Ei ollut omat ukot kaivurin puikoissa eikä hautojen peitot niin jouhevasti sujuneetkaan kuin omien kanssa. Oltiin Aikun kanssa kahdestaan ja jakaannuttiin olosuhteiden pakosta töihin. Minä yritin selvitä hautojen peitosta ja minua väheksyvästä kaivurikuskista, ja Aikku viskoi nurmikon lannoitusta, kun tänään vielä piti poutaa.
Ohhoo!
Puolen päivän maissa oma hommani oli niin levällään, että melkein meinasi usko loppua, että saisin mullokset siistiksi ennen yötä... Ja kun kaikki voimat meni kuskin kanssa jähisemiseen. Ei ollut kai tottunut siihen, että nainen antaa komentoja, sen verran ärsyttävästi mies minun käskyihini (omasta mielestäni pyyntöihin) suhtautui! Oma olo helpottui heti, kun mies käänsi kaivurinsa keulan kohti omaa hautausmaataan ja jätti minut rauhaan. Tehtiin toinen hauta Aikun kanssa yhteistyöllä niin että päästiin sitten viimeistelemään lannoitus yhdessä.
Iltasella piti katsoa sitten jälleen Suomen peliä ja otin samaan aikaan iltapalaa niin säästyivät kynnet sormista. Aikamoinen jännitysnäytelmä siitä tuli, mutta onneksi lopputulos oli oikea! JES!
Tänään ainakin olin jälleen se nainen, joka ei osaa, ei kykene eikä pysty siihen mihin miehet. Ja jotkut miehet eivät edelleenkään osaa kunnioittaa naista käskyttäjänä tai pomona, mikä on minusta enemmänkin säälittävää kuin mitään muuta!
Sen verran täytyy mielipidettä pehmentää, että tämä ei TODELLAKAAN koske kaikkia miehiä. On niitäkin ihanuuksia, jotka arvostavat, tykkäävät ja kannustavat naisia samoihin töihin ihanalla asenteella ♥ Ehkä juuri näiden yksilöiden takia olen jaksanut tehdä töitä naistasa-arvon puolesta jo sen kymmenen vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti