aistiminen teki sanattomaksi.

Siksi tänä aamuna oli kamala katsoa niitä hiiltyneitä ja palaneita kuvia Notre Damesta, joita julkisuuteen kun tuli oli saatu hallintaan. Torni romahtanut, katto tullut alas ja ties miten suuri menetys kaikkien kulttuurihistoriallisten tavaroiden osalta.
       Jaettiin siskon kanssa asiasta muutama viesti aamupäivästä, kun tiesin, että Pariisi-rakkauden edustajana sisko oli surullinen uutisesta. Onneksi ei kuitenkaan palanut maan tasalle, oli siskon toiveikas lopetus viestittelyyn. Onneksi niin.
        Toivottavasti Notre Dame olisi kärsinyt vähemmän vaurioita kuin mitä annetaan ymmärtää, ja että kunnostustyöt saataisiin käyntiin joko yksityisten lahjoittajien ansiosta tai valtion varoista, sillä aikamoinen ruusu Notre Dame on Euroopan keskiössä.
         Pariilaiset ovat syystäkin järkyttyneitä, mutta luulen, että jokainen joka on käynyt Notre Damessa kantaa tämän päivän kuvien ja tapahtumien takia surua sydämessään.
        Notre Dame jättää kävijään jäljen. Sieluun ja sydämeen ♥

*) kuvat ovat siskoni ottamia, ethän kopioi ilman lupaa // please don't copy without permission