Muutama sananen alkuviikkoon...

 

 Tuntui kuin tässä päivässä olisi ollut kaksi eri päivää yhdessä.
             Aamulla oli harmaata, sateista ja hämärää, kun kurvasin auton keulan kohti työmaata ja sittenhän se jo satoi ihan rapsakasti kun piti työvaatteet vetää päälle. Möyrimme tänään hoitohautojen kukkapesien kimpussa ja työhanskat painoivat tonnin, kun märkä multa tarttui kiinni. Lapion varsi oli kuin savityö vähän ajan kuluttua! Ulkotyön iloja - ainakin sateella.
              Huomattiin Aikun kanssa, että meillä taitaa olla ensimmäisiä kesähulluuden piirteitä, sillä naurettiin tänään vallan typerille asioille ja viikko on vasta aluillaan. Ollaan kai oltu liikaa kahdestaan. Tänään kun oli taas aikaa kököttää sadetakin hupun sisällä omassa pikku maailmassani, niin tuhmien ajatusten jälkeen ajattelin historiaan jääneitä kaksikoita (en nyt sano, että minä ja Aikku jäätäisiin historiaan samalla tavalla, mutta aika monesti menestys on ollut kahdesta ihmisestä kiinni...). Muistin vain muutaman, mutta kai niitä on enemmänkin: Batman ja Robin, Sherlock ja Watson, Tiku ja Taku, Jekyl ja Hyde, Ohukainen ja Paksukainen, Tarzan ja Jane, Bonnie ja Clyde, Kaunotar ja Hirviö.
               Ehkei kaksistaan oleminen olekaan niin paha juttu...

Eilen oli niin v-mäinen päivä, etten kehdannut tulla kirjoittelemaankaan mitään. Päiväkirjaankin tuli purettua ajatuksia suurilla kirjaimilla. Tiedän kyllä, että suurimmaksi osaksi ärtymys johtuu siitä, että alan olemaan aika puhki näistä viikoista. Tiukka aikataulu vie veronsa... Tänäänkin sain itseni sen verran uuvuksiin, etten mitään ihmeellistä jaksanut enää illalla tehdä. Juoksemassa kävin, mutta muuten kyllä yritin pitää kintut mahdollisimman suorina ja levätä.
           Taisin aloittaa juoksun vähän turhan rajusti, sillä loppumatka meni pökkelöjaloilla... ei oikein riittäny sama vauhti ihan loppuun saakka, mutta hyvä olo juoksusta jäi - kaikesta huolimatta. Ja kelikin parani illaksi ja oli ihana aurinkoinen kesäilta, vaikka lämpötila oli alle kymmenen. Tule jo lämpö!

Pelloille nousi sankka sumukin, ihan kuin joskus syksyllä... Joko se kesä meni?
            Kun kävelin iltasella ottamassa kuvia, huomasin jälleen kerran, miten rakkaat nämä nurkat minulle on. Ihmiset sanovat aina, että koti on siellä, missä on rakkaat ihmiset. Ehkä niinkin, mutta minulle koti on juuri näitä maisemia ja näitä seiniä, joita ympärillä on. Täällä olen kotona, enemmän kuin missään muualla...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
68. juoksupäivä (24. viikko alkaa)
- n. 7km metsätielenkki (42min)
- juoksin alussa liian kovaa ja jalat väsähtivät puoli matkassa, vähän puupökkelöinä meni loppumatka
- hengitys sujui suht hyvin, kunhan muisti pitää rintakehän pystyssä ja auki eikä läsähtänyt kasaan
- sateen jälkeen ilma oli viileä ja hapekas, ihan hyvä juoksukeli, +8
- hyvä olo juoksun ja saunan jälkeen! Kannattaa lähteä lenkille!