Nuha. Ottaa. Päähän.

Kolme päivää yhteistä viikonloppua Miehenmurrikan kanssa, aurinkoista keliä luvattu koko viikonlopuksi ja minulla suunnitelmia pieni pino ajatuksissa miten helmikuisia vapaita vietettäisiin ♥
       Ja sitten tuli todellisuus taas kehään.
       Miehenmurrikka tuli posket hehkuen torstaina töistä, ruuan jälkeen rojahti sohvalle ja sanoi, että onpas veto pois. Toin kuumemittarin ja mittariin pasahti kuumelukemat heti kun se ehti mittaustuloksen antamaan. Lauantaina se kipusi 39 asteeseen ja minun oloni tukkeutui samaisena aamuna.
         Harrastettiin taas yhdessä sairastelua.
         Meidän lomaviikonloppuna!
         Minun kuumeeni pysyi lämmön puolella. Ei oikeastaan noussut kuin vähän 37 yläpuolelle, mutta nuha teki JÄLLEEN olon sen verran onnettomaksi että en oikein jaksanut mitään tehdä. Riitti, että sai Miehenmurrikan pysymään elävien kirjoissa viikonlopun yli ja pääsi tänään lääkäriin.
         Keuhkoputkissahan se taas rohisi, mutta kun oli pelkkä terveydenhoitaja niin ei antanut mitään muuta kuin kaksi päivää sairaslomaa. Eli "hyvällä tuurillamme" kun Mies menee keskiviikkona työmaalle ja hengästyy ja ottaa hiet muutamaan kertaan pakkasessa, ollaan sitten virallisella talvilomalla entistä kipeämpiä...
         Ottaa päähän ihan suunnattomasti!
         Tiedän, että paraneminen sujuisi paremmin jos olisi valoisa ja positiivinen, mutta ei jaksa olla, kun nämä taudit tulevat aina näin! Aina silloin kun luvassa olisi jotain, mitä on odotettu pidemmän aikaa...
         Ja sekin ottaa päähän, että minä teen vaikka mitä, että saisin boostia vastustuskykyyni: liikun, syön kasviksia, marjoja, vältän sokeria, juon vettä, syön kuituja, yritän levätä, käyn hangessa ottamassa kylmästä karaistusta, pesen käsiä ja pidän itseni lämpöisenä.
          JA SILTI!
          Ja silti saan heti kaikki pöpöt, mitä vastaan tulee! Minun vastustuskyky ei blokkaa mitään pois vaan oikein imasee kaikki sisuksiinsa, kehittävät nuhan tai yskän tai molemmat ja roikkuvat mukana ties mihin asti!
         Tänäänkin paistoi IHANA aurinko ulkona KOKO päivän ja minä lojuin sohvalla ja podin nuhaa. Kävin hakemassa puita ja ajamassa auton talliin ja moinen "urheilu" tuntui vievän jo kaikki mehut...
         Ei vaan jaksa tätä taas!
         Nuhaa, nuhaa, nuhaa. Kuumetta, kuumetta, kuumetta. Flunssaa, flunssaa, flunssaa.
        Jos asuisi täysin autiolla saarella, missä ei olisi ikinä ketään muuta, sairastuisiko ikinä flunssaan?