Töyhtöhyypästä tovi...

Tämän vuoden ensimmäinen kevätkuukausi on alkanut ♥
      Hurraa!
      Ei nyt kamalan keväisissä tunnelmissa, mutta vähän sinne päin. Viikonloppuna sataneet lumet jäivät osaksi maahan, kun lämpötila ei malttanut kohota ihan perjantain lukemiin ja tuuli pysyi kylmänä.
     Meidän pihalle on ilmestynyt ensimmäinen paluumuuttaja, töyhtöhyyppä. Tyyppi kyllä lähinnä on tepastellut lumisella pihamaalla sen näköisenä, että ei ole oikein varma jäädäkö vai lähteäkö takaisin. Eihän tämä Suomen huhtikuu vielä ihan kevätlämpöä anna...
     Toivottavasti kuitenkin jää, on mukava saada vähän jo ääntä pihamaalle ♥ vaikka sitten epätoivoista kirkumista...

Lupasin Miehenmurrikalle etten raahaa sitä tänä viikonloppuna mihinkään, kun kerrankin sillä oli kummatkin päivät vapaat ja edelleen vähän toinen polvi vihoitteli.
      Mutta.
      Kun lauantai oli jotenkin niin keväinen ja ihana päivä niin kysyin (huom!) että lähdettäisiinkö katsomaan järven jäitä rantaan. Ilokseni Miehenmurrikka ei pannut hanttiin vaan lähdettiin pienelle "rantabulevardi" kävelylle.
      Jäät olivat edelleen siellä missä ne nyt ovat olleet koko talven. Ainoastaan railoja ja pieniä vesilammikon alkuja oli rannoissa. Olisi ihan mieletöntä osua paikalle silloin kun jäät lähtevät. Kuten Muumeissa sanottaisiin, katsoisin kevään tykkitulta ♥
       Kuminaa ja ritinää olen päässyt kuuntelemaan, mutta en oikein koskaan ole erehtynyt rantaan silloin kun jäät oikein kunnolla ryskyvät.

Sunnuntaina satoikin sitten lunta, räntää, vettä ja rakeita, joten lauantai oli oikein hyvä ulkoilupäivä..! Sunnuntain minä sitten pyhitinkin pelkälle lötköilylle. Sanoin iltasella Miehenmurrikallekin, että olipas erikoisen tuntuinen päivä, kun ei tehty oikeastaan yhtään mitään.
        Sinänsä olin iloinen, että osattiin olla niinkin - tekemättä oikein mitään.
        Takuulla palautti niin fyysisesti kuin henkisestikin viikon touhuista ja mietteistä. Minulla ei niinkään ole työmurheita (jos tätä yleistä epävarmuutta tulevaisuudesta ei oteta stressinä..), mutta Miehenmurrin työmaa muuttuu päivä päivältä sekavammaksi ja sekavammaksi. Olen ihan ylpeä, että hän on selvinnyt siellä niin hyvin! Henkisesti vahvaa tekoa ♥

Tänään sain ryövättyä muistitilaa omasta päästä sen verran, että paneuduin taas oman yritykseni setvimiseen ja yllättävää kyllä asiat, joista tein vähän yhteenvetoa alkoivat jostain syystä tuntumaan jo ihan tutuilta - jopa ymmärrettäviltä.
       Epävarmuus alkaa muuttua innostukseksi ja uusien ajatusten hautomoksi.
       Ehkä sittenkin olen löytämässä oman polkuni tässä elämässä...

Kävin tänään juoksentelemassa. Tutustuin viikonloppuna Pose Method-nimiseen juoksutyyliin ja kokeilin sitä tänään. Tietysti se kävi ihan uusiin lihaksiin, sillä niitä lihaksia en ole juoksussa ikinä saanut aktivoitua, jonka tämä metodi teki heti. Se ei käynyt jalkoihin, kun se on maineeltaan sellainen, että juoksun pitäisi sujua kipu vapaasti, kevyesti ja aiheuttaa vähemmän kuormitusta jaloille. Juoksin tai siis harjoittelin tänään sitä ekaa kertaa ja täytyy sanoa, että ainakin se 'kipu vapaa' osio tuntui toimivan. Jalat eivät ottaneet iskutusta vastaan samalla tavalla kuin mitä ennen.
      Siis sehän on fakta, että juoksemaan oppii vain juoksemalla, mutta aina silloin kun minun suuri ja loppumaton tutkimustyö juoksemisen suhteen löytää näitä uusia tapoja ehkäistä vammoja, synnyttää intoa juoksuun ja aukaisee uusia ovia uusiin juoksumaailmoihin, mietin, että miten monta vuotta on mennyt hukkaan. Olen juossut 4.5 vuotta väärin.
       Oma syy, ei kenenkään muun.
       Olisin voinut mennä juoksukouluun ja aloittaa ylipäänsä alusta ihan oikein. Toisaalta kun itse opettelee niin takuulla tunnen kehoni nyt paremmin kuin jos kaikki olisi mennyt alusta asti hyvin. Kaikki kivut ja juoksemisen rasitusvammat ovat minulle tutumpia nyt, kun niitä on käynyt läpi itse ja hakenut ja etsinyt niihin ratkaisuja.
        En kadu ainuttakaan askelta, mutta miten monelta murheelta olisin säästynyt ja miten monta iloisempaa kilometriä olisi mennyt jos olisin löytänyt nämä hyvät jutut pikkaisen aikaisemmin.
        Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
570. juoksupäivä (209 vko alkaa)
- 3458.0 km
- 7.2 km kylälenkki (55min)
- Pose Method- tekniikka harjoitus
- katselin videoita, joita oli kuvattu omasta juoksusta ja huomasin, että laskeudun kanta edellä. Uuden tavan mukainen laskeutuminen auttaa tekemään juoksusta rullaavamman ja vauhdikkaamman
- huomasin kyllä vanhan tyylin ja uuden tyylin eron, kun juoksin. Vanha tyyli todella sammuttaa vauhdin ja töksähdän 
- jaloissa ei tuntunut samalla tavalla kuin ennen, tosin tämä oli vasta ensimmäinen harjoitusjuoksu, joten kävelyä ja oikean asennon hakuakin oli paljon
- teki paremmin aktiiviseksi takareidet ja ne OIKEAT juoksulihakset
- ylämäet ja varsinkin alamäet toimivat nyt paremmin
- "kaatuminen" oikeaan asentoon vaatii vielä harjoittelua
-+5 vähän kolea, mutta poutainen ilta, ihanan valoisaa!