Helsinki eilen, pyykit tänään!

Kävin eilen Helsingissä.
        Reissu oli puhtaasti sisarus-reissu, sillä olin luvannut isolle siskolle tulla katsomaan niiden arkea ja siskonpoikaa jo lokakuussa ja pikkusisko on asunut kämpässään jo puolitoista vuotta enkä ollut sielläkään käynyt, joten tässä kohtaa voisi sanoa - jo oli aikakin!
        Minun tuurillani olin varannut junasta ikkunapaikan, mutta kuinkas ollakaan, se oli selkä menosuuntaan. Minä olen sitä sorttia, jolle tulee paha olo autossa lukemisesta ja junassa siitä, jos maisemat kulkevat ohi väärään suuntaan.. Eli kun aamupäivällä saavuin Helsinkiin niin olo oli kuin pahan vatsataudin aikaan..
         Minulla oli ostoksia mielessä (kesäiset juoksuvaatteet) ja jouluinen lahjakortti tuhlattavana lankakauppaan. Hoidin ne pois alta ensin ja kun isosiskolta tuli viesti, että poika on saatu nukkumaan ja niille meno luvallista, kävelin keskustasta siskon luo. Matkaa tuli muutama kilsa, kun kiepsahdin sen lankakaupan kautta.

Vähän aikaa ehdittiin jutustella siskon kanssa kahdestaan ennen kuin makuuhuoneen ovi narahti ja pienet sormet näkyivät oven reunassa. Vähän aikaa pojalla kesti, että sai unihiekat silmistä ja totuttautui minuun, mutta sitten leikittiinkin koko aika milloin mitäkin. Huomasin, että pieni mies piti semmoisista leikistä eniten, missä oli erilaisia ääniä. Ja niitähän minusta lähtee!
         Lapset ja eläimet ovat kyllä ne ryhmät joiden kanssa minä pelaan yhteen.
         Iltasella kävin katsomassa sitten sen pikkusiskon pöksän - tai siis pikkusiskon ja hänen miehensä kodin. Tarjosi lasillisen mehua "kiertoajelun" jälkeen ja ihan mukavan oloinen koti - helsinkiläiskodiksi. Muutenkin koko päivän ihmettelin, miten helsinkiläiset jaksavat sitä menoa ja meininkiä aina. Autoja, raitiovaunuja, ihmisiä - kaikkia pilvin pimein joka puolella. Ei hetken rauhaa! Jos minut pakotettaisiin asumaan Helsinkiin, en varmasti selviäisi hengissä muutamaa päivää kauemmin. Olin oikein helpottunut kun istuin kahdeksan maissa illalla junassa ja odotin kotimatkaa alkavaksi - niin ja tietysti selkä menosuuntaan!!

Tuliaisena tuli ostettua ne juoksuvaatteet, joista laittelen kuvia, kunhan saan ne otettua, ja sitten kasa lankaa, joista olisi tarkoitus tehdä pitkävartiset ja ohuet saapassukat, kunhan neulomisinspiraatio tulee. Kenties ensi syksynä... Langat on kuitenkin jo ostettu valmiiksi ja lahjakorttikin käytetty.

*****

Tänään olikin sitten oikein kotipäivä.
         Pesin monta koneellista pyykkiä, että sain taas vaihteeksi pyykkikorit tyhjiksi, mutta tämä pyykin jälkikäsittely on minulla nykyään vähän heikkoa. Nytkin kuivausrummussa kököttää kuivat, kaappivalmiit pyyhkeet, joita en syystä tai toisesta saanut viikatuksi.

Kävin tänään lenkillä ja aloittamassa 19. juoksuviikkoni. Vähän myöhäiseksi jäi aloitus, mutta hyvä että edes nyt. Juoksu sujui ihan kivasti eikä pahempia olotiloja ollut jaloissa eikä muissakaan osissa. Kylmä ilma on palannut jälleen kevätlämpöisten jälkeen ja piti taas laittaa juoksutakin alle vähän enemmän vaatetta. Juoksun jälkeen pääsin saunaan. En ole pitkiin aikoihin saunonut iltapäivästä, mutta sen verran vilu ja hiki juostessa tuli että sauna teki hyvää.
          Jäin loppuviikoksi oman itseni seuraan, kun vanhempi polvi lähti viikonlopuksi kaupunkiin. Siskot tulevat vuorostaan viikonloppu kylään, tosin ihan asiankin takia, kun isosiskon mies tapaa mahdollisen ostajaehdokkaan moottoripyörälleen. Minä saan nauttia yksinäisyydestäni ainakin kaksi päivää ja sitten pitää käydä sosiaalisella käynnillä mummolassa... ja sunnuntaina varmaan sitten äänestämässä.

Taisin iltasella riidellä sitten sen viimeisenkin ihmisen kanssa, joka minua on joskus ymmärtänyt. Riidellään harvoin, tuskin ollenkaan ja kolmen vuoden tuntemisella se on jo aika hyvin. Hän tuntee minut paremmin kuin varmaan kukaan muu, ja tykkään hänestä hullun paljon. Riideltiin tai ainakin luulen että riideltiin siitä, miten erilailla me meidän suhteemme nähdään. Minä tykkään hänestä niin eritavalla kuin hän minusta ja vaikka olen sen tiennyt aina, niin hänelle se on ollut aina vaikea ymmärtää, miksi näen meidän välit jotenkin niin mustavalkoisena...
             Iltasella itkin sitten taas koiraakin niin kovasti, että silmät ovat sekä punaiset että turvonneet.
             Ei tästä taida tulla yhtään mitään.
             Minä en tunne mitään, ikävän ja tuskan lisäksi, en jaksa tehdä mitään, mikään aikaisemmin ihana ei innosta minua yhtään enkä ole enää se sama tyyppi kuin muutama viikko sitten. Olenko enää ikinä?


P.S. Putkimies kävi eilen ja sai lämminvesivaraajan kuntoon. Hurraa! Se oli koko runko halki eikä vain pelkkä mutteri...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
55. juoksupäivä (19. viikko alkaa)
- 5km pieni kylälenkki (30min)
- juoksu kulki, vaikka eilisiltana kun juoksin junalta autolle kylmässä illassa taisi äkkiseltään kipaistu matka tehdä vasemman pohkeen kipeäksi. Ei se kuitenkaan tämänpäivän juoksua haitannut, mutta nyt iltasella tuntuu kuitenkin
- hengitys pelasi, ei pistoksia
- asento ja ryhti pysyivät melko hyvin, on jäänyt taas lihastreeni vähemmälle. Huomaan..
- kylmähkö ilma, +4, pilvipoutainen, vähän ehkä tihkuvettä