Palkintopäivä uurastajalle

Ensimmäinen työkuukausi takana ja täytyy sanoa, että näin hullua kuukautta en ole vielä töissä tehnyt. Maailman yhdeksäs ihme, että olen hengissä!
           Tänään ahkeroitiin kuitenkin vielä täysi päivä, että saatiin hautausmaa siihen kuntoon, että saatiin hyvä syy vetää suupielet korviin ja jättää ne sinne! Oli hyvä mieli oikeastaan koko päivän siitä, että piru vieköön ollaan ahkeria ja sitkeitä ja periksiantamattomia, kun saatiin taas kerran nurkat sen näköisiksi mitä ne iltapäivästä oli! Eikä pysäyttänyt sekään, että meillä kävi muutama mies sotkemassa kivien oikaisujen ja nostojen kanssa! Jippie!
             Ja kun tänään oli kaiken huipuksi tilipäivä niin palkitsin itseni hyvästä työstä ja kamalasta kuukaudesta selviämisestä pienellä kesälahjalla. Kun oltiin vielä koulussa, niin porukoilla oli tapana antaa koulujen päättyessä meille pienet lahjat ahkerasta koulutyöstä. Yhtenä vuonna saatiin kiikarit, toisen uimapatjat ja niin edelleen. Nyt ei moneen vuoteen (jostain syystä...) ole kesälahjoja enää saatu, joten on pitänyt hankkia ne itse. Minun tämän kesäinen lahjukseni itselleni oli kaksi lävistystä - tosin niinkin nössöön paikkaan kuin korviin, mutta kuitenkin!
               Myyjää vähän nauratti kun sanoin, että täytyy kysyä niinkin legendaarinen kysymys kuin että: sattuuko se? Sanoi vain, että lapselle voisi valehdella, mutta aikuiselle naiselle täytyy sanoa totuus: sattuu. Kivat sulle! Olisi valehdellut!
                Eihän se sattunut, tuntui tietysti, mutta kestin sen kuin nainen! Odotin, että olisi tullut verta tai edes jotain dramaattista, mutta ei. Vähän korvalehti punoitti - siinä kaikki! Ja olin ajatellut, että näyttäisin enemmän tyttömäiseltä korvakorut korvissa, mutta minusta tulikin nuoremman näköinen ... ei huono sekään! Nyt vaan pitää toivoa, ettei reiät tulehdu ja osaan niitä oikein hoitaa, että saisi sitten muutaman viikon päästä vaihtaa ns. normaalit korvikset korviin. Ostin nekin jo valmiiksi sellaiset perhoset, puuutarhuri-teeman mukaisesti.

Sen verran hemmottelin itseäni vielä, että kävin kampaajallakin leikkaamassa hiuspehkoa vähän kesäisen kevyeksi. Tietysti viikonlopun valmistujaisjuhlat naapurissa olivat yksi syy, että halusin vähän siistimmän pään, mutta suurin syy oli se, että halusin itseäni vähän piristää uudella lookilla ja kampaaja käynti köyhdytti minua vain pari kymppiä. Aika halpa vaihtelun tuoja!
            Olen yleensä sellainen, että palkka menee oikeastaan säästöön niiltä osin, mitä siitä jää pakollisten menojen jälkeen. Olen oikea säästöporsas ja olen aina ollut. Tänään kuitenkin ostin juoksushortsit ja juoksuvyön sekä kulutin siskojen antaman lahjakortin kirjakaupassa. Voi kun voisi aina ostaa kirjoja pinon ja maksaa vain toisten antamilla lahjakorteilla!

Spibelt-vyön ostin tänään ja tuo Casall-vyön tilasin aikaisemmin. Pitää testata vähän työmaa-käytössäkin, kun pitää pitää omaa puhelinta matkassa mukana ja kesällä harvemmin on semmoisia kuteita päällä, missä puhelin menisi hyvin ja pölyyntymättä tai likaantumatta, joten testaan, jospa juoksuvöistä saisi töihinkin apuvälineet puhelimen kantoon. Ja tietysti meneväthän ne sitten juoksulenkeilläkin.

Nämä ihanuudet puolestaan ostin kesäiltojeni iloksi. Aion maata vielä olemattomassa riippukeinussa ja lukea vielä olemattomassa helteessä ihania kirjojani ja nauttia surinasta, pörinästä ja pilvenhattaroista! Oli kyllä ihana harhailla kirjakaupassa taas pitkästä aikaan ja nuuhkia uusien kirjojen tuoksuja... Vielä joskus sieltä hyllyistä löytyy minunkin nimellä kirja...

Ja kotona sitten laiteltiin 12 riviä perunaa, neljää eri lajia. Päättömyyden Pelto sai ensimmäiset asukkinsa! Viikonlopun aikana pitäisi saada tehdyksi kasvimaakin, vaikka minun siemeneni ovat vielä kaupassa! Johonkin tämä kevät on mennyt etten ole edes siementiskille päässyt ostoksille... jospa ensi viikolla sitten!
           Iltasella ajelin vähän nurmea, ettei taas hujahtaisi koko vapaa viikonloppu sen parissa. Viinimarjapuskien välissä ja saunan kupeella juoksenteli pieni, pyöreä pupun poika peloissaan karkuun. Yritin saada siitä kuvaakin, mutta sen verran hyvät pako-geenit oli pupunen saanut, etten ehtinyt sen perään linsseineni.. Ihana palleroinen! Ja ihan yksin... Mietin jo iltalenkillä, että tykkäisikö se porkkanasta...
            Tämä on viikonlopun paras hetki. Perjantai-ilta. Kun koko viikonloppu on edessä. Saa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa. Nyt kuitenkin on paras mennä pehkuihin, että pääsee nukkumaan pitkään...
            Hyvää viikonloppua kaikille säädyille!