Drone is gone! Tai ainakin melkein...

Kun valmistuin ravintovalmentajaksi, Miehenmurrikka osti minulle valmistujaislahjaksi dronen. Nyt kun lumet vihdoin sulivat pois päästiin kokeilemaan härveliä ulos.
      Ei se ihan niin helppoa ollut kuin olisi voinut kuvitella ja aika nopeasti sitä meni paniikkiin että mihinhän asti kone sujahtaa, kun äkkiä meinaisikin valkoinen lentohärveli hävitä näköpiiristä...
       Eilen kuitenkin kokeiltiin sitten jo kameraa, sen verran oltiin saatu (muka) varmuutta lentämiseen. Kyllähän me saatiin jo ihan kivaa ilmakuvaa meidän tiluksista, mutta edelleen se laskeutuminen oli pikemminkin kuolonuhreja vaativa pakkolasku kuin tyylikäs laskeutuminen!
      Miehenmurrikalla ohjain pysyi paremmin hanskassa kuin minulla ja uskalsi nostaa koneen korkeammalle niin että saatii kaunista ilmakuvaa ♥

Pikkusisko kysyi, kun laittelin viestillä vähän kuvaa dronen matkasta kohti taivaita, että kohta saan otettua meidän torpasta ihan omia ilmakuvia, joita jotkut myyjät myivät aikoinaan monella sadalla eurolla.
       Sanoin vain, että kunhan osaan ajaa konetta tarpeeksi hyvin, nappaan ilmakuvia naapureidenkin taloista ja myyn niille ilmakuvia monella sadalla eurolla!
        Bisnes is bisnes.
        Heh. ♥