Talvikarvaton !!!

Aamulla tuli kylmä, kun juoksin hakemaan fleece-takin narulta. Sen verran kostea se oli, että tuikkasin sen aamupalan ajaksi kuivausrumpuun ja olisi kyllä tehnyt mieli kääriytyä kerälle, kun sain töihin lähtiessäni lämpöisen takin päälleni. Oih!
          Puolen päivän maissa tulikin sitten jo kuuma, kun ähistiin lapioiden kera työmaalla. Tuntui mukavalta, kun ei tarvinnut enää vuorautua monen monen paidan ja pusakan alle vaan sai jopa paljastella vähän t-paidan helmaa pitkästä aikaan! Ja kyllä huomasi senkin, että mielikin oli aivan toinen, kun aurinko paistoi. Nauratti enemmän ja muutenkin työ luisti ja joutui, vaikka viimeisten kukkapesien kanssa oli semmoinen olo, ettei enää suoraksi pääsekään, kun on ollut koko päivän kaksinkerroin!
           Loppupäivästä naurettiin jo varmaan osaksi väsymyksestä, kun tarkastettiin pomon pyynnöstä meidän ensiapu-kaappi ja sieltä löytyi esimerkiksi haavanrepijä.. !! Kaikki muu kama olikin sitten vanhentunutta, ei edes ihoteippi tarttunut kun kokeiltiin.

Kotona oikaisin jalat hetkeksi ennen kuin pomppasin traktorin ratin taakse, hain metsänlaidasta äeksen ja äestin tuon meidän Älyttömyyden Pellon. Oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni oli traktorin perässä äes. Joskus olen perunamaan pienen läntin ajellut, mutta nyt sain pöllytellä oikein kunnolla.
          Ihmettelin vain, kun traktori rupesi käymään lämpöisenä... Vähän aikaa isälläkin kesti miettiessä ennen kuin muisti, että ei ollut vielä ottanut pois talveksi laitettua pahvieristystä syylärin edestä. Ei ihme, että vesi vähän lämpeni, kun ei päässyt viilentymään. Öhöm! Minä jo luulin, että hajotin vanhan ja ahkeran palvelijan moottorin ensimmäisellä äestykselläni, mutta onneksi vika oli nopeasti korjattu eikä vahinkoa päässyt tapahtumaan!
           Lokit lentelivät traktorin ympärillä ihan kuin olisin ollut ihan oikea isäntä... tai siis emäntä! Peltoläntti oli minimaalinen verrattuna naapurin isäntien aareihin, mutta tämä läntti oli minun! Ja siitä tuli hyvä. Vielä siitä pitää kerätä vähän kiviä ja sitten hurauttaa vielä kerran tasaiseksi, mutta pian... hyvin pian siinä kasvaa NURMI !!! Hulluuden nurmi!

Ja kun peltopöllystä selvisin, vetäisin uima-asun päälle ja painelin rantaan. Ihana ilta-aurinko teki maisemasta kovin kesäisen. Lokkipariskunta lipui ohi kuin jossain Suomi-Filmissä ja jossain huusi pari muuta lokkia. Järvi oli tyyni ja hiljainen.
          Ainakin ennen kuin minä rikoin rannan seesteisen rauhan...

Talviturkki (myös karvalakki!) lähti kolmella pulahduksella. JES!
           En tiedä olinko psyykannyt itseni oikein vai onko juoksu todella tehnyt jotain minun verenkierrolleni, sillä ei se vesi KAMALAN kylmää ollut. Olihan se jäätävää ja kylmää ja kamalan kylmää, mutta ei sellaista kuin joskus muistan, etten päässyt oikein millään veden puolelle, kun oli jo kintut jäässä. Nyt menin kuitenkin suht tyynestä veteen ja pulahdin, vaikka eihän se mitään uimista ollut... räpiköintiä vain!
            Lokki-äiti varmaan sanoi rannalla istuvalle pojalleen, että "Lenni, ei sitten noin."
            Joku miekkonen kävi suutaan soittamassa ja naureskellen sanoi, että kyllähän uida pitää kun on kesä. Mies ei itse varmaan ollut heittänyt talviturkkiaan sataan vuoteen! Sen verran naureskellen se minun arkailuuni suhtautui. Pulahdin siis ihan vain piruuttani kolme kertaa niin ei pääse mies sanomaan, etten uskaltanut! Tosin mies ei minun uimista jäänyt katsomaan... että sinänsä vähän hukkaan meni...
             Huomasin vain, että miten kovasti olin uimista ja vettä ja järveä kaivannut. Ah!
             Nyt se alkaa sitten olla oikea kesä...