Villi päivä!

Näin viime yönä unta, että harjoittelin kaivamaan kaivurilla hautoja ja opettajana minulla oli Ilkka Villi... Se, joka ei tiedä kuka ja minkänäköinen herra Villi on, niin mene katsomaan täältä . Sanotaanko vaikka niin, että leikin hölmömpää oppilasta kuin mitä olin...
          Vähän hymyilytti kun heräsin peitto kainalossa tuosta unesta ja aurinko paistoi verhon raosta silmään. Mistä kummasta alitajunta näitä unia vetelee?! Onneksi en nähnyt unta Leppilammen Mikosta... tätä juttua en ala edes selittämään!
           Kun eilen laiskottelin, tänään piti sitten jotain tehdäkin. Ajoin nurmea tai ainakin yritin, mutta naurettavat, siniseltä taivaalta tulevat sadekuurot pomputtivat minut koneen päältä pois kuin kumipalloa. Jollain oli taivaan kannella häijy olo tai muuten vaan tylsää, kun kehtasi minua höykkyyttää moisella tavalla! Sitkeästi kuivasin istuimen ja ajoin nurmen loppuun. Onneksi se iltapäivästä selkeni eikä satanut, mutta tuuli on ollut aivan mahdoton koko viikonlopun! Toisi nyt mukanaan ne helteet niin ei tarvitsisi turhaan tuuloskella.

Pikkusisko otti taas tuttuun tapaan Apu-lehdet pöytään ja käski kysymään 10 kysymystä päiväkahvin riemuksi. Joskus muinoin se oli ihan rutiininomainen huvitus aina päiväkahvilla, mutta nyt on mennyt pitkän aikaa, ettei olla lehtiä kaivettu ja kysymyksiä kysytty. Minä olen yleensä kyselijänä tai muuten tuloksesta kuulemma tulisi vielä huonompi... en ymmärrä tätä yhteyttä. Miten niin huonompi? Pöh.
          Muutenkin oli jälleen semmoinen leppoisan mukava kyläily pikkusiskon kanssa. Pienemmän siskon kanssa meillä meneekin paremmin. On aina mennyt. Sitten kun molemmat ovat kylässä yhtä aikaa, niin asetelma muuttuu. En tiedä miksi.

Haarapääsky. Näin tämän hyypiön jo pari viikkoa sitten, mutta ei vain ole ollut kameraa mukana ja sitten kun on ollut kamera, ei ole ollut lintua. Pääskysestä ei päivääkään - kaksi viikkoa sitten...

Iltasella kävin vielä juoksentelemassa. Puoli vuotta juoksua takana! Uskomatonta. Jos joku olisi sanonut, että vielä puolen vuoden päästä juoksen eikä mikään raaja ole irronnut, olisin epäillyt. Mutta tässä sitä ollaan, melko hyvässä kunnossa ja kaikki raajat vielä kiinni!
          Tämän illan "juhlajuoksu" ei kuitenkaan siltä tuntunut. Olin kai liian aikaisin lähtenyt lenkille ruuan jälkeen tai sitten vaan muuten jalat olivat taas kuin Pinokkiolla! Tuntui jotenkin kamalan vaivanloiselta koko juoksu. Hetkittäin ajattelin, että nyt alkaa kulkemaan, mutta ei se ollut kuin hetkellinen hurmos. Ei se oikeastaan missään vaiheessa väsyttänyt, mutta muuten vaan oli energiat ihan nollissa kinttujen puoleen ja muutaman kerran palleakin kramppasi... joten ei ihan nyt semmoista puolen vuoden juhlajuoksun tuntua!

Ajattelin perjantaina, että en mieti tänä viikonloppuna töitä ollenkaan. En edes vahingossa ja aika hyvin se pätikin. Oli ihanaa olla välillä ihan vaan vapaalla ja tehdä mitä halusi tai olla tekemättä. Tarvitsin oikeasti tätä! Ensi viikonloppuna minulla on vielä yhdet valmistujaisetkin, joten olisi kiva jos silloinkin saisi pitää viikonlopun itsellään, mutta sen näkee sitten ensi viikolla.
         Jos huomenna pitelee poutaa, aion äestää tuon meidän tulevan uuden kulman hyväksi. Pitäisi saada perunat maahan ja kasvimaa tehdyksi, puhumattakaan nurmen kylvöstä. Katsotaan nyt osaanko minä äestää pellon reunan niin, että se kelpaa myös vanhalle isännälle... pikkiriikkisen epäilen.

Taivaan höyhen.

Minulla on enää viikko aikaa heittää talviturkki. Viikko enää toukokuuta ja sitten se on oikeasti kesä. Uskomatonta, että eletään tätä aikaa, mitä NIIN kauan odottelin talvella. Vihdoin viimein!
         Helle, aurinko ja lämpö, voitte tulla!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
70. juoksupäivä (24. viikkoa täynnä)
PUOLI VUOTTA JUOKSEMISTA TAKANA!
- 7.2 km kylälenkki (44min)
- juoksu tuntui vähän kankealta ja vasemmassa etureidessä varsinkin tuntui olevan jotain kiristystä, kun askellus tuntui niin kummalliselta. Muutenkin koko asento juoksussa oli hakusessa ja tuntui, että jokin kohta kiristi ja puristi niin, ettei juoksu ollut rentoa
- hengitys tuntui menevän hyvin, mutta vähän yli puolessa välissä matkaa kylkeen pisti pallean kohtaa niin, että piti kesken kaiken venyttää kylki suoraksi. Ei ihan paras juoksu taa...
- asento ja ryhti pyrki karkaamaan koko ajan ja pitää NYT OIKEASTI ottaa itseään niskasta (tai vatsasta) kiinni ja ryhtyä tekemään vatsalihaksia, ei tästä muuten tule mitään. Juoksen ihan kasassa kohta!
- ilma oli ihana! Aurinkoinen ja tuulikin tyyntyi, +14 ja paras mahdollinen keli!
- rullailua ennen ja jälkeen ja piikkipalloilua jalkapohjille