Helteiden alkulämmittelyä....

Nukuin kuin ruhtinatar ja en olisi millään viitsinyt nousta ylös, vaikka verhon takana paistoi päivä ja linnut lauloivat ja kello näytti mahdottomia. Ulkona oli aurinkoista, vihreää ja kesäpäivän rauha.
            Ajoin aamiaisen jälkeen ne pienet pläntit, joita en eilen jaksanut leikkurillä lyhentää. Kummallista oli ajaa vain puolitoista tuntia, kun yleensä siinä ajassa ehtii vasta ajatukset koota ruohoa leikatessa. Nyt tuntui kuin leikkaaminen loppui ennen kuin alkoikaan... Siistiä on taas - sekuntin ajan. Voikukat nostivat päätään heti kun olin yli ajanut! Ne sen kun niiaavat vain ja vilkuttelevat iloisesti perään!

Sitten suuntasin perkaamaan kivikkokukkapenkkiä sauna vierestä etteivät pääsisi semmoiseen kuntoon kuin viime vuonna... Karmeaa! Kyllähän siellä nytkin vuohenputki oli vallannut elintilaa kiitettävästi, mutta se sentään luovutti aika nopeasti kun sitä ryhtyi nyhtämään!
         Oli ihana kyykkiä siinä auringon porottaessa selkää, ja pääskysillä taisi olla meneillään lemmenleikit, kun sirkuttivat niin kiihkeästi ja lentelivät välillä vähän liiankin matalalla. Ei sitä turhaan sanota, että masentuneiden ihmisten pitäisi ryhtyä tekemään puutarhatöitä.. Minun mieleni ainakin puhdistui ja parani heti kun kädet upposivat multaan!

Patjarikkokin heräsi muutaman vuoden koomasta ja rönsyilee nyt yli istutusalueensa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Iltasella laitoin saunan päälle ja lähdin juoksentelemaan. Testasin uusia lyhytlahkeisia juoksuhousuja, kun oli olevinaan niin lämmin keli. Ei juostessa kylmä tullut, mutta vähän kuitenkin... ehkei vielä ole niin lämmin... tai sitten minä olen vilukinttuinen.
         Vähän nihkeää oli juoksu taas oikeastaan alusta alkaen. Ei se missään välissä vaikeaa ollut, mutta semmoista... vähän kuin olisi kivireki ollut jäljessä. Parasta oli kesämaisemat ja kylätien pätkä, kun tuoksui ojat ja piennarkasvit ja aurinko paistoi naamaan ja pisamat lisääntyivät!
          Ja juoksun jälkeen kävin uimassa.
          Rantaan tuli iltapiknikille pieni, kolmihenkinen seurue ja kun minä pulahdin uimaan niin naispuolinen piknikkiläinen antoi aplodit ja hurrasi hurjasti. Olivat ulkomaalaisia, joten en ymmärtänyt mitä nainen minusta sanoi, mutta luultavasti jotain siitä, etten ole ihan järkevä tai viisas... Melkos kylmää vesi vielä oli, mutta kyllä minä siellä jo vähän lilluskelin... ihan vähän.
           Kun sitten hetken päästä istuin lauantaisaunan lämmössä, olinkin ihan puhki ja lopen väsynyt ja pehmeä. Sauna viimeisteli olotilan levollisen utuisaksi enkä jaksanut jalkaa nostaa, kun pääsin pötkölleni sänkyyn. Aivan ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä takana.
           Näitä lisää!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
73. juoksupäivä (25 viikkoa täynnä)
- 7.2 km kylälenkki (43min)
- juoksu oli ihan hyvä, mutta jotenkin jaloista oli suurin puhti ja riemu poissa
- hengitys toimi hyvin, yhden kerran piti kylkeä vähän venytellä kun pisti niin ikävästi, muuten meni hyvin
- ryhti ja asento mättää, nytkin piti oikeesti miettiä, että veti vatsalihakset pinkeiksi ja nosti yläkroppaa pystyyn. Kökötän melkein istuma-asennossa, ei hyvä
- ihana ilta, aurinkoinen, +20, pieni tuulenvire, täydellinen juoksuilma!!