Äidillä on sama röhä ja kun tänään puhuttiin, niin tauti iski päälle samaan aikaakin. Ainut yhtäläisyys meillä oli viime sunnuntai. Itämisaikakin (2-3 pvää) sattuu kuvioihin. Käytiin nimittäin äänestämässä! Sama äänestyspaikka ja varmaankin sama koppi, sama kynä ja samat pöpökset! Taitaa olla vihonviimeinen kerta kun minä menen äänestämään - tai ainakaan käytän niiden kyniä!
Tänään satoi koko päivän.
Ihan koko päivän.
Tänään olisi pitänyt olla tämän viikon kolmas juoksupäivä, mutta en vielä uskaltanut mennä tämän yskän kanssa hankkimaan mitään keuhkoödeemaa tai keuhkokuumetta. Tämän juoksemattomuuden huomaa kyllä siitä, että tällä viikolla on pää ollut kuin turvoksissa kaikista ajatuksista, mieli on mennyt alas ja alemmas eikä ole oikein löytynyt mitään väylää, että olisi saanut vähän "päästellä höyryjä" vaikka vähän olen yrittänyt kävellä, ulkoilla ja puuhastella joka päivä. Tänäänkin iltasella piti lähteä kävelemään sateeseen, kun pää oli kuin tonnin kuula, kun olin ollut koko päivän sisällä.
Ja sadepäivän touhuksi otin sitten vaatekaappien kevätsiivouksen. Siivoan aina silloin, kun pää on sekaisin ja toivon, että konkreettinen siivoaminen auttaa. Eikä se oikeasti auta, mutta kai siinäkin on se itse järjestely ja siistiksi laittaminen se hoitava osio, vaikka ajatuksia se ei päästä poistakaan eikä sekavaa ja eksynyttä oloa.
En ole koskaan ollut mikään vaatteiden suur-ostaja. Yleensä olen saanut siskojen vanhoja nuttuja ja vain muutamia vaatekappaleita, kuten farkut, hienommat mekot ja hameet, topit ja villanutut, olen itse ostellut. Silti tänään kun rupesin raivaamaan noita hyllyjä niin ihmettelin, että kenen kaapeilla minä oikein olen! Minulla on 2 ½ vaatekaappia ja yksi henkarikaappi ja silti tuntui, että mistähän minä raivaisin lisätilaa kaikelle sille nutulle, mitä kaappien kätköistä paljastui! Myönnetään, suurimman tilan veivät villapaidat. Niitä on varmaan kaksikymmentä, toinen toistaan ihanimpia! Semmoiset ns. arkivaatteet, joita käytän päivittäin mahtuisi varmaan yhteen kaappiin...
Lajittelin vaatteet roskapusseihin meneviin ja kierrätykseen meneviin - ja tietysti kaappiin meneviin! Minun vaatevarastoni hupeni kolmella pienellä muovisäkillä. Kaksi menevät jossain välissä kierrätykseen ja yksi roskiin. Jotenkin arvasin, että vaikka olin päättänyt kohdella ja katsella vaatteita julmalla silmällä niin jokaisesta retkusta löytyikin jokin hyvä piirre ja se jäi kaappiin. Toivotonta.
Loppupäivästä, kun olin kuusi tuntia tehnyt tätä vaatehumppaa, tuntui, että jos olisin mitannut silloin kuumeen, olisi se jo rikkonut mittarinkin! Iltasella piti todella päästä välillä pihalle ja metsätielle kävelemään, kun raidat ja pilkut pomppivat jo silmissä!
Oikeastaan mikään jokapäiväinen esine tai asia ei enää oikein tuoksu koiralle, joten hajumuistoja en kamalasti enää päivän mittaan saa. Esineitä muuten on vielä omilla paikoillaan ja annan niiden ollakin niin kauan kunnes niiden pois laittaminen tuntuu normaalilta, vielä se ei siltä tunnu. Minulla on ikävä koiran tuoksua ja kai siksi noiden rukkasten tuoksu toikin muistot mieleen entistä vahvempina. Olen monesti ajatellut sitäkin, kun löydän paidasta koiran karvoja, että milloinhan ne katoavat. Milloinhan puen päälle paidan, missä ei enää näy ainuttakaan koiran karvaa. Imuroidessa vielä niitä matoista löytyy ja se tuntuu jotenkin hyvältä...
Tänä iltana on ollut taas vaikeampaa ikävän kanssa.
Iltalenkiltäkin kun tulin, ajattelin kun laittelin haalaria naulaan, että pitää ehtiä pyyhkimään koiran jalat ennen kuin se menee pomppimaan puhtaaseen sänkyyn... ja sitten muistin, että ei ole enää tassuja, mitä pyyhkiä.
Tämä on välillä samanlaista kuin tökättäisiin puukolla samaan reikään aina pienin väliajoin. Se, kun tajuaa, että sitä kaveria ei enää ole siinä, sattuu joka kerta yhtä paljon, vaikka sen pitäisi helpottaa...
P.S. Huomenna alkaa työt. Kello herättää viideltä ... tai saa sitä ainakin yrittää...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
- ei juoksentelua tänäänkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti