Hyvää ystävänpäivää ja kevään ensimmäinen nurkkaus

Ystäväni laittoi minulla anivarhain eilen tekstiviestin, joka meni näin:

Onnellista ystävänpäivää rakkaat ystävät. 

Minulta jäi nyt kortit lähettämättä, 

mutta olette usein ajatuksissani. 

Halauksia teille kaikille ♥

Kohta tuli toinen viesti samaiselta ystävältä:

Ainiin, tänään onkin vasta laskiainen! Hyvää laskiaista sitten vaan!

Kyllä hymyilytti ♥
       No, tänään on sitten se Ystävänpäivä noin virallisesti eli minunkin puolesta Hyvää ystävänpäivää kaikille sinne, jotka ruudun toisella puolella kyhjöttävät minun tekstieni parissa. On teitä sitten yksi tai yksitoista, olette minulle erityisiä ♥
       Tämä viikko on alkanut lauhassa ja pilvisessä säässä. Helmikuun lopuksi on uhattu jollakin polaaripyörteellä joka tuo taas kylmempää ilmaa moneksi viikoksi Suomen ylle. Ok. Ihan kiva, kunhan se pyörre ei taas jää koko kesäksi siihen pyörimään. Joku syklonihan se viime kesänä pyöri Suomen ja Pohjois-Euroopan päällä, että täällä satoi koko ajan ja oli kylmä...
       Pakkanen talvikuukausina on kiva, mutta jos sitä riittää kesään asti, ei kiva!
       Minä olen päästänyt pienen "kevät-bakteerin" tunkeutumaan torppaani... Yleensä juuri näin se alkaa, pieni kulma muuttuu keväisemmäksi ja pian keväthuumaus valtaa koko talon! Ja emännän! Tällä kertaa pieni kevätnurkkaus löytyy kuistilta ♥
       Laitoin vaaleat verhot ja vaaleat tyynynpäälliset ja pim! koko tila muuttui talvisen hämärästä keväisen valoisaksi ♥

Ulkona on vielä täysi talvi ja äitini sanoisi, että olen vähän aikaisessa näiden verhojen kanssa, ehkä totta. Mutta luulen, että nämä verhot tuntuvat vielä sitten kesähelteilläkin ihan kivoilta. Nyt vain kaipasin pienen raotuksen jo kevään puolelle... Aivan kuin jättäisi sieluun oven auki, että siitä voi aurinko ja muuttolinnut tulla sitten sisään kun siltä tuntuu ja krookukset kasvaa kynnykselle ♥

Ollaan taas Miehenmurrikan kanssa asutettu torppaa kahdestaan tämä viikko ja Miehenmuru odottaa jo kovasti parin viikon päästä olevaa lomaansa. Minä olen puolestani ollut vähän alamaissa muuten. Nyt kun olen lukenut Suoliston salaisuus-kirjaa, niin mietiskelen minun alamaissa olemista sen suhteen, että minulla taitaa olla suolistossa vääränlaisia bakteereja...
     Eli nyt sitten vain Lactobacillusta suolistoon!
     Luulen, että alamaissa oleminen on vain oire tulevaisuuden harmaasta verhosta. Olen vähän sellainen tyyppi, että mieluummin tiedän tulevaisuudestani jotain kuin olen ihan näin niin kuin nyt olen. Kaikki avoinna ja toisten käsissä...
     Ollaankin ajateltu Miehenmörrikän kanssa mennä vähän pompsauttamaan mieliala korkeuksiin ja lähteä perjantaina kokeilemaan laskettelua läheiseen laskettelurinteeseen ♥ Mies laskettelee ensimmäistä kertaa ja minunkin viime kerrasta on ainakin se 15 vuotta eli tulossa on kipeät jalkalihakset ainakin - toivottavasti ei muita haavereita...
       Ajateltiin juhlia tämänpäiväistä ystävänpäivää sitten paremmin perjantaina, kun Miehenmörrilläkin on vapaapäivä. Katsotaan nyt millaiseksi se päivä loppujen lopuksi muodostuu. Toivottavasti ei palata kuitenkaan vanhojen harrastusten pariin kuten sairaalan päivystyksessä istumiseen...

Tämmöiset minä sain kuitenkin aikaiseksi tämän päivän jälkiruuaksi. Huomasin tehdessäni, ettei kyllä tehnyt mieli suklaata yhtään... Olen ollut pidempään jo niukalla sokerilla, en täysin sokerittomalla ruokavaliolla, mutta pyrin käyttämään mahdollisimman vähän makeutusta ja makeita juttuja ruuassa ja minun ei tarvinnut kuin nuolaista suklainen lusikka niin sain jomotusta päähän... Toivottavasti nämä herkut kuitenkin maistuvan ruuan jälkeen! Ainakin ne on sydämen pohjasta tehdyt, rakkaudella ja välittämisellä ♥
      Illaksi ajateltiin Miehen kanssa muutenkin vaan olla ja huilata. Katsotaan illalla leffa ja käydään ulkosaunassa ja syödään hyvin (herkkuja unohtamatta!). Minä ainakin aion ottaa ystävänpäivästä kaiken irti, sillä muistan oikein hyvin ne ystävänpäivät, kun minulla ei ollut sitä omaa rakasta vierellä ja muutkin ystävät viettivät päivää omien rakkaittensa kanssa... Silloin ystävänpäivä oli kaikesta huolimatta aika yksinäinen päivä - varsinkin iltasella...
      Eilen kävin juoksentelemassa viime viikon jälkeen ensimmäistä kertaa. Kaksi vapaata, täysin huilipäiviä, teki kyllä hyvää. Odotan kyllä jo niitä kevät/kesä kelejä, missä saa juosta vähän vähemmissä kuteissa ja rapisevalla hiekalla!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 13.2.2018
434. juoksupäivä (160 vko)
- 2684.5 km
- 7.2 km kylälenkki (43 min)
- jalat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa ja jaksoivat melko lailla normisti
- hengitys oli välillä aikamoista puuskutusta ja viisaudenhamaan oireili lisäsi kyllä vähän syljen tuotantoa...yäks!
- askellus oli hyvää, jossakin vaiheessa huomasin taas harppovani joten sen kanssa piti vähän temppulla
- ryhti kesti hyvin, alkaa vatsalihakset jaksaa
- tiet olivat vähän liukkaat ja pehmoiset joten akillesjänne oli taas tiukoilla, ei kuitenkaan kipeytynyt kun maltoin pitää askeleen lyhyenä
- -2, kiva lauha keli, hiljaiset kylätiet