Vapun viettoa munkkien ja väsymyksen kanssa

Nukuin puoleen yhteentoista ja nautin työväenjuhlasta! Muuten vappu meni ihan vaan levätessä enkä tehnyt sen kummallisempaa. Kunhan olin ja latasin akkuja. Teki ihan hyvää sekin.
           Päiväkahvilla söin (aivan liikaa) juuri pannulta tulleita munkkeja ja sen huomasin sitten vähän ajan päästä lenkilläkin, etteivät munkit ole ihan niitä kaikkein parhaimpia energian antajia juoksulenkille. Jaloista hävisi kaikki powerit siinä vähän puolen matkan jälkeen, mutta kipittelin kuitenkin sisulla kotiin saakka... Teki muuten hyvää päästä taas vähän päätä tuulettamaan, mutta nämä kevät kelit ovat siitä ärsyttäviä, että vaikka mittarissa oli +10 ja olisi näin ollen pärjännyt ohkaisemmalla juoksupaidalla, niin tuuli oli sen verran kylmä, että olisin saanut jonkun taudin jos olisin juossut ja hionnut vähissä vaatteissa. Nyt kun heitin sen tuulta pitävän pusakan päälle niin sitten tuli kuuma ja hiki...

Puhuttiin tänään taas koirasta vanhempieni kanssa, vaikka miuta vähän häiritsee, että se nousee aina puheeksi, kun en koko ajan haluaisi puhua. En sure sillä tavalla, että minun pitäisi koko ajan koirasta puhua. Äiti taas on juuri sellainen, että se löytää minkä tahansa aasinsillan, minkä sitten voi kääntää koiraan... Pikkusisko oli kuulemma sanonut, ettei tiedä hautaako hän koiran tuhkia mihinkään vai ripotteleeko johonkin. Minun korviini kävi vähän tuo yksikön ensimmäinen persoonamuoto noissa puheissa... Ihan kuin siskolla olisi täysi yksinoikeus päättää mihin koira haudataan vai haudataanko.
            Minä olin ajatellut hautapaikkaa, jossa voisi käydä, sytyttää kynttilän tai istuttaa jonkun kauniin kukan, mutta jos sisko aikoo ripotella koiran ties minne niin tämä olo ei katoa koskaan, että odotan hauvakaveria koko ajan kotiin... Tämä tunne jää sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi sielun syövereihin ja yksinäisyys jää asumaan siihen viereen... Minun ratkaisuni olisi vaikka se, että tuhka jaettaisiin minulle ja siskolle ja sitten kumpikin saisi tehdä hautauksen suhteen niin kuin hyvältä tuntuu. Se, että sisko yliajaa minut täysin ei tunnu kovin hyvältä. Se oli kuitenkin minun koirani viimeiset kahdeksan vuotta, jona aikana sisko ei tehnyt mitään koiran hoidon eteen! Jotakin oikeuksia luulisi minullakin olevan parhaan ystäväni viimeisen lepopaikan suhteen... Vai pyydänkö liikoja?

Huomenna olisi työpäivä, onneksi ei nyt kovin pitkä, mutta jonkinmoinen kuitenkin. Pitäisi ehtiä vähän työviikosta toipuakin ennen kuin uusi, tällä kertaa kokonainen ja viisipäiväinen, työviikko alkaa. Jospa sitä ehtisi...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
60. juoksupäivä !!!! (21. viikko)
- 5 km pieni metsätielenkki (31min)
- juoksu tuntui muuten hyvältä, mutta vähän jälkeen puolen välin alkoi jaloista loppumaan yty. Kai se oli välipalan laadun syytä, kun otin vappumunkkeja ja limsaa enkä mitään sellaista, mistä olisi saanut lenkille OIKEAA energiaa
- hengitys toimi suhteellisen moitteettomasti eikä pahoja kramppeja syntynyt
- ryhti vähän lösähti loppumatkasta kun väsähdin
- tie oli lanattu ja isoja kivenmuhkuroita oli noussut pintaan, joten piti olla varovainen että mihin astui
- +10 mutta kylmähkö tuuli ja pilvinen keli