Kuunnellen...

Olen ollut aamun itseni kanssa ♥
      Aamusta lämmitin tupaa ja kuuntelin tulen ritinöitä. Sitten tein lumitöitä ja kuuntelin traktorin kolinaa ja hurinaa. Nyt istun tuvan pöydän ääressä, syön vähän välipalaa ja kuuntelen tiskikoneen huminaa, kun se kuivaa astioita.
      Olen tämän aamua kuunnellut ympäristöäni ja siinä samalla itseäni.
      Ja on tehnyt hyvää ♥
      Viikko on hurahtanut ja siihen on mahtunut komeita pakkaspäiviä ja aurinkoa sekä eilistä lumimyräkkää ja tämän päivän hentoista pakkaslumen leijailua. Olen viikon aikana aloittanut blogipostauksen pariinkin kertaan, mutta olen ollut vähän liian levoton jäsentämään ajatuksiani.

Ollaan taas Miehenmurrin kanssa vietetty viikko kahdestaan. Asuttu saman katon alla ja kerätty itsemme ruokapöydän ääreen yhdessä milloin ruualle ja milloin iltapalalle. Miehellä on ollut töissä taas todella vaihtelevia päiviä ja pitkä viikko tulevine viikonlopputöineen... Olen yrittänyt tehdä ruuaksi ja iltapalaksi semmoisia ruokia, että toinen jaksaisi töitä tehdä ♥
       Ruokapolitiikan kanssa meillä on meneillään keveämpi ateriamalli. Miehenmurrikka keventää ja minä yritän keksiä kevyitä aterioita. Toisaalta sitten taas ruuan pitäisi keveyden lisäksi olla myös sen verran ravitsevaa, että minä saisin juoksuun tarvittavaa energiaa ja Miehenmurri taas töihin vaadittavaa boostia... Ja kun en ole mikään gordonramseymainen keittiötähti, niin välillä on ollut miettiminen millaista apetta sitä eteen laittaisi!
       Tällä viikolla ollaan kuitenkin syöty ensin viikonlopun tähteitä alkuviikko, nakkikeittoa loppuviikko ja viikonlopuksi teen jotain hyvää ja herkullista - ja kevyttä!
       Niin ja kokeilin ensimmäistä kertaa munakasrullan tekoa muutama ilta sitten ja sain kun sainkin sen kääröksi! Jeehaa! Olin koko viime kesän ihastellut Annin evääksi tuomaa munakasrullaa ja ihmetellyt miten se kestää kasassa, kun minulta hajoaa munakkaatkin pannulle?! Jaan salaisuuteni teille pian...

Missasin sen kuun pimennyksen! En tosin tiedä olisiko se täällä edes näkynyt kovin hyvin, mutta sinä päivänä oli kuitenkin ihan kirkas taivas eli tätä pilviverhoa ei ollut ainakaan tiellä. Tiistaina juoksin iltalenkin kuutamossa ja se oli kyllä erikoisen hieno juoksulenkki. Ihan epätodellinen ♥
       Ja eilen ajattelin että juoksen Miestä vastaan ja hän napatkoon minut matkan varrelta kyytiin, mutta suunnitelma meni vähän karille, kun Mies olikin päässyt aikaisemmin töistä ja tulossa jo kotiin. Lähdin silti juoksemaan ja päätin tehdä spurttilenkin ja katsoa mihin asti pääsen. 3.5km juoksin tosin mies sai minut kolmen kilsan päässä kiinni... Antoi minun juosta lähimpään risteykseen kuitenkin.
       En harrasta talvisin kovin usein spurttilenkkejä, koska alustasta ei saa energisiä askeleita aikaiseksi ja sitten kylmä ilma käy hengityksen päälle vaikka eilenkin hengitin kahden huivin läpi. Silti eilinen lenkki teki hyvää ja uuvutti!

Eletään jo helmikuuta. Joka päivä mennään kohti kevättä.
       Viikolla saatiin hyviä uutisia isän sydämestä. Sillä oli ollu kardiologin vastaanotto tiistaina ja lääkäri oli kysellyt ja kuunnellut ja todennut lopuksi, ettei mitään fyysistä vaivaa sydämessä ollut vaan se yksinkertaisesti on voinut olla tulehduksien ja heikon kunnon aiheuttamaa rasitusta, ne rytmihäiriöt.
        Sinänsä lohduttavaa ja valaisevaa, mutta nyt sitä sydäntä pitäisi sitten vähän jumpata, ettei siihen mitään fyysistä vaivaa tulisikaan.
         Itsestään huolehtiminen on vähän kuin venyttely: notkeat tykkäävät venytellä, kun jo valmiiksi venyvät ja jäykkien on vaikea aloittaa kun ei kuitenkaan veny tarpeeksi. Eli siis kun huonokuntoinen aloittaa kuntoilun tulee ensimmäisenä vastaan se, ettei ole kunnossa ja väsyy ja masentuu ettei jaksakaan heti maratoonia tai kävellä Suomen halki! Alussa pitääkin tehdä pikkuisen pienempiä tavoitteita kuten korttelin ympäri tai lähikaupalle ja takaisin.
          Olen itse harrastanut venyttelyä pian puoli vuotta hyvin säännöllisesti ja huomaan, että jee taivun jo vähän enemmän kuin puoli vuotta sitten. En edelleenkään ole mikään kuminauhanainen, joka pujottelee itsensä solmuun, vaan saan jo varpaista kiinni kun venytän jalkoja.
         Pienin askelin suuriin voittoihin ♥

En ole äiti eikä minulla ole kasvatuksellista osaamista äitiyden kautta yhtään. Minulla on kokemusta ainoastaan muiden lapsista ja nuorista. Silti tuntui hyvältä kuin toissapäivänä pihalla piipahti naapurin nuorimies, minun "toinen lapseni" eli entinen pieni mies jonka elämässä olen ollut mukana ensimmäisestä päivästä alkaen. Tuntui hyvältä, että edelleen tuo kaksikymmentävuotias miehen alku tuli juttelemaan ja hakemaan "turvaa" minusta. Puhui vaikeasta syksystä, työpaikan ongelmista ja ihan vaan siitä nuoruuden vaikeudesta, kun mikään ei yhteiskunnalle tunnu riittävän.
      En minä mitään ihmelääkettä ongelmiin osannut antaa, vain niitä omia ohjeita ja vinkkejä, joilla itse selvisin samoista "elämän jomotuksista" silloin aikoinaan. Lohdullisinta siinä oli se, että ei maailma ihan kaiken suhteen ole muuttunut eikä ihmisetkään.
      Onneksi.
      Juniorin kanssa nämä nuoruuden kipukohdat alkavat olla vasta edessä päin vaikka pientä alkua onkin jo havaittavissa. Kasvu tekee kipeää, fyysisesti ja henkisesti. Eikä siihen ole kuin yksi lääke.
      Aika.

On taas pilvinen ja lumisateinen päivä, ja vaikka aurinko on aina tervetullut lisä näihin mukaviin pakkaspäiviin, olen kiitollinen tämän päivän rauhallisuudesta ja kiireettömästä lumisateesta. Siivosin jo eilen, että saisin pyhittää perjantain itsensä kanssa olemiselle ainakin siihen asti kunnes Miehenmurrikka tulee työmaalta nälkäisenä, lumisena ja väsyneenä ♥
         Elämä parhaimmillaan.
         Hiljaisuus, ruuan tuoksu ja väsyneen Miehen uni kainalossa ♥
         Arjen onnea teille mussukat! Ja hyvää viikonloppua.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 30.1.2018
428. juoksupäivä (158 vko)
- 2649.2 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- jalat jaksoivat alussa ja lopussa hyvin, mutta keskivaiheella oli vähän uupumista havaittavissa
- hengitys toimi ja oli rauhallista ja tasaista
- ryhtiä piti vähän nostaa varsinkin uupumisvaiheessa ja korjailla matkan varrella mutta kiitettävästi kesti kuitenkin
- askellus parempaa ja ylämäissä kokeilin päkiäjuoksua, kävi ainakin pakaroihin!
- -8, kylmä keli juosta, ihana KUUTAMO

torstai 1.2.2018
429. juoksupäivä (158 vko)
- 2652.7
-3.5km kylälenkin osa (20 min)
- spurttilenkki
- niin paljon kuin palkeista ja jaloista lähti niin pitkälle kuin ehdin
- hengitys meni jo kilsan jälkeen ihan puuskutukseksi ja jalat olivat maitohapoilla, hidastin aina välillä vähän ja sitten taas annoin kaiken energian mitä vaan oli takataskussa
- askellus liian nopeasti ja liian paljon (iltasella triggerpisteitä vasemman jalan IT-jänteen kohdilla, säteili polven alle)
- ryhti hyvä aina väsymiseen asti
- pulssi tasaantui suht nopeasti kun pääsin loppuun
- -8, tuulinen ja vähän lumisadetihkuinen iltapäivä, suht hyvät tiet