Kotilieden lämmössä ♥

Tänään oli pikkusiskon syntymäpäivä ja jos nuorempi sisko täyttää jo 31 vuotta niin se tekee minusta sitten.... vähän vanhemman! Sisko on tulossa huomenna äidin ja isän luo käymään vauvavatsansa kanssa ja näen sitten tämänpäivän päivänsankaria sitten perjantaina. Mahtuukohan se enää edes junan ovesta ulos?!
      Olin tänään pihalla koko päivän.
      Aurinko paistoi ja arvatkaapa mitä? Se jo ihan lämmitti kun pääsi paisteen kanssa samalle suunnalle. Tein aamusta lumitöitä taas ihan käsikolalla ja odottelin, että traktori lämpiää. Sain naapurilta naurahtavia katseita kun tein leveää pihatietä kolaillen, mutta katsotaan vaan kuka viimeiseksi nauraa kun minulla on käsivarsissa poweria ja kintuissa voimaa!
       Hyötyliikuntaa parhaimmillaan kun koko kroppa tekee töitä!

Tämän tästä maahan satoi vähän lumiharsoa, mutta suurimmaksi osaksi päivä oli aurinkoinen ja ihana pakkaspäivä. Touhusin lumitöiden kanssa aamupäivän, heittelin talon sokkelia vasten vähän lumieristettä, kun ei olleet tuiskut tuivertaneet sinne asti ja vähän jos eristäisi lämpöäkin niin olisi kiva bonus.
      Laitoin saunan lämmite iltaa varten ja kannoin puitakin tupaan. Huomenna pitäisi vähän imuroida ja siivota taas talo viikonlopuksi, kun huominen menee kaupungissa ja sitten onkin jo lauantai.
      Oli ihanaa tulla pakkasesta ja lumitöistä tänään keittoruualle. Tällä kertaa oli vuorossa pinaattikeittoa kananmunalla ja olipas hyvää pitkästä aikaa ♥

Kirjoittelin eilen jo ystävänpäiväkortit valmiiksi etteivät jä samalla tavalla viime tinkaan kuin ne onnettomat joulukortit! Ihme että sain ne ajoissa postiin! Tein siskon muksuillekin pienet paketit kirjekuoren muodossa, toivottavasti eivät tukehdu pieniin osiin... Ostin heijastinliivit ja pienet lego-rakennussarjan. Varsinkin pienempi neiti on vielä siinä iässä että kaikki taitaa mennä suun kautta. Toivottavasti katsovat perään...
       Kortteja kirjoitellessa ajattelin, että mitenhän minäkin olen kaikki ne ihmiset ystävikseni saanut? Eri ystävien kanssa meitä yhdistävät eri asiat: toiset ovat töistä ja toiset ovat elämän varrelta muuten, koulusta tai ihan vaan kirjekavereita. Jokainen on kuitenkin tärkeä osa minua ja minun ihmishistoriaani ja jokainen heistä on muokannut minua ihmisenä paremmaksi ♥
       Eräs ystäväni sanoi, että ei lähetä kortteja ystävänpäivänä, koska se on niin keksitty juhlapäivä. Amerikkalainen hömpänhömppä-päivä. Jokainen päivä on kuulemma ystävänpäivä. Olin hiljaa, vaikka olisi tehnyt mieli kysyä, että sanooko hän ystävilleen sitten niinä muina "ystävänpäivinä" että ystävät ovat hänelle tärkeitä? Tuskin.
       En minäkään sen takia ystävänpäivästä pidä, että silloin saan ja lähetän kortteja (joskin se on ihana lisä!). Minä vietän ystävänpäivää sen takia, että edes kerran vuodessa tulisi ilmaistua ystäville että he ovat tärkeitä ja pidän heistä ja tarvitsen heitä. Toki yritän muistaa sanoa ystävilleni muulloinkin, miten tärkeitä he ovat minulle, mutta AINAKIN ystävänpäivänä saan kirjoittaa sen korttiin ♥

Kävin eilen juoksemassa jo iltapäivän puolella. Pöllytti lunta koko päivän ja ajattelin, että iltasella pöpperöä on vielä enemmän. Ihan tarpeeksi oli silloinkin kun lenkille lähdin. Energiaa meni siihen, että askel ei oikein pitänyt.
      Juoksin 8.4 kilsaa ja jossakin vaiheessa mietin, että en taida kotiin päästäkään! Pääsinpähän vain ja olin oikein ylpeä itsestäni vielä kaiken lisäksi! Teki hyvää ja minun pitäisikin nyt ottaa vähän ohjelmistooni pitempiä lenkkejä. Pelkään vaan että ahnehdin sitten taas jalkani vaihtopenkille, jos en malta pitää varaani...

Lämmitin tänään ulkosaunan ja lihaskuntotreenin jälkeen se teki todella hyvää ♥
       Kävin pyörimässä hangessakin ja piipahtelin lumen äärellä useammankin kerran kylpyjen välissä ja ainakin kintut saivat nyt kylmähoitoja kunnolla. Olen arka jaloista ja kylmä lumi kiskaisee ensimmäiseksi jalkaterät jäähän. Minulla on keinoni ja tänään hipsuttelin sukissa hankeen. Muu kroppa sietää kylmää paljon paremmin kunhan jalat kestävät edes hetken aikaa lämpöisempänä! Viimeisen kerran kun pompin hangesta pois pohkeita kuumotteli (tai siis kylmäsi) niin kovin, etten tarjennut ottaa sukkia pois pukuhuoneen puolella vaan pomppasin saunan puolelle ja kauhoin lämmintä vettä niskaan.
        Lumisukat kastuivat likomäriksi...
        Mutta hauskaa oli ♥
       Ja takuulla nukuttaa, kun ensin on koko päivän puuhaillut ulkona ja sitten vielä riehunut saunan ja hangen väliä ja syönyt hyvää iltapalaa ja nauranut Miehenmurrikan kanssa puhelimessa ♥♥♥
       Meillä on omana "sisäpiiri" juttuna pingviinit... varsinkin keisaripingviinit. Sitä naurettiin tänäänkin puhelimessa - ehkä siinä oli puolet kumpaisenkin väsymystäkin! Ehkä. Kenties.
       Tiesittekö, että keisaripingviinit munivat munat juuri ennen pahinta talvea (jopa -86 asteen pakkasia) ja naaras jättää munan kuoriutumaan uroksen hoitoon ja lähtee itse etsimään ruokaa moneksi kuukaudeksi (etelämmäksi siis). Poikanen on söpö ja suloinen ja harmahtavan untuvan peitossa, kun äiti sen seuraavaksi näkee.
      Samaan aikaan, kun naaras on ruuanhakumatkallaan, uros seisoo monta kuukautta julmimmissa tuulissa ja pakkasissa ilman ruokaa...
       Onkohan tuo nyt sitten tasa-arvoa? Mitä?

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
6.2.2018 tiistai
- 2667.1 km
- 8.4 km metsätien +  lisuke (51 min)
- vastasatanut lumi teki tarpomisesta vähän hankalampaa ja vaikeampaa ja raskaampaa
- askel petti vähän vastasataneen lumen päällä eikä potkun tullut oikein energiaa
- hengitys ok, melko tasaista koko ajan
- tasainen vauhti takasi sen, ettei kamalaa väsymistä päässyt tapahtumaan, mutta kyllä sitä silti oli ihan kiitollinen kun kotiovi kolahti kiinni ja pääsi suihkuun
- jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin ja tuntui hyvältä, että pitempikin matka menee suhteellisen helposti
- ryhti kesti ja juoksu tuntui kai siksikin sen verran helpolta (vatsalihastreeni alkaa purra)
- -8, lumipyryä, tuulta ja pöpperöä lunta
- mahtava fiilis juoksun jälkeen!