Inkkarikesä, missä oikein viivyt?

Tänään taas sade piti meitä pilkkanaan.
         Taivas oli tasaisen harmaa ja raskas, mutta vesimäärä jäi tippoihin (ainakin ennen iltaa). Koko ajan oltiin kuitenkin varauduttu siihen, että kastutaan kunnolla. Onneksi päivä yllätti kuitenkin kelin puoleen ja saatiin tehdä työt suhteellisen mukavassa säässä.
           Muuten tämä päivä taas olikin ihan mahdoton!
           Ollaan Aikun kanssa kohta kuin ameebat tai tohvelieläimet, jotka jakaantuvat kahdeksi, sillä tänäänkin taas tehtiin eri hommia, että saatiin tämän viikon hommat tehdyksi. Aikku ajoi nurmea ja minä ulkoilutin trimmeriä. Ennen aamukahvia tuntui jo, että olisin trimmannut vuoden, kun tehdään tämä ensimmäinen siistiminen jokaiselle haudalle ja meidänkin hautausmaalla on muutama kivi, jonka ympärillä pyöriä... Onneksi se on kuitenkin sellaista hommaa, missä ei tarvitse niin paljon miettiä mitä tekee, kunhan tekee.

Iltapäivästä Aikku tuli sanomaan, että ruohonleikkurin leikkuupöytä tippui... Katsoin Aikkua kuin lehmä uutta porttia ja kysyin, että "TIPPUI MIKÄ??" Sysäsin trimmerin Aikulle ja sanoin, että trimmailehan sinä sillä aikaa tästä eteenpäin niin minä käyn katsomassa sen koneen... Epäilytti vähän, että Aikku vähän liioitteli, mutta ei ... Leikkuupöytä oli metrin päässä pääkoneesta! Onneksi ongelma oli pienempi kuin miltä näytti. Terähihna oli kuollut. Onneksi sain homman delegoitua meidän liikkuvalle kuriirille, joka tuli hakemaan meidän varastosta pöytiä juuri sopivasti... liekö auttanut minun sinisten silmien katse vai mikä...
           Kun loppupäivästä vein pomolle vähän papereita ja puutoslistoja niin tuli taas se kummallinen olo. Se, ettei meillä ollut mitään väliä, kunhan Päämajassa homma sujuu. Kun puhuin multatöistä ja talvihaudoista, niin sanottiin, että no kunhan saadaan nämä kiireet pois... Kun annoin puutoslistan, sanottiin, että alkaa olla rahat käytetty ja ettei ihan niiden meidän tavaroiden takia nyt mennä kauppaan. Sanoin selvästi, että ostoksilla ei ole kiire, mutta toin kun sitä listaa jossakin vaiheessa kysyttiin... Harmitti. Harmitti niin kovin, kun olen itse niin tiukoilla töiden kanssa, ettei meinaa päivistä selvitä hengissä. En ole pyytänyt apujakaan, kun tiedän, että Päämajassa tarvitaan jokainen sielu, joka vähänkin liikkuu ja ollaan yritetty Aikun kanssa selvitä kahteen pekkaan... Tänään vaan tuntui, etten taida tästä lähtienkään kysyä/pyytää mitään!

Kun pääsin kotiin ja sain vähän ruokaa vatsaan niin torkahdin kolmeksi vartiksi. Sitten piti änkeytyä vähän juoksentelemaan, että sai taas päähän tilaa. Luojan kiitos otin itseäni niskasta kiinni viime joulukuussa ja aloitin tämän lenkkeilyn, sillä muuten olisin hajonnut jo atomeiksi kauan aikaa sitten...
         Tänään juoksu kulki taas kuin unelma! Tietty työpäivä painoi, mutta siihen nähden jalka nousi kevyesti ja teinkin uuden ennätyksen ajassa. Kohta mennään 7 kilsaa alta 40minuutin! Hurraa! Ja ennen kaikkea oli mukava juosta eikä semmoista nahjuamista kuin kulkisi liisterissä.
          Ja nyt sitten taas jännitetään Suomen peliä. Minäkin jo hiilestyin tuosta ekan erän naurettavasta tuomiosta, missä Komarov heitettiin ulos 5+20min rangaistuksen vuoksi! Niin väärä tuomio! Niin väärä! Täytynee vaan toivoa, että itänaapuri hikeentyisi ja omat pojat kestäisivät asiassa...
            Tänä iltana kun kävelin iltalenkkiä ja satoi semmoista kevätsadetta, ajattelin taas sitä, miten mukavaa olisi jos olisi se oma ihminen, jonka viereen saisi käpertyä tämmöisen päivän jälkeen. Olen ollut tyytyväinen elämääni ihan näinkin, mutta mitä enemmän ikää tulee niin näköjään yksin oleminen käy vähän yksinäiseksi toisinaan.. Kaipaisi sitä toista, jonka kanssa voisi olla ja jota voisi rakastaa aamusta iltaa. Jota saisi halata silloin kun haluaisi ja olla lähellä kun olisi semmoinen olo, että vierihoitoa tarvittaisiin..
             Nämä on taas näitä väsyneen naisen ajatuksia sateisena kevätiltana...
             Kahden ja puolen metrin mittainen huokaus.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
65. juoksupäivä (23. viikko alkaa)
- 7.2 km kylälenkki (42min!!!!!JEE)
- juoksu itse sujui oikein hyvin. Kintuissa oli virtaa ja askel oli rento ja kevyt. Oli mukava juosta
- hengityskin sujui heti paremmin kun ajatukset meni musiikin kuunteluun eikä siihen, että pitäisi hengitellä
- ryhti ja asento pysyivät hyvinä, vaikka vatsa ja selkälihasten treenaus on taas ollut luvattoman huonoa...
- keli oli vähän semmoinen sateenjälkeisen harmaa ja kostea ja vähän satoi semmoista hitulesadetta, +10
- rullailin ennen ja kävin saunassa jälkeen
- kaikin puolin hyvä juoksu, ja olo oli ihana kun sai itsensä taas lenkille ja nyt saa taas käydä nukkumaan pää tyhjänä!