Luontoilmiö nimeltään aurinko ilahdutti jälleen tänään, vaikka aamusta vielä pilviä maleksikin taivaankannella kuin ärsyttääkseen. Nyt kuitenkin aurinko paistaa niin, että räystäissä roikkuvat jääpuikot tippuvat vettä! Hurraa!
Minulla on liedellä tämän päivän ruoka, makkarasoppa. Tosin, kun olen äitini tytär, sitä tuli sen verran, että syömme muinakin päivinä sitä Miehenmurun kanssa. Kenties viikon! En osaa näemmä tehdä vähän! Pitäisi ihan katsoa joku kerta ohjeista, miten tehdään keitto kahdelle vaikka kahdeksi päiväksi. Nyt sitä tuli viisi litraa ja syömme sitä takuulla viikon!
Minun eiliset ystävänpäiväyllätykset onnistuivat ja olivat kuulemani mukaan ihan kivojakin ♥ Katsottiin iltasella vielä elokuva nimeltä Ystävänpäivä ihan vaan niin kuin varmistuksen varmistukseksi. Minun leffavalintani, jos sitä nyt ylipäänsä pitää edes sanoa... Sain postilaatikkoon korttejakin ja Annilta kirjeen ♥
Miten voikin kirjeen saaminen tuntua niin kivalta!? Olisi tehnyt heti mieli kirjoittaa satasivuinen kirje takaisin, mutta hillitsen itseni vähän aikaa niin saan ajatukset jäsenneltyä. Mutta oikean postin saaminen on kyllä sydämen kannalta terveellistä, joten kirjoittakaa kirjeitä ystävät rakkaat, ne piristävät saajaa ja tekevät hyvää kirjoittajallekin ♥
Miehenmurri lähti tänään töihin vähän puolikuntoisena. Tunnollisena työntekijänä Mies sairastaa aina lomalla. Nytkin sillä olisi kolmen päivän mittainen viikonloppu, ja yskii ja niiskuttelee taas siihen malliin, että eiköhän se joku flunssa ole taas tulossa.
Suututtaa.
Miehen puolesta ja itseni puolesta ja meidän puolesta!
Kerrankin, kun olisi aikaa tehdä jotain kivaa kahdestaan viikonloppuna kolmen päivän ajan: mennä leffaan tai sinne laskettelemaan vaikka, niin sitten sairaus vie kaikki suunnitelmat kankkulan kaivon luokse!
Enkä oikein tiedä mistä tämäkin pöpö nyt taas tuli. Sen vaan sanon, että en aio sitä ruveta sairastamaan Miehen kanssa, hän pitäköön tämän pöpön ihan itsellään, sillä minä sain NIIN tarpeekseni siitä syksyisestä revohkasta, että no thanks!
Minun piti tänä vuonna saada itselleni vastustuskykyä kaiken suhteen eikä se oikein onnistu jos koko ajan on kipeänä... Eli pysyttelen hoivapuolella enkä aio siirtyä sairastuvan puolelle. Juniorikin tosin köhi kuulemma jo viime viikolla, ettei sitä taudin alkua tarvitse koululaisen kanssa kamalan kaukaa etsiä. Kunhan nyt ei sairastelisi sitten ainakaan talvilomalla - kumpainenkaan!
Alottelin pikkusiskon mahassa olevalle loiselle neulomaan sukkia. Pitäisi sille kantajallekin tehdä hänen sukkansa valmiiksi, kun sisko oli niin pahoillaan kun ei ollut lahjaa antaa silloin kun syntymäpäivät olivat. Ajattelin tehdä sille semmoiset matalavartiset villasukat vielä näin kevättalven iloksi - ja miksei kesäksikin. Villahan on viileä materiaali ja hyvä pitää jalassa myös alkukesän viileinä päivinä.
Niin, kunhan nyt saisin ne tehdyksi ennen sitä meidän Helsingin reissua maaliskuun puolessa välissä... Pitäisi olla klooni, jonka voisi jättää tekemään milloin mitäkin. Ruokaa, neulomuksia, tiskausta, siivousta... Jotkut kloonaavat uutisten mukaan koiriaan kamalilla summilla. Kyllä minä kloonaisin enemmänkin itseni ja ottaisin sen sitten piiaksi, hih!
Hmph, vaan kun nyt ei ole sitä piikaa eikä klooniakaan, niin tämä emäntä piian trikoissa taitaa lähteä ottamaan vähän aurinkokylpyjä tuonne ulos ja heiluttelemaan vaikka hetken lumikolaa, vaikkei siellä kamalasti lumitöitä olekaan ♥ Kunhan menen häsläämään!
Mukavaa loppuviikkoa, mussukat, ja pysykäähän lämpöisenä. Aurinko paistaa, mutta keskitalvea vielä eletään. Älkää sairastuko!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
435. juoksupäivä (160 vko)
- 2689.5 km
- 5 km metsätie (28min)
- katsoin mittaria väärin, luulin että oli -3 kun olikin -13 ja se tuntui juostessa kun olin laittanut liian vähän päälle
- hengitys sakkasi ja jalat kohmettuivat täysin
- piti juosta liian vauhdikkaasti edestakaisin koko reitti ja oli kylmä niin harteilla kuin jaloillakin.
- todella fiksua!
- ei mitään järkeä!
- -13 pakkasta, lumisateen hötöä, hullu juoksu, ei järkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti